Tekijä: Remes

2. Kun. 4

Elisan kautta tapahtuneet ihmeet muistuttavat Jeesuksen tunnustekoja. Elisa auttoi tavallisia ihmisiä ja käytti tavallisia esineitä. Jeesuksen tavoin Elisakin lähestyi ihmisiä yksilöinä.

Kun rutiköyhä leski pyysi hänen apuaan, niin Elisan ensimmäinen kysymys oli ehkä vähän yllättävä: ”Sano minulle, mitä sinulla on talossasi”. Leskellä ei ollut mitään muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.  Jumalan ihmeen ansiosta öljyä kuitenkin riitti niin paljon, että siitä liikeni myyntiinkin. Tässä kertomuksessa on paljon samaa kuin Jeesuksen ruokkimisihmeessä.  Jeesus siunasi pienen pojan eväät ja niistä riitti tuhansille ihmisille.

Tämä kertomus kannustaa meitä kiinnittämään huomiota siihen, mitä meillä on. Jumala on tarkoittanut sen käyttöön. Tämä sama periaate sopii hyvin myös seurakuntaan. Meille on kaikilla lahjoja ja kykyjä, jotka voivat Jumalan käytössä moninkertaistua. Moninkertaistuminen ei kuitenkaan ole varsinainen tavoite, vaan se, että annamme Jumalan käyttöön sen, mitä meillä on. Kun pieni poika antoi eväänsä Jeesukselle, niin hänellä ei ollut aavistustakaan lopputuloksesta. Hänen näkökulmastaan ainoa välitön seuraus oli se, että hän menetti senkin vähän, mitä hänellä oli siihen asti ollut. Usko vaatii luottamusta ja luottamus rohkeutta.

Ilm. 1

Johanneksen ilmestyksen  erilaiset Jeesusta tarkoittavat ilmaukset ovat opettavaisia. Ensiksikin Häntä kutsutaan luotettavaksi todistajaksi. Ajattelen tämän tarkoittavan sitä, että Jeesuksen todistus itsestään ja Jumalasta on luotettava. Jumala on juuri sellainen kuin Jeesus sanoo.

Jeesuksesta sanotaan myös, että Hän on ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä.  Mielessäni tämä liittyy Johanneksen evankeliumin alun puheeseen Jumalan sanasta, joka oli alussa Jumalan luona ja oli Jumala. Tämä voi tuntua kovin metafyysiseltä, mutta käytännön seuraus on se, että Jeesus on aina läsnä. Ajattelen itse, että kun synnyin, niin Jeesus oli ensimmäisenä vastaanottajana toivottamassa tervetulleeksi. Hän on myös kuoleman hetkellä viimeisenä saattajana turvaamassa matkaa viimeisen rajan yli.

Tämän luvun hymnitkin ovat kauniita. Esimerkiksi:

Marko

1. Kun. 19

Kertomus Eliasta  Horebin vuorella on  hyvin mielenkiintoinen .  Elia oli juuri  kokenut elämänsä suurimman voiton  Karmelinvuorella.  Varmaankin hän oli ajatellut taistelun olevan ohi ja Israelin nyt lopulta kääntyvän Herran puoleen. Sen sijaan hän saikin tappouhkauksen ja joutui lähtemään pakoon. Hän koki vaivannäkönsä menneen hukkaan, masentui  ja toivoi kuolemaa. Tässä tilanteessa hän sai Jumalan sielunhoitajakseen.

Ensimmäinen asia, mihin Jumala kiinnitti huomiota oli ruoka. Elia sai yksinkertaisen kehotuksen ”nouse ja syö”. Ei mitään muuta yli kuukauteen. Sen jälkeen alkoi ”terapiakeskustelu”.

”Miksi olet täällä, Elia?” Elia sai purkaa pettymystään ja ja hän tekikin sen aika monisanaisesti. Jumala ei vastannut valitukseen mitään, mutta lupasi, että Hän kulkee sen paikan ohitse.  Tapahtui monta vaikuttavaa luonnonilmiötä, mutta Jumala ei ollut läsnä missään niistä. Vasta kun tuli hiljainen tuulen humina, niin Hän tuli paikalle ja Elia sai elämäänsä uuden alun.

