Tekijä: Kyyrä

1. Moos. 46 Hepr. 4

Lepoa etsitään edelleen. Näin loma-aikana se onkin tosi tärkeää, mutta mistä löytää levon? Armon valtaistuimen eteen meneminen ja siinä viipyminen rauhoittaa ruumiin, sielun ja hengen! Sieltä löydän avun silloin kun sitä tarvitsen (16), myös lomalla!

Tärkeimmäksi jakeeksi nousee tuttu jae 12, joka kertoo Jumalan sanan väkevyydestä ja voimasta. Edellisen luvun luopumusteemaan se on tärkeä lisä. Sana tutkii sydämen ja ohjaa myös armoistuimen eteen! Minua jae 7 haastaa lukemaan Sanaa päivittäin, pohtimaan sitä ja noudattamaan sitä, jotta se voisi sulautua elämääni ohjaavaksi voimaksi. Tähän avuksi sain teemaan hyvin liittyvän synttärilahjan, Veli Laurentiuksen kirjan nimeltä Jumalan läsnäolon harjoitus.

Siunattua kesää ja lomaa!

Juha

1. Moos. 45 Hepr. 3

Luvussa verrataan Jeesusta suureen profeettaan ja kansanjohtaja Moosekseen. Mooses ei pärjää Jeesukselle, mutta ansaitsee kunnioituksen, koska oli Herransa luottamuksen arvoinen ja palveli Jumalaa omalla elämäntehtävällään.

Pääasia on kuitenkin huoli siitä, miten pyhät (= me Jumalalle erotetut) voivat taistella kiusausta ja syntiä vastaan? Sydämen paatumus, kapina ja Jumalan koetteleminen oli tuttua jo Mooseksen aikana ja kansalle kävi huonosti. Synti erottaa sydämemme pikku hiljaa Jumalasta ja luopumus johtaa epäuskoon. Epäusko esti perillepääsyn lepopaikkaan! Aika hurjaa luettavaa, jos vertaa lepopaikkaa pelastukseen!? Ei riitä että aloittaa vaelluksen hyvin, vaan pitää päästä perille! Paavali kehottaa ottamaan mallia hengellisen elämän hoitamisessa huippu-urheilijoilta (1.Kor 9:24), joilla on päämäärä ja hyvä itsekuri ohjaamassa elämää. Voitto vaatii kovaa työtä ja itsensä kieltämistä ja tällainen kilvoittelu kuuluu myös kristityn elämään, vaikka pelastus tulee onneksi armosta!

Jonkinlaisena yhteenvetona tuli vielä mieleen Sananlaskut 4:23:” Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” Kilvoittelu ja sydämen puhtaudesta huolehtiminen on kokonaisvaltaista elämää, jossa tarvitaan itsestä huolehtimisen taitoja ja kestäväisyyttä. Lisäksi elämän tärkeitä suhteita (Jumala ja lähimmäiset) tulee hoitaa joka päivä, eikä unohtaa seurakuntaakaan!

Juha

1. Moos. 44 Hepr. 2

Luvussa korostetaan enkelien ja Jeesuksen sanoman eroa. Enkelit ovat olleet Jumalan sanansaattajia, mutta Jeesuksen jälkeen Jumala puhuu poikansa Jeesuksen kautta. Jeesuksen sanoista on pidettävä kiinni, sillä ne tuovat iankaikkisen näkökulman elämään ”ettei yksikään, joka häneen uskoon hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Jeesuksen uhrikuolema merkitsi sitä, että hän riisti kuolemallaan vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta (langennut enkeli). Näin Jeesus päästää kaikki kuoleman pelon orjuudessa eläneet vapaiksi (14-15).  Näin synttäreiden jälkeen, kun vanheneminen ja elämän rajallisuus on entistä ilmeisemmin tosiasia, jota ei voi paeta, on tämä sana kuoleman pelon voittamisesta yllättävän lohdullista luettavaa.

Jeesuksen ihmisyys ja inhimillisyys ovat tärkeä osa Jeesuksen pelastustyötä. Hän suostui ihmisen osaan, mutta ilman syntiä, voidakseen olla virheetön uhrikaritsa. ”Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta” (9). Jeesus kutsuu meitä veljikseen ja haluaa auttaa meitä meidän kiusauksissa ja kärsimyksissä. On lohdullista tietää, että hän ymmärtää ihmisen elämää ja haluaa auttaa meitä kasvukivuissamme.

Juha