Tekijä: Kyyrä

1. Moos. 43 Hepr. 1

Heprealaiskirje selittää kokonaisuudessaan paljon VT:tä tuodakseen esille sen, että Jeesus on Messias, profeeettojen lupaama pelastajakuningas. Kirje lienee suunnattu juutalaiskristityille kehotukseksi Jeesuksen seuraamiseen vaikeinakin aikoina. Oli ilmeistä, että paluu takaisin synagogaelämään houkutteli ja siksi korostus on Jeesuksen ylivertaisuudessa vanhaan elämään verrattuna. Ehkä tämä kirje antaa meillekin ajattelemisen aihetta uskon ja oman hengellisen elämän tärkeydestä nykyisessä maailmanajassa.

Luku nostaa esiin Jeesuksen roolia luomisessa, lunastuksessa ja nyt hallitsijana istumassa Jumalan oikealla puolella. Jeesuksen ylivertaisuus enkeleihin verrattuna tuodaan myös vahvasti edelle. Nykyään enkeleistä puhutaan aika usein, kuten esim.(https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/alexander-stubb-valtti-taparasti-kolarin-pyoralenkilla-joku-suojelusenkeli-tuli-paikalle/7840914#gs.7v4ec5 ) ja läpi Raamatun kulkee kertomuksia enkeleiden olemassaolosta. Enkelit ja arkkienkelit ilmestyvät ihmisille ja ilmoittavat suuria pelastushistorian tapahtumia. VT:ssa mainitaan nimeltä arkkienkelit Mikael ja Gabriel. UT:ssa enkeleitä pidetään henkiolentoina, Jumalan tahdon toteuttajina (14) ja taivaallisina sotajoukkoina. Jouluevankeliumissa mainitaan nimeltä myös Gabriel. Löytynee käsitteelle suojelusenkeli myös pohjaa Raamatusta.

En ole koskaan oikein miettinyt suhdettani enkeleihin, niiden olemassaoloon, mutta tuntuu siltä, että niiden toimintaa ja läsnäoloa ja tehtävää ehkä vähän vähätelläänkin. Toisaalta enkeleistä ja henkimaailmasta näyttäisi olevan paljon helpompi puhua kuin Raamatun Jeesuksesta. Voisiko syynä olla se, että Jeesus ja Raamattu haastaa ottamaan kantaa Jeesuksen ydintehtävään ja tutkimaan myös omaa sisintään, eikä siinä pääse niin helpolla? Jeesus oli Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnin! Jeesus toimitti puhdistuksen synneistä (3), jotta meillä olisi pääsy Isän luo!

Siunausta päivääsi!

t. Juha

1. Moos. 42 Filem.

Paavalin kirjeen luonne on mukavan erilainen kuin jotkut toiset, seurakunnille kirjoitetut kirjeet. Hän kirjoittaa rakkaalle ystävälle ja työtoverille, eikä hänen tarvitse puolustella omaa toimintaansa tai perustella, millä auktoriteetilla hän kirjoittaa. Paavali saa olla oma itsensä eli vanha vankilassa oleva mies. Kuitenkin hän on varsin määrätietoinen ja tavoitteellinen yrittessään saada viestinsä perille ja oikein ymmärretyksi.

Hän antaa ensin paljon kehuja ja positiivista palautetta ja syystäkin. Filemonin kotona kokoontuu seurakunta, ja Paavali on kuullut paljon hyvää Filemonin uskosta ja siitä rakkaudesta toisia kohtaan, minkä usko on vaikuttanut. Rakkauden aikaansaannokset ovat ilahduttaneet, rohkaisseet ja virkistäneet! Voisi varmaan todeta, että Filemon eli terveen opin mukaista elämää! (Tiitus 2. otsikkoon viitaten)

Kun mukava tunnelma on luotu, niin vasta sitten Paavali esittää vetoomuksen orja Onesimuksen puolesta. Aika korkeaan tahoon vedoten (Kristukseen) hän pyytää Filemonia tekemään hänelle palveluksen ja ilahduttamaan häntä, ja luottaa että näin myös tapahtuu.

Sitoutuminen Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamiseen tuo elämään mielenkiintoisen ulottuvuuden. Olen itse kokenut, että se yhdistää ihmisiä ja antaa uusia ystäviä. On hienoa kuulua maailmanlaajuiseen Jumalan perheeseen. Sen lisäksi joidenkin ihmisten kanssa saa kokea myös työ- ja taistelutoveruutta, joka vielä syventää ihmissuhdetta. Kannattaa tulla seurakuntaan ja ryhtyä tekemään työtä, jolla on merkitystä!

Juha

1. Moos. 41 Tit. 3

Tit 3 Kristittynä maailmassa – uusi normaali uskovana

Luku korostaa Jumalan työtä kristityn kasvussa. Jumala pelasti ja uudestisynnytti meidät pesemällä puhtaaksi. Pyhän Henki uudisti, ja Jeesus vanhurskautti ikuiseen elämään. Miten tähän uuteen normaaliin siirtyminen käytännössä tapahtuu? Vaikka kasvun toivoisi tapahtuvan nopeasti, kuten kaikki muukin nykyisin tapahtuu, ei se ole totta ainakaan omalla kohdallani. Kasvu on hidasta ja vaatii hyvää puutarhuria. Varsinkin luonteen kasvu eli lempeys, ystävällisyys ja kuuliaisuus harjaantuvat harjoittamalla ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Palautteella ja hyvän huomaamisella on iso rooli kasvussa. Hyvän tekemisen ahkerointi on myös tämän luvun mukaan hyvää ja hyödyllistä!

Tuli vielä mieleen Jeesuksen kaste ja Pyhän Hengen vuodatus. Heti tapahtuman jälkeen Jeesus vietiin autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Tämäkin lienee tuttua kristitylle. Kai muistat, millä Jeesus puolusti itseään? ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta!” (Matt. 4:4)

Juha