Tekijä: Kyyrä

Jer. 47

Apt. 19

Paavali Efesoksessa

Joka kaupungissa oli oma luonteensa ja kulttuurinsa, mutta samat asiat seurasivat evankeliumin julistajia. Vastakkainasettelu perinteen ja uuden kansan villitsijän, evankeliumin, kanssa kasvoi ja purkautui yhteenottoihin. Taikuuden harjoittajat ja Artemiin temppelin epäjumalanpalvelus olivat Efesossa voimissaan ja reagoivat myös evankeliumin voimaan. Jumala vastasi vastustukseen siten, että teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta! ”Taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois” (12).

Paavali otti käyttöönsä myös opettajan lahjansa. Aluksi hän julisti evankeliumia lähetysstrategiansa mukaisesti. Synagogassa opetusta sallittiin vain muutama kuukausi, mutta sitten löytyi uusi tapa toimia tehokkaasti. Tyrannoksen koulusta tuli lähetyskeskus, jossa Paavali sai opettaa päivittäin. Kahden vuoden ajan koulussa kävi Aasian provinssin muista kaupungeista ihmisiä kuuntelemassa ja viemässä sanomaa omiin kotikaupunkeihinsa.

Pyhä Henki aloitti työnsä myös paikallisten opetuslasten elämässä kasteen ja Paavalin kätten päälle panemisen kautta. Hekin saivat kokea helluntain ihmeen! Jumalanpelko levisi uskoon tulleiden keskuudessa ja varsinainen herätys puhkesi kaupungissa. Syntejä tunnustettiin ja julkisesti erottauduttiin taikuudesta loitsukirjoja polttamalla. ”Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle” (20).

Sitten tuli hyökkäys! Kun Artemiin temppeliä uhkasi elinkeinon menetys uuden herätyksen takia, sai paikallinen ay-aktivisti tarpeekseen ja järjestettiin suuri mellakka. Koko kaupunki joutui kuohuksiin, vaikka useimmat eivät edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. Näytti siltä, että levottomuuksista huolimatta Jumalalla oli tilanne hallinnassa. Paikalliset viranomaiset puuttuivat asiaan ja palauttivat järjestyksen. Näin Paavali ja hänen matkatoverinsa pelastuivat ehkä varmalta kuolemalta?

Tämän aika rajun taisteluluvun jälkeen on vähän tyhjä olo, vaikka siinä korostuukin Jumalan läsnäolo, apu ja voima. Tuli mieleen Paavalin myöhemmin efesolaisille lähettämä kirje. Ef 6:10-17 kehotetaan pukeutumaan Jumalan taisteluvarustukseen, jotta voisimme pitää puoliamme Paholaisen juonia vastaan. Paha ei luovuttanut Efesossa eikä jätä ketään rauhaan nytkään. Taistelua käydään joka päivä, vaikka ei sitä aina huomaa eikä ymmärrä. Toinen tärkeä kehotus on rukous:” Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta” (Ef. 6:18).

Nyt olisi hyvä hetki huokaista Jumalan puoleen!

Juha

Jer. 46

Apt. 18

Paavalista saa helposti kuvan innokkaana ja sitkeänä apostolina, joka jaksaa ja jaksaa joka tilanteessa elää todeksi kutsumustaan. Tämä luku kertoo Paavalista taas tuttua tarinaa. Aiempien kaupunkien tapaan Paavali nähdään sapattina synagogassa keskustelemassa ja taivuttelemassa uskoon sekä juutalaisia että kreikkalaisia. Hän todisti, että Jeesus on Messias.

