Tekijä: Remes

Maanantai: Neh. 11 Mark. 7

Nehemian aikana Israel oli toipumassa pakkosiirtolaisuudesta. Ne, jotka olivat palaneet  takaisin joutuivat aloittamaan alusta. Nehemian kirja on hyvä oppitunti seurakunnan rakentamisesta. Se antaa positiivisia vihjeitä siitä, miten tarvitsemme kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Se myös varoittaa haasteista ja vaikeuksista.

Minulle tästä luvusta jäi mieleen se, että Jerusalemin asukkaat valittiin arvalla! Kaupunki ei ilmeisesti siihen aikaan ollut kovin houkutteleva paikka. Myös seurakunnassa on tehtäviä, jotka ovat tärkeitä, mutta joihin on vaikea löytää vapaaehtoisia. Meidän tulee tukea ja kannustaa niitä, jotka ovat valmiita palvelemaan niissä tehtävissä. Tekstissä sanotaan että kansa ylisti niitä, jotka olivat valmiita asumaan Jerusalemissa vapaaehtoisesti.

Markuksen evankeliumi on hyvä vastapaino Nehemian kirjalle. Päivän luvussa Jeesus tekee suuria ihmeitä ja näin osoittaa meille, että meidän tekemisillämme on loppujen lopuksi aika vähän merkitystä silloin kun Jumala toimii. Fariseukset olivat kovin kiinnostuneita ulkoisesta puhtaudesta ja perinnäissäännöistä, mutta näin tehdessään he eivät tunnistaneet Messiasta vaikka Jeesus heidän nähtensä teki monia tunnustekoja. Tämä luku opettaa meille, että tarvitsemme Jeesusta puhdistamaan meidät sisältä käsin.

Tiistai: Neh. 13 Mark. 8

Hyppäsimme Nehemian kirjan luvun 12 (sukuluetteloita) ylitse  ja jatkamme luvusta 13. Nehemialla ja kumppaneilla oli vakaa tahto palauttaa kaikki ennalleen. Se oli kuitenkin lähes mahdoton tehtävä, koska ajat olivat muuttuneet. Jerusalemiin rakennettu uusi temppeli ja siellä harjoitettu palvelus olivat ulkoisesti vastaavia kuin ennen pakkosiirtolaisuutta, mutta tiedämme, että juutalaisten asenteet olivat muuttuneet kohti aika jyrkkää lakihenkisyyttä. 

Nehemia käytti aika kovia otteita uudistuksissaan.  Ymmärrettävästi hän halusi puhdistaa kansan ja tavat vieraista aineksista. Minusta hän kuitenkin unohti Hoosean kirjasta löytyvän tärkeän periaatteen ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’.

Nehemia esimerkiksi yksinkertaisesti erotti perheenjäsenet toisistaan. On totta, että Mooseksen kirjasta löytyy kielto päästää ammonilaisia ja moabilaisia Herran kansan joukkoon. Mutta toisaalta tiedämme, että esimerkiksi Daavidin isoisoäiti Ruut oli moabilainen, joten sekoittuminen oli jo selvästi tapahtunut kauan sitten. Asia ei siis ollut ihan niin suoraviivainen kuin mitä Nehemia tuntui ajattelevan. Sitä paitsi Mooseksen kirjoissa on toisenlaisiakin ajatuksia, siellä annetaan kyllä muukalaisille lupa tulla mukaan, jos he vain ovat valmiita noudattamaan Herran kansan tapoja.  Lisäksi on epäselvää olivatko Nehemian ajan naapurikansat enää samoja kuin Mooseksen aikana, olihan pakkosiirtolaisuus koskenut heitäkin.

Mitähän Nehemia olisi tuumannut Jeesuksesta? Päivän luvussa Jeesus varoittaa opetuslapsiaan ”fariseusten ja Herodeksen hapatteesta”.  On mielenkiintoista, että opetuslapset aluksi luulevat Jeesuksen puhuvan tässä leivästä, aivan kuin fariseusten tarjoamat leivät olisivat olleet jotenkin saastuneita. Mutta Jeesus tarkoitti ulkoisesti puhdasta, mutta sisäisesti kuollutta elämää, jota fariseukset edustivat. Tällainen elämäntyyli tarttuu koska se vaatii myös muita käyttäytymään tietyllä tavalla hylkäämisen pelossa, joten siinä mielessä se on todella kuin leipätaikinan hapate. Toisaalla Jeesus puhui toisaalla myös Jumalan valtakunnasta hapatteena. Sekin tarttuu ja leviää!

