Tekijä: Remes

Ps. 74

Päivän psalmin otsikko on: ”Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi?” Psalmi on kirjoitettu tilanteessa, jossa Juuda on hävinnyt sodan ja Jerusalemin  temppeli on ryöstetty ja  tuhottu.  Samalla on tuhottu myös kaikki muutkin pyhäköt koko maasta. Tuhon keskellä Jumala tuntuu olevan kaukana ja hiljaa.  Jopa profeetat ovat kadonneet. Psalmin laulaja muistelee Jumalan entisiä tekoja ja pyytää niihin vedoten Jumalaa muistamaan liittonsa.

Tämä psalmi kuvaa sitä, kuinka vaikeaa on säilyttää Jumalan läsnäolo elämän kriisien keskellä. Näissä tilanteissa tarvitsemme toisten ihmisten  eli seurakunnan tukea.  Tämä näkökulma puuttuu tekstistä kokonaan, mutta ajattelen, että sitä on kuitenkin laulettu seurakunnan keskellä. Se on kyllä ollut aika merkillinen jumalanpalvelus.

Minusta olisi hienoa, jos kärsivien ihmisten ääni kuuluisi selvästi myös meidän kokoontumisissamme. On  suuri kiusaus ajatella, että jumalanpalvelus tarkoittaa hymistelyä ja elämän raadollisen puolen unohtamista tai ainakin sen vaientamista. Mutta usko merkitsee Jumalan mahdollisuuksien näkemistä ja Hänen lupauksiinsa tarttumista kaikenlaisten tilanteiden keskellä. Suurin syy siihen, että teeskentelemme, että kärsimystä ei ole olemassakaan, on nimenomaan epäusko. Koska tuntuu mahdottomalta ajatella, että Jumala voisi auttaa tai toimia näin kauheassa  tilanteessa, niin valitsemme mieluummin vaikenemisen.  Tämä tekee elämästä ehkä mukavampaa, mutta hinta on kova. Erityisen ikävää se on kärsiville ihmisille, joista  tulee ongelma jo pelkällä olemassaolollaan.

Tästä psalmista opin siis sen, että on parempi viedä oma  tilanteemme Jumalalle sellaisena kuin se on. Kaikessa kauheudessaan se opettaa uskon asennetta, kuten lopussa oleva rukous osoittaa: ”Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon!”

Matt. 28

Matteuksen evankeliumin viimeinen luku alkaa siitä, kun naiset tapaavat enkelin ja myös ylösnousseen Jeesuksen haudalla ja päättyy lähetyskäskyyn. Näin ryhmiteltynä voi ajatella, että Jeesuksen auktoriteetti perustuu nimenomaan siihen, että Hän on voittanut kuoleman.  Luulen, että asia on nimenomaan päinvastoin. Jeesus voitti kuoleman, koska Hänellä on valta. Jeesus oli Jumalan Poika alusta alkaen. Hän ei jotenkin muuttunut sellaiseksi vasta ylösnousemuksen jälkeen.

Eipä tällä muuta merkitystä ole kuin se, että tiedämme, että Hänen sanoillaan oli sama painoarvo alusta pitäen. Siihen viittaavat myös Jeesuksen sanat lähetyskäskyssä: ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Lähetyskäskyn jälkeen pallo on ollut siis seurakunnalla eli  meillä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Jeesus ei jättänyt meitä oman onnemme nojaan.  Hän lupaa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Tämä on totta tänäänkin! Hyvää viikkoa kaikille!

Marko

2. Aik. 31

Muutama viikko sitten kirjoitin kuningas Hiskiasta, kun kommentoin toista kuningasten kirjaa. Myös tämän päivän teksti kertoo samasta miehestä. Temppelipalveluksen uudistaminen lähti oikeastaan liikkeelle temppelin aseman palauttamisesta. Jerusalemin temppelin papit saivat elantonsa kymmenyksistä ja jos temppeliä ei arvostettu, ei kymmenyksiäkään tullut. Tällöin papit joutuivat henkensä pitimiksi muihin töihin ja temppelin hoito jäi retuperälle. Tästä syystä uudistus lähtikin liikkeelle käskyllä maksaa  kymmenykset ja kuningas itse näytti tässä asiassa esimerkkiä.

Toinen osa uudistusta koski itse jumalanpalveluselämää. Papit perheenjäsenineen luetteloitiin ja tehtävät jaettiin. Kyse oli tavallaan hyvin arkisesta asiasta, mutta tekstistä voi hyvin aistia sen innostuksen, mitä nämä uudistukset saivat aikaan.

Tämä luku sai minut ajattelemaan sitä, mitä hengellinen uudistus vaatii. Hiskia  antaa siitä hyvän mallin.  Kaikki saa alkunsa siitä, että palaamme etsimään Jumalaa. Jos se vaatii käytännön järjestelyitä tai taloudellisia uhrauksia, niin ne täytyy tehdä ensin. Loppujen lopuksi avainasemassa ovat siis ne ihmiset, jotka haluavat löytää jotain uutta ja näyttävät toisille helposti seurattavaa esimerkkiä.  Hiskia oli tällainen johtaja ja siksi hänen hallintokautensa oli yksi Juudan historian parhaimmista ajanjaksoista.