Jos kurkistaa hieman Paavalin omien silmälasien takaa tilannetta, niin 1 Kor. 2:n alku kertoo, miten hän tuli Korinttiin suuren pelon ja heikkouden vallassa. Odottivatkohan häntä vankeus ja kuolemanvaara myös hillittömässä Korintissa? Aranoloisesti hän kertoo, ettei hän tullut puheen tai viisauden loistolla loistamaan, vaan hänelle tärkeintä oli julistaa ristiinnaulittua Kristusta. Hän luotti Pyhän Hengen voimaan eikä ihmisviisauteen. Muuhun hänellä ei näyttänyt olevan voimaa ja tarvetta. Sama heikkouden tunnustaminen jatkuu 2 Kor 9:ssä:” Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.” Eli kyse ei ole suinkaan pelkästään Paavalin luonteen lujuudesta, koulutuksesta tai innosta, vaan hänen suhteestaan Jeesukseen. Fil 4:13:ssa Paavali kertoo saman asian:” Kestän kaiken hänen avulla, joka antaa minulle voimaa.”

Näytti ihan Jumalan ihmeeltä, että juuri täällä monet Korintissa tulivat uskoon ja Paavali sai tehdä kaikessa rauhassa työtä pitkään, puolentoista vuoden ajan. Voisimmekohan mekin omistaa 10- jakeen itsellemme?! Rukoillaan ainakin sitä!

Juha

Jer. 45

Apt. 17

Paavali ja Silas saivat kokemuksia siitä, miten erilaista on suhtautuminen evankeliumiin eri paikkakunnilla. Perusasetelma näytti olevan se, että julistaminen aloitetaan synagogasta ja sitten siirrytäänkin jo eteenpäin, kun vainot alkavat. Kreikkalaiset ovat herkempiä vastaanottamaan evankeliumin kuin juutalaiset, jotka helposti politisoivat julistuksen taisteluksi vallasta. Paavali joko ihastutti tai vihastutti.

Tessalonikassa muutamat juutalaiset vakuuttuivat siitä, että Messias on Kristus. Mutta kun suuri joukko kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset asettuivat kannattamaan Paavalia, juutalaiset tulivat kateuden ja kiihkon valtaan järjestäen mellakan valheellisilla syytöksillä. Yötä myöten apostolit sitten autettiin jatkamaan matkaa.

Beroian synagogassa, joka oli seuraava kohde, juutalaiset olivat aiempaa avarakatseisempia ja innostuivat tutkimaan kirjoituksia ottaen Paavalin julistuksen hyvin vastaan. Muuten meni entiseen malliin. Paavali joko ihastutti tai vihastutti. Kun sitten monet tulivat uskoon, tulivat Tessalonikan juutalaiset taas paikalle häiritsemään lähetystyötä. Paavali lähetettiin Ateenaan, mutta Silas ja Timoteus jäivät kaupunkiin tekemään pakanalähetystä.

Ateenassa (17:16-34) Paavali otti hyvin kuulijansa taustat huomioon. Koska hän itse oli oppinut, pystyi hän herättämään kuulijoiden mielenkiinnon nostamalle esiin keskustelunaiheeksi tuntemattoman jumalan. Tulipa muutamat uskoonkin. Kaiken kaikkiaan Paavali pystyi hyvin hyödyntämään kokemustaan ja koulutustaan apostolina. Hänhän kuului rikkaaseen juutalaisperheeseen, jonka jäsenet olivat Rooman kansalaisia. Hän oli lain noudattaja rabbi, joka osasi kolmea kieltä. Näillä hän pystyi olemaan uskottava monenlaisten ihmisten edessä. Itse hän ei kuitenkaan ylpeillyt näistä ansioistaan, vaan piti kaikkein tärkeimpänä Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman tuntemista (Fil 3:10).

Tuli vielä mieleen, että miten me Kohtaamispaikassa voimme saada nykyihmisen mielenkiintoa heräämään Jeesuksen puoleen. Up-in-out lienee hyvä yhdistelmä, jossa kohtaamisella on keskeinen rooli elämän tärkeissä suhteissa. Arvostava kohtaaminen syntyy pysähtymisestä, kiireettömyydestä ja välittämisestä. Meistä jokainen kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tulemista sekä aitoa ja rehellistä hyväksyntää. Jo tämä voi olla riittävä askel siihen, että yhteys voisi löytyä myös Jumalaan! 

Juha