Seurakuntaan sovellettuna nämä tekstit opettavat meille, että suhtautumisessa ihmisiin rakkauden täytyy olla ensimmäinen arvo. Se ei tarkoita sitä, että luopuisimme kaikista muista arvoista tai vaikkapa pyhyyden vaatimuksesta. Mutta se estää meitä sortumasta yksisilmäisyyteen.

Keskiviikko: Est. 1 Mark. 9

Esterin kirja kertoo karulla tavalla siitä miten muinaisessa Persiassa kuninkaan sana oli laki ja hän saattoi yhdellä sanalla vaikka tapattaa kokonaisen kansan. Kuningatar Vasti menetti asemansa, koska hän ei suostunut näyttelyesineeksi. Tästä seurasi uuden kuningattaren etsintä ja siinäkin ainoa asia mikä merkitsi oli kuninkaan mielihalut. Tässä mielessä Esterin kirja muistuttaa vaikkapa nykyaikaista tositelevisio-ohjelmaa, jossa ihmiset joutuvat juonittelemaan kummallisten sääntöjen viidakossa. Erona tietenkin oli se, että Esterille ja kumppaneille pelin panoksena oli koko elämä.

Toisaalta Esterin kirja kertoo siitä, miten Jumala johdatti Esterin asemaan, jossa hän saattoi lopulta pelastaa oman kansansa tuholta.

Jos Jumalan vaikutus Esterin kirjassa on piilossa, niin sitä se ei totisesti ole päivän Markuksen evankeliumin luvussa! Jeesuksen kirkastuminen korkealla vuorella merkitsi sitä, että Pietari, Jaakob ja Johannes eivät varmasti enää koskaan ajatelleet Jeesuksen olevan tavallinen ihminen. Tapahtuma oli sikälikin merkittävä, että sen opetuksia oli tarkoitus käyttää vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Opetuslapset ikään kuin näkivät ennalta ylösnousseen Jeesuksen hallitsijana. Tämän on täytynyt antaa heille uskoa ja voimaa vaikeina aikoina.

Torstai: Est. 2 Mark. 10

Tässä luvussa tositelevisiosarjassa ”Bachelor of Persia” ollaan jo vaiheessa, jossa itsensä poikamieheksi julistanut kuningas Kserkses valitsee Esterin puolisoksi. Samalla Jumalan suunnitelma etenee taustalla ja Mordokai paljastaa salajuonen. Molemmat teot ovat oleellisia myöhemmin.

Päivän Markuksen evankeliumin luvun aloittaa Jeesuksen opetus avioerosta. Nykyihmiselle tämä ei ole helppoa luettavaa, koska tässä asiassa olemme epäonnistuneet. Suurin osa kristityistä ajattelee nykyään niin, että vaikka ihanne onkin se, että avioliitto on pysyvä, niin siitäkään ei voi tehdä lakia ilman mitään poikkeuksia. Toisaalta Jeesuksen sanat osoittavat selvästi, että Jumala on hylättyjen puolella ja itsekkyys on väärin. Tässä asiassa tarvitsemme taas kerran ennen kaikkia rakkautta.

Perjantai: Est. 3 Mark. 11

Esterin kirjan pääpahis esitellään luvussa 3. Haman vihasi juutalaisia yksinkertaisesti siksi, että he eivät suostuneet kumartamaan häntä. Nykyihminen on taipuvainen ajattelemaan, että Haman oli narsisti, joka vaati läheisiltään jatkuvaa ylistämistä ja raivostui silmittömästi jos ei sitä saanut. Tällainen henkilö on erityisen vaarallinen johtajana. 

Hamania voi verrata Jeesukseen, joka päivän luvussa ratsastaa Jerusalemiin. Kun Hamania kumarrettiin väkisin, kuninkaan määräyksestä, niin Jeesusta juhlittiin vapaaehtoisesti. Hamanin ympärillä oli varmasti jatkuva pelon ilmapiiri. Jeesuksen juhlakulkue oli sen sijaan rento ja täynnä iloa.

Lauantai: Est. 4 Mark. 12

Esterin kirjassa on lähestymässä se pelottava hetki jolloin hänen on astuttava esiin ja tunnustettava väriä oman henkensä uhalla. Jos kirjaa ajattelee näytelmänä (sellaisena juutalaiset sitä käyttävät purim juhlassa), niin ollaan lähestymässä huippukohtaa. Tähän tulevaan koitokseen Ester valmistautui rukoilemalla ja paastoamalla. Voisi varmaan ottaa opiksi?

