Tekijä: Kyyrä

Ps. 20 Ilm. 13

Ps. 20 Vastaa meille, kun huudamme sinulta apua!

Luku kertoo jotain rukouksesta. Jumalalta voi pyytää apua kaikenlaisissa asioissa Daavidin tapaan. Rukoilla voi monella tavalla, yksin ja yhdessä, huutaen ja hiljaisuudessa. Parasta on varmaan kokeilla monia eri tapoja, jotta rukous voisi tulla osaksi omaa elämäntapaani. UT kannustaa rukoilemaan Jeesuksen nimessä:” Ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen” (Joh.14:13-14). Tällaisen lupauksen varassa on oikein odottaa myös rukousvastauksia! Isä haluaa rakastaa lapsiaan!

Lähes yhtä tärkeää kuin rukoilu on rukousvastauksista iloitseminen sekä yksin muiden kanssa. Kun jakaa rukousvastauksia, se vahvistaa uskoa Jumalan huolenpitoon ja kannustaa jatkamaan rukousta. Kiitollinen mieli voi hyvin!

On ollut ilo huomata, miten Kohtaamispaikka on virittänyt nettirukoustoimintaa palavaksi tässä uudessa normaalissa, jossa ei olla päästy seurakuntana koolle entiseen malliin. Rukousyhteys toimii myös etänä ja ulottuu Jumalalle saakka. Hän kuulee ja vastaa!

Juha

1. Moos. 46 Hepr. 4

Lepoa etsitään edelleen. Näin loma-aikana se onkin tosi tärkeää, mutta mistä löytää levon? Armon valtaistuimen eteen meneminen ja siinä viipyminen rauhoittaa ruumiin, sielun ja hengen! Sieltä löydän avun silloin kun sitä tarvitsen (16), myös lomalla!

Tärkeimmäksi jakeeksi nousee tuttu jae 12, joka kertoo Jumalan sanan väkevyydestä ja voimasta. Edellisen luvun luopumusteemaan se on tärkeä lisä. Sana tutkii sydämen ja ohjaa myös armoistuimen eteen! Minua jae 7 haastaa lukemaan Sanaa päivittäin, pohtimaan sitä ja noudattamaan sitä, jotta se voisi sulautua elämääni ohjaavaksi voimaksi. Tähän avuksi sain teemaan hyvin liittyvän synttärilahjan, Veli Laurentiuksen kirjan nimeltä Jumalan läsnäolon harjoitus.

Siunattua kesää ja lomaa!

Juha

1. Moos. 45 Hepr. 3

Luvussa verrataan Jeesusta suureen profeettaan ja kansanjohtaja Moosekseen. Mooses ei pärjää Jeesukselle, mutta ansaitsee kunnioituksen, koska oli Herransa luottamuksen arvoinen ja palveli Jumalaa omalla elämäntehtävällään.

Pääasia on kuitenkin huoli siitä, miten pyhät (= me Jumalalle erotetut) voivat taistella kiusausta ja syntiä vastaan? Sydämen paatumus, kapina ja Jumalan koetteleminen oli tuttua jo Mooseksen aikana ja kansalle kävi huonosti. Synti erottaa sydämemme pikku hiljaa Jumalasta ja luopumus johtaa epäuskoon. Epäusko esti perillepääsyn lepopaikkaan! Aika hurjaa luettavaa, jos vertaa lepopaikkaa pelastukseen!? Ei riitä että aloittaa vaelluksen hyvin, vaan pitää päästä perille! Paavali kehottaa ottamaan mallia hengellisen elämän hoitamisessa huippu-urheilijoilta (1.Kor 9:24), joilla on päämäärä ja hyvä itsekuri ohjaamassa elämää. Voitto vaatii kovaa työtä ja itsensä kieltämistä ja tällainen kilvoittelu kuuluu myös kristityn elämään, vaikka pelastus tulee onneksi armosta!

Jonkinlaisena yhteenvetona tuli vielä mieleen Sananlaskut 4:23:” Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” Kilvoittelu ja sydämen puhtaudesta huolehtiminen on kokonaisvaltaista elämää, jossa tarvitaan itsestä huolehtimisen taitoja ja kestäväisyyttä. Lisäksi elämän tärkeitä suhteita (Jumala ja lähimmäiset) tulee hoitaa joka päivä, eikä unohtaa seurakuntaakaan!

Juha