Matt. 21

Tämän päivän Uuden Testamentin luvussa näkyy kasvava juopa uskonnollisen eliitin ja Jeesuksen sekä hänen seuraajiensa välillä.  Minusta on aika mielenkiintoista, että kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, niin paikalla oli suuri joukko ihmisiä huutamassa Hoosianna-huutoja. Seuraavassa hetkessä, kun Jeesus oli mennyt sisälle temppeliin, niin huutamista jatkoivat vain lapset.  Voin hyvin kuvitella, että kun Jeesus lähestyi temppeliä, niin väkijoukko alkoi enemmän ja enemmän miettiä sitä, uskaltavatko he näyttäytyä Jeesuksen seurassa ylipappien edessä. Lapset, jotka eivät tietenkään tienneet näistä jännitteistä,  säilyttivät innostuksen loppuun asti ja jatkoivat elämöimistä vielä sisällä temppelissäkin.

Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi Jeesus asetti lapset meille esikuviksi. He eivät välitä sopivaisuussäännöksistä, vaan ovat enemmän uskollisia todellisille tunteilleen. Me aikuiset emme voi palata lapsuuteen siinä mielessä, että lakkaisimme välittämästä täysin käyttäytymissäännöistä, mutta voisimme ainakin tunnistaa ja tunnustaa sen, mitä sisimmässämme todella on.  Jeesuksen vastustajilla oli tässä asiassa paljon opittavaa, sillä heille tahraton ulkokuori oli kaikki kaikessa. Jeesus oli  taitava käyttämään tätä asiaa hyväkseen. Tosipaikan tullen kirjanoppineet olivat kiinnostuneempia asemastaan kuin totuudesta, eivätkä uskaltaneet ottaa kantaa kiistanalaisiin kysymyksiin.

Toinen esikuvallinen joukko tässä luvussa on senaikaisen yhteiskunnan vähäosaiset. Kirjanoppineiden ei ollut varmasti helppoa ottaa vastaan Jeesuksen opetusta siitä, että publikaanit ja portot olivat heitä ennen menossa taivasten valtakuntaan. Syy ei ollut siinä, että nämä ihmiset olisivat muuttuneet paremmiksi, vaan yksinkertaisesti siinä, että he olivat tunnustaneet tarvitsevansa apua. Kirjanoppineet eivät itseriittoisuudessaan  tähän kyenneet.

Marko

2. Aik. 19

Josafat vaikuttaa hyvältä kuninkaalta. Hän järjesti uudelleen oikeudenkäytön ja asetti sen perustaksi Herran pelon. Tavallaan tämä on aika nykyaikainen ajatus: sen sijaan, että tarkasti määriteltäisiin tehtävät, puhutaankin arvoista ja annetaan ihmisten itse päättää miten niitä toteutetaan.

Josafatin ajatuksena oli selvästi, että  tuomarin tehtävässä toimivat olisivat oikeudenmukaisempia, jos he muistaisivat, että heilläkin on tuomari taivaassa. Ikävä  kyllä luulen, että käytännössä Josafatin ihanteet jäivät toteutumatta.  Raamatussa on nimittäin paljon kohtia, joissa varoitetaan heikossa asemassa olevien sortamisesta. Meidänkin aikanamme monet ovat sitä mieltä, että esimerkiksi köyhän on vaikeampi saada oikeutta kuin rikkaan. Näistä synkistä tosiasioista huolimatta uskon, että Josafat oli oikeassa. Meidän on saatava ensin jumalasuhde kuntoon ja rakentaa elämämme sitten sen ympärille.

Matt. 14

Tämän luvun sisältö on vahvasti kahtiajakoinen. Luku alkaa Johannes Kastajan mestauksella. Jeesus ”vastaa” tähän sarjalla suuria tunnustekoja. Hän näyttää olevansa kykenevä täyttämään kaikki tarpeemme.  Kun ajattelee miten opetuslasten on täytynyt pelästyä ja masentua Johanneksen kuoleman takia, niin Jeesuksen toiminta varmasti palautti heidän luottamuksensa Jumalan hallintavaltaan. Toisaalta myös pahan valta on selvästi todellinen.

Tätä lukua lukiessa saattaa ihmetellä miksi Jeesus ei pelastanut Johannesta. Hänen tekemänsä ihmeet osoittavat selvästi, että Hän olisi pystynyt siihen. Tällaiset asiat jäävät meille arvoituksiksi. Elämme maailmassa, jossa vaikuttaa kaksi voimaa ja Jumalan valtakunta on vasta murtautumassa esiin.  Usein, niinkuin tässäkin luvussa,  vaikuttaa siltä, että Jumala toimii vähän sivummalla, piilossa suurista saleista ja kuninkaanlinnoista. Tämä periaate on hyvä huomata.

Näiden lukujen ääressä rukoilen, että Jumala näyttäisi voimansa meidän joukossamme. Jos se tarkoittaa sitä, että joudumme olemaan vähän syrjässä, niin olkoon sitten niin.

 

Marko