Markuksen evankeliumin luvussa on paljon tärkeitä opetuksia. Kannattaa lukea tarkemmin itse, mutta kokosin pääkohdat tähän:

• Jeesus on Jumalan Poika, jonka varassa on kaikki.
• Jeesuksen vastaus verojen maksamisesta jätti neuvoston jäsenten tavoin minutkin hieman ymmälleni. Mutta käsitän sen joka tapauksessa niin, että Jeesuksen mielestä meidän ei tarvitse vastustaa tämän maailman instituutioita.
• Ylösnousemus on totta ja Jumala on elävien Jumala.
• Rakkauden kaksoiskäsky on tärkein käsky. Kuten Paavali sanoo, ilman rakkautta vain louskutamme leukojamme. Hyvä on, vähän käytin tässä omia sanojani, mutta ensimmäisen Korinttilaiskirjeen luvusta 13 voi lukea tarkemmin….
• Jumalan valtakunnassa omastaan antaminen on tärkeä periaate. Määrä ei ole merkittävä vaan asenne. Köyhä leski oli valmis antamaan kaiken, mitä hänellä oli.

Sunnuntai: Est. 5 Mark. 13

Esterin kirjassa juhlitaan ja pystytetään hirsipuuta. Aika kahtiajakoiset tunnelmat siis. Ester toimi viisaasti kun hän pehmitti kuningasta monta päivää ennen kuin hän kertoi mitä hänellä oli varsinaisesti mielessään. Hamankin sai osallistua pitoihin, mutta ei pystynyt iloitsemaan, koska hänen sisällään velloi viha Mordekaita ja juutalaisia kohtaan.  Tämä viha kääntyi lopulta häntä itseään vastaan ja tuhosi hänet. 

Päivän luvussa Jeesus puhuu lopun ajoista. Minä ymmärrän tämän luvun opetukset niin, että Jeesus oikeastaan kehottaa meitä olemaan hötkyilemättä. Mahdollisuuksia mennä harhaan on paljonkin ja ajat voivat muuttua kovemmiksi, mutta Pyhä Henki on meidän kanssamme ja opettaa meitä. Tämä tosin edellyttää valvomista. Ajattelen, että osa valvomista on säännöllinen rukous ja raamatun lukeminen. Onnittelut siis, jos olet lukenut tänne asti, se osoittaa että asia kiinnostaa!

 

Marko

 

Ps. 88

Tämä on melkoisen synkkä psalmi. Se on otsikoitu: ”Epätoivoisen rukous” ja sellaiselta sen kirjoittajan tilanne todella näyttää.  Hän on ilmeisesti joutunut elämään raskaita vaiheita jo nuoresta pitäen. Koska hän valittaa näyttävänsäkin hirveältä, niin päättelin  hänellä olleen jonkin kroonisen sairauden.

Tämä on yksi niistä kohdista, joissa  näkyy selvästi, että Vanhan Testamentin aikana ihmiset ajattelivat, että kärsimys on omaa syytä. Kirjoittaja puhuu Jumalan vihasta ja selvästi uskoo, että kaikki johtuu jostain synnistä. Kuitenkin hän vielä toivoo Jumalan armahtavan.

Minulle tämä teksti puhuu siitä, kuinka kipeästi me tarvitsemme puhetta ja kokemusta armosta. Armo ei aina poista meidän kärsimyksiämme, mutta se antaa niihin aivan toisen näkökulman.  Sen sijaan, että Jumala tuntuisi vihaiselta ja julmaltakin, Hän tulee mukaan ja itse asiassa kärsii meidän kanssamme ja meissä.

Toisaalta tämä teksti antaa sanat ja äänen kärsiville ihmisille. Hylätyksitulemisen tunteet ja kokemukset ovat luvallisia ja tosia.  On hyvä tietää, että Raamatusta löytyy tällainenkin rukous.

Apt. 14

Paavalin ja Barnaban lähetysmatka oli aikamoinen seikkailu.  Tässä luvussa heitä pidettiin kreikkalaisina jumalina, tapahtui isoja ihmeitä ja  heidän piti paeta henkensä edestä. Paavalia jopa kivitettiin. Kaiken hässäkän keskellä näemme pienen välähdyksen sen aikaisesta seurakuntaelämästä:

”He… rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat:  Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta. Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.”

Minusta apostolien luottamus on kiehtovaa. Uudet seurakunnat olivat konkreettisesti ”Herran hallussa” ja ainoa evästys heille oli, että ”vaikeata tulee olemaan”.  Tietenkään tämä ei ole koko totuus. Tiedämme, että Paavali kirjoitti myöhemmin kirjeitä näille seurakunnilla ja kävi mahdollisuuksien mukaan kylässäkin. Näistä kirjeistä käy ilmi, että hän kävi kovaa rukouskamppailua seurakuntien puolesta ja oli usein huolissaan ja hädissäänkin niiden tilanteista. Seurakunnat myös verkostoituivat keskenään ilmeisen tehokkaasti. Joka tapauksessa tilanne  tarkoitti sitä, että hyvin monet vastakääntyneet joutuivat ottamaan paljon vastuuta.