Tällainen sanoma Jumalasta, joka osaa taitavasti hoitaa meidän murheitamme on rohkaiseva ja puhutteleva. Hän tietää täsmälleen miten lähestyä meitä.

1. Joh. 2

Kun lukee Johanneksen kirjeitä, niin minulle jää usein päällimmäiseksi mieleen puhe rakkaudesta.  Jumala on rakkaus, Jeesus teki kaiken rakkaudesta ja meitäkin kehoitetaan samaan. Kun lukee tarkemmin, niin Johanneksen pääviesti on kuitenkin sanoma Jeesuksesta. Me rakastamme, koska Hän on ensin rakastanut meitä. Rakkaus ei siis synny tyhjiössä.

Johannes ei myöskään ajattele rakkauden olevan jonkinlainen pääsylippu Jumalan luokse. Sinne pääsemme vain Jeesuksen tähden.  Rakkaus on ”vain” seurausta, lopputulos siitä että pysymme Jeesuksessa.  Rakkaus ei ole edes omaamme. Se on Jumalan rakkautta, joka välittyy kauttamme toisille.

Hienoja ajatuksia ja aika velvoittaviakin. Hyvää viikkoa kaikille!

Marko

1. Kun. 12

Tässä luvussa kerrotaan, miten ja miksi Israelin valtakunta jakaantui kahtia.  Uusi kuningas Rehabeam ei kuunnellut kansaa, vaan uhkasi korottaa veroja ja muita rasituksia entisestään. Kansa vastasi kapinoimalla ja niin Rehabeam huomasi menettäneensä yli puoli valtakuntaa.

Tekstissä kerrotaan selkeästi, että jakaantuminen oli Jumalan tahto.  Salomo oli sortunut epäjumalien palvontaan ja sen seurauksena Jerobeamille luvattiin  kymmenen Israelin kahdestatoista heimosta. On aika ironista, että Jerobeam sortui samaan lähes ensi töikseen.  Hänen motiivinaan oli politiikka. Hän ajatteli, että erkaannuttamalla israelilaiset Jerusalemin temppelistä, hän samalla saisi paremmin vakiinnutettua valtakunnan kahtiajaon. Rehabeam sen sijaan vaihtoi  aika nopeasti kurssia älyttömästä uhosta ihan viisaaseen  toimintaan. Hän olisi voinut aloittaa sodan Jerobeamin kanssa ja saada aikaan valtavan tuhon. Sen sijaan hän nöyrtyi tottelemaan profeetan neuvoa ja suostui Jumalan tahtoon.

Tämä luku siis opettaa meille, että on tilanteita, joissa kylmä laskelmointi on yksiselitteisesti väärin.  Järkeä ei saa eristää arvoista ja moraalista. 

Joh. 16

Tässä luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen Pyhän Hengen.  Pyhästä Hengestä käytetään tässä nimeä ”Totuuden Henki”. Pyhän Hengen tehtävä on siis opettaa meille totuutta. Ymmärsin Jeesuksen puheen niin, että Hän tarkoitti Pyhän Hengen opettavan opetuslapsille nimenomaan totuuden Jeesuksesta. Johanneksen evankeliumissa ”Jeesuksen kirkastaminen” liittyy usein ristinkuolemaan, joten uskon, että Pyhän Henki opettaa meille sovituksesta, lunastuksesta ja armosta.

Nämä asiat kirkastuivat  todella Jeesuksen seuraajille vasta ylösnousemuksen jälkeen, epäilemättä juuri Pyhän Hengen ansiosta.  Ennen sitä niiden ymmärtäminen olisikin ollut vaikeaa. Tämä vaikeus näkyy tässäkin tekstissä, kun opetuslapset eivät ymmärrä ollenkaan, mitä Jeesus tarkoittaa puhuessaan poismenostaan.  Jeesus helpottaa tilannetta antamalla heille joukon yksinkertaisia lupauksia:

• Pyytäkää, niin te saatte ja teidän ilonne on täydellinen.
• Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.
• Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.
• Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.

Näiden lupausten varassa tähän viikkoon!

Marko