Tekijä: Remes

1. Kun. 8

Salomo rakensi temppelin Jumalan huoneeksi. Tietenkään Salomo ei oikeasti ajatellut, että Jumala asuu temppelissä. Hänhän sanoi sen rukouksessaan: ”Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!” Siitä huolimatta tämä luku osoittaa sen, kuinka konkreettisesti temppeli miellettiin Jumalan olinpaikaksi. Jumala ”muutti” temppeliin, kun liitonarkku kannettiin sinne. Tästä lähtien kaikki rukoukset osoitettiin temppelin suuntaan. Kun Vanhassa Testamentissa sanotaan, että jotain tehtiin ”Herran edessä”, niin se tästä lähtien tarkoitti, että se tehtiin temppelissä.

Jumalan kirkkaus täytti temppelin vihkiäisjuhlassa. Se osoitti, että Herra hyväksyi tämän järjestyksen ja tulihan se esille muutenkin. Minulle temppeli on inkarnaation esikuva.  Jumala tulee temppelissä maan päälle. Tässä vaiheessa ei vielä ihmiseksi, mutta kuitenkin rajalliseen ja äärelliseen paikkaan.

Joh. 5

Johanneksen evankeliumin ensimmäisissä luvuissa kiistellään jatkuvasti Jeesuksen valtuuksista. Juutalaisia oppineita ei kiinnostanut se, että joku parani, vaan se, että tapahtuiko se oikein. Tavallaan ymmärrän tämä ajatuksen. Kyllähän pahakin voi naamioitua hyväksi, ainakin väliaikaisesti.  Mutta tämänpäiväinen kertomus on kyllä sellainen, että minun on todella vaikea sietää Jeesuksen vastustajien alkuperäistä närkästymistä. Jos joku on ollut halvaantuneena lähes neljäkymmentä vuotta, niin kuka jaksaa nillittää jostain vuoteen kantamisesta. Itse olisin vain iloinen siitä, että niin pitkä kärsimys vihdoin päättyi. Sitä paitsi Jeesus ei millään lailla tehnyt asiasta numeroa. Hän vain halusi auttaa.

Joka tapauksessa asiasta nousi kiista ja sen ytimessä oli se, että saako Jeesus parantaa sapattina. Minä tulkitsen tämän niin, että oikeasti kiisteltiin siitä, että kuka ylipäätään saa päättää, mitä sapattina saa tehdä. Juutalaiset eivät suoraan väittäneet tietävänsä asiaan vastausta, joten he olivat valinneet minimalistisen linjan: tehdään niin vähän kuin mahdollista, jotta ei ainakaan rikota käskyä. Jeesus sitä vastoin ilmoitti suoraan tietävänsä että parantaminen, Jumalan työn tekeminen, on ilman muuta sallittua, koska itse Jumalakin teki niin. Ei ihme, että seuraava kysymys oli, että millä oikeudella Jeesus väitti tietävänsä sellaisia asioita. Jeesuksen vastaus oli yksinkertaisesti se, että hän on niin läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, että hän ei vain tiedä, vaan peräti näkee, mitä Jumala tekee. Ja tekee sitten itse niitä samoja tekoja.

Jos tämä nyt jotain kertoo, niin ainakin sen, että Jeesuksen puheet eivät olleet ihan tavallisen keskivertokansalaisen väitteitä. Häneen ei kerta kaikkiaan voi suhtautua neutraalisti. Tässäkin joudumme valitsemaan. Otammeko Jeesuksen vastaan vai torjummeko hänet?

Marko

1. Kun. 7

Kun eilen ihmettelin temppelin kokoa, niin yhden vertauskuvan sille saa Salomon palatsista, jossa jo yksi rakennus oli yli kaksi kertaa suurempi. Ei siis mikään massiivinen pytinki sekään, mutta sivurakennuksineen ja pylvässaleineen palatsialue oli temppeliin verrattuna ihan toista luokkaa. Kyllähän temppeli kaikkine kullattuine astioineen ja tarvekaluineen oli todella hieno ja yltäkylläinen, mutta silti minulle jäi sellainen vaikutelma, että Jumalan huone oli kuninkaan huoneeseen verrattuna pieni ja vaatimaton.