Minulle tämä kertoo siitä, että seurakunnassa vastuuta voi antaa sellaisellekin, joka on ollut mukana vain vähän aikaa.. Oikeastaan merkittävämpää on se, että seurakunnassa ja seurakuntalaisilla on kokemusta siitä, että Jumala on lähellä ja johdattaa. Seurakunnassa Jeesus on Herra ja me vain seuraamme Häntä.

Marko

Ps. 81

Nykypäivän lauluntekijät ottavat usein vaikutteita vanhoista psalmeista, joten usein käy niin, että niiden ajatuskulut tuntuvat tutuilta. Tämä psalmi on tästä hyvä esimerkki, sillä onhan sen alkuosan ajatukset päätyneet Pekka Simojoen tuttuun psalmilauluun. Siinä tätä psalmia tosin yhdistellään psalmin 100 kanssa ja saadaan sillä tavalla uusi kokonaisuus.

Minun mielestäni psalmien kehotus Jumalan ylistämiseen liittyy vahvasti Jumalan etsimiseen.  Kun etsimiseen  liitetään kehotus ylistää ja kiittää, niin se muuttaa rukouksen  lähtokohdan.  Rukoilija katsoo tilannettaan silloin uskon silmälasien kautta.  Jumala ei muutu, joten jos Hän on auttanut aiemmin, niin voimme luottaa Hänen apuunsa myös tulevaisuudessa.

Hyvä esimerkki tästä on mielestäni nämä sanat: ”Minä nostin taakan sinun harteiltasi, sait irrottaa kätesi kantokorista. Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut.”

Historiallisesti nuo lauseet viittaavat Israelin vapautukseen Egyptin orjuudesta, mutta tässä psalmissa ne samalla muuttuvat lupaukseksi ja rukoilija voi soveltaa niitä omaan tilanteeseensa.

Apt. 7

Itseään hurskaana pitävien suuren neuvoston jäsenten on varmasti ollut vaikea kuunella Stefanoksen puhetta. Apostolien teoissa on monta puhetta, jossa käydään läpi Israelin historiaa eri näkökulmista. Ne ovat mielenkiintoisia, koska ne tavallaan tulkitsevat uudelleen kaikille tutut kansan vaiheet. Stefanoksen puheen ydin näyttää olevan se, että Jumalan suunnitelma on aina toteutunut Israelin kansasta huolimatta.  He ovat kaikin tavoin vastustaneet Pyhää Henkeä. Jopa Salomon temppelin rakentaminen kuvataan virheeksi, koska Jumala ei asu taloissa. On hyvä muistaa, että Stefanoksen kuulijat olivat suuren neuvoston jäseniä ja heidän elantonsa oli aika pitkälle riippuvainen nimenomaan temppelistä.  Viimeisin esimerkki  kansan upponiskaisuudesta oli Jeesuksen ristinkuolema, mikä sekin oli  suuren neuvoston päätös. 

Stefanos ei siis tosiaan silitellyt kuulijoitaan myötäkarvaan ja hänen puheensa saikin heidät tappavan raivon valtaan. Tekstissä kerrotaan, että hän oli puhuessaan täynnä Pyhää Henkeä, mutta totta kai hänen persoonansa vaikutti myös. Esimerkiksi Paavalin puheet vastaavissa tilanteissa olivat sävyltään huomattavasti pehmeämpiä.  Mietin, että olisiko Stafanos voinut välttyä välittömältä kivitykseltä hieman sovittelevammalla otteella.

Loppujen lopuksi asiaa on turha jossitella, koska Stefanos ei olisi voinut muuksi muuttua. Hänen luonteensa oli mitä oli ja Pyhä Henki käytti häntä sellaisena. Varmasti hänen käyttämänsä kärjistykset olivat olleet sellaisia, että Jumala oli puhunut hänelle itselleen niiden kautta. Kenties hän oli kiivaana luonteena itsekin aiemmin vastustanut tavalla tai toisella Pyhän Hengen työtä.

Tämä kaikki on tietenkin suurilta osin vain arvailua, mutta joka tapauksessa Stefanos oli hyvin rohkea ja täynnä aitoa uskoa. Hänen kivittäjiensä vaatteita vartioi muuan Saul, johon tilanne varmasti teki suuren vaikutuksen.  Vain ihminen,  joka todella uskoo, voi kohdata kuoleman Stefanoksen tavoin ja vieläpä rukoilla tappajiensa puolesta.

Näiden tekstien ääressä rukoilen samanlaista rohkeutta ja sitä, että Jumala käyttäisi meitä kaikkia sellaisina kuin olemme.

Marko