En usko, että Salomo rakentaessaan itselleen temppeliä isomman palatsin, ajatteli olevansa Jumalan yläpuolella. Hän todennäköisesti ajatteli, että tuollainen temppeli  kuvasti parhaiten Jumalan olemusta. Kuten eilen totesin, Jumalan asumus muistutti enemmän puutarhaa kuin palatsia. Meidän Jumalamme ei välitä suuruudesta ja loistosta, joten meidänkään ei pitäisi.

Joh. 4

Johanneksen evankeliumi kertoo siitä mitä käytännössä tarkoittaa evankeliumin alussa olleet lauseet: 

Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.  Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Tässä luvussa Jeesuksen ottaa vastaan samarialainen nainen. Syy siihen, miksi Jeesus ylipäätään tapasi hänet oli se, että hän halusi vältellä konflikteja fariseusten kanssa. Siinä siis toteutui lause: ”hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”.  Mutta ei tämä kaivolla yksin vettä hakemassa ollut nainen vaikuttanut kovin todennäköiseltä seuraajalta hänkään.  Juutalaiset eivät olleet samarialaisten kanssa tekemisissä, mutta kaikesta päätellen tämän naisen kanssa ei ollut tekemisissä kukaan muukaan. Kuka olisi arvannut, että juuri hänestä tulisi evankelista, jonka ansiosta koko kaupunki tuli Jeesuksen luokse? Tämä on juuri sitä arvaamattomuutta, mistä puhuttiin eilisessä luvussa. Tuuli tosiaan puhalsi missä tahtoi ja sen vaikutuksen pystyi havaitsemaan, mutta ennakoida sitä ei voinut.

Tämä luku opettaa, että jos emme näe Jumalan Hengen toimintaa, niin ongelma on usein meissä itsessämme. Ennakkoluulomme ja -asenteemme estävät meitä näkemästä Jumalan mahdollisuuksia tuntemissamme ”samarialaisissa naisissa”.

Marko

1. Kun. 6

Salomon temppeli oli aika pieni:  vajaa 30 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Kooltaan se on verrattavissa vaikkapa Jyväskylän kaupunginkirkkoon ja sillekin se taitaa jäädä toiseksi. Kun ottaa huomioon, että silloisessa Israelissa oli vain yksi temppeli, niin tämä kertoo siitä, että kyseessä ei ollut mikään massatapahtumapaikka. Temppeli miellettiin Jumalan asumuspaikaksi ja sellaisena se vertautui lähinnä erämaavaelluksen aikaiseen ilmestysmajaan. Periaatteessa sinne saivat mennä vain papit ja hekin tiukan protokollan mukaan. Sanoin periaatteessa, koska muutamat kuninkaat taisivat tätä sääntöä kyllä rikkoa.

Olen lukenut jostain, että temppeli kuvasi paratiisia. Sen vuoksi sen koristelussa käytettiin paljon luontoaiheita. Tässä mielessä temppeli kuvasi kaipuuta alkuperäiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Minua puhutteli se, että Israelissa oli rakennus, joka kutsui ihmisiä Jumalan luo. Sääli vain, että sisälle pääseminen ei ollut mahdollista.

Joh. 3

Nikodemos oli oppinut mies, mutta Jeesuksen kanssa hän joutui tyytymään oppipojan asemaan. Ajatus uudestisyntymisestä on kyllä vaikea ymmärtää, jos ei ole siihen koskaan aikaisemmin törmännyt. Sen täytyi olla myös aika vaikea ottaa vastaan. Siihen sisältyy vihje siitä, että koko siihenastinen elämä on jotain, joka pitäisi vaihtaa uuteen ja aloittaa ihan alusta. Nikodemos oli arvossa pidetyssä asemassa ja hän oli varmasti nähnyt paljon vaivaa siihen päästäkseen, joten täytyy kysyä, että kuinkahan houkuttelevaa oli ajatus tulla jälleen lapseksi.

Uudestisyntymiseen sisältyy mielenkiintoinen arvaamattomuuden tuntu: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” 

Tämä lause piti Jeesuksen elämässä hyvin paikkansa. Hänen omat opetuslapsensakin olivat usein täysin kuutamolla siitä, mitä Jeesus tekee tai sanoo seuraavaksi. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että nykypäivänä Jeesuksen seuraajat ovat usein hyvinkin ennalta arvattavia. Onkohan se merkki siitä, että Jumalan kuuntelu on jäänyt liian vähälle?

Marko