Tekijä: Remes

2. Sam. 21

Tämä on  mielestäni vaikea luku kommentoitavaksi.  Mutta sen se opettaa, että teoillamme on vaikutusta usean sukupolven päähän. Tässä luvussa teloitetaan seitsemän syytöntä miestä,  jotta vanha verivelka sovitettaisiin ja gibeonilaiset suostuisivat siunaamaan Israelia. Saul oli aikoinaan rikkonut gibeonilaisille vannotun valan ja yrittänyt tuhota heidät. Tämän teon selitykseksi annettu syy on mielenkiintoinen:  ”Saul ajoi kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja.” Tässä on siis raamatullinen esimerkki liian pitkälle menneestä kansallistunteesta.

Joh. 2

Tässä luvussa Jeesus tekee vedestä viiniä ja puhdistaa temppelin. Hyvin kaksijakoiset tunnelmat siis. Kummankin kertomuksen lopussa tapahtuu kuitenkin sama asia: ”Hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.” Minulle tämä luku puhuu myös siitä, että  meillä on vaarana ajatella liian yksipuolisesti.  Jeesus on toki lempeä ja nöyrä ja valmis auttamaan.  Mutta Hän on myös vihainen nähdessään epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa. 

Marko

2. Sam. 14

Daavidin perhe-elämä oli  riitaisaa. Hänellä oli lapsia monen vaimon kanssa ja eri liitoista syntyneet lapset eivät  tulleet toimeen keskenään. Perheen sisällä oli myös seksuaalista väkivaltaa ja sellaisen tapauksen kostona Absalom murhasi velipuolensa Amnonin. Tämän seurauksena hän oli nyt maanpaossa ja pelkäsi verikostoa. Tästä olisi helposti saattanut alkaa verinen kierre Daavidin lasten välillä.

Absalom taisi olla Daavidin suosikkipoika ja hänellä oli ikävä poikaansa. Joab, Daavidin sotapäällikkö huomasi tämän ja kehitti merkillisen juonen,  jonka seurauksena Daavid lopulta armahti Absalomin ja haetutti hänet takaisin Jerusalemiin. Ikävä kyllä, jo heti seuraavassa luvussa Absalom maksoi hyvän pahalla ja nousi kapinaan.

Tästä kaikesta pystyy päättelemään, että vaikka Daavid rakasti lapsiaan, heidän välinsä olivat etäiset. Voi olla, että  moniavioisuus aiheuttaa tälläisen asetelman luonnostaan, koska eri vaimojen välile muodostuu helposti kilpailua. Tällainen ongelmahan oli jo Israelin kantaisän Jaakobin perheessä. Daavid oli myös aika lepsu lapsiaan kohtaan ja Amnon ei esimerkiksi saanut rikoksestaan häneltä mitään rangaistusta. Tämä saattoi saada aikaan katkeruutta muissa lapsissa.

Jäin miettimään sitä, että yhdessäkään Daavidin monista psalmeista ei mainita vaimoja, lapsia tai perhe-elämää. Olikohan tässä hänellä sokea piste, eikä hän tajunnut, että Jumalalla olisi ollut tälläkin elämänalueella annettavaa?

1. Piet. 3

Jos Vanhasta Testamentista on vaikea löytää ohjeita perhe-elämään , niin Uudessa Testamentissa niitä kyllä on, vaikkapa tässä päivän luvussa.  Lähtökohtana on toisten kunnioittaminen. Pietari kirjoittaa, että jos kotielämässä on ongelmia, niin rukoukset saattavat estyä. Tämä varmaankin perustui käytännön kokemukseen ja saattoi olla jopa tuttua hänelle itselleen. Kun seurakunta kokoontuu yhteen, niin kaikki tuovat sinne  mukaan itsensä elämäntilanteineen. Totta kai se vaikuttaa siihen, mitä seurakunnassa tapahtuu ja minkälaista siellä on. Tai ainakin sen pitäisi vaikuttaa. Pietarikin kehottaa meitä jakamaan toistemme ilot ja surut.  Minusta tuntuu, että olemme yhteisönä menossa enemmän ja enemmän tätä kohti. Tietenkin se vaatii aikaa ja jakaminen  pitää usein opetella uudestaan, kun elämäntilanteet muuttuvat.

Luvun lopussa puhutaan hyvän tekemisestä. Tässä on varmasti oppimista. Pietari opettaa, että kaiken lähtökohtana on Jeesuksen esimerkki. Tätä kannattaa makustella:

”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.”

Niin, ”hyvän omantunnon” liittolaisiahan me olemme. Hyviä tekoja ei tarvitse tehdä saadakseen itselleen mielenrauhan, vaan homma toimii juuri toisinpäin. Kun meillä on sisimmässä hyvä olla, heräämme näkemään myös toisten tarpeet.

Marko

2. Sam. 7

Natan oli Davidin hoviprofeetta ja häneltä Daavid tiedusteli Jumalan tahtoa ennen tärkeitä ratkaisuja. Minusta on mielenkiintoista, että tässä luvussa profeetta sanoi ensin kyllä ja sitten yöllisen näyn jälkeen ei. Hän siis ensin puhui omaa ymmärrystään käyttäen. Uskoisin, että Natanin  käytännöllinen järki toimi useimmissa tapauksissa ihan hyvin ja Herra joutui oikaisemaan kurssia vain silloin tällöin. Toki tässä auttoi se, että Natan näytti tuntevan Jumalansa hyvin. Tämä on hyvä oppitunti siitä, miten Jumala puhuu meille. Aika usein se on melko arkista, mutta  tarpeen tullen Hän voi käyttää muitakin tapoja.

Daavid olisi halunnut rakentaa temppelin.  Minä sain Jumalan  vastauksesta sellaisen käsityksen, että ilmankin olisi selvitty.  Hän oli täysin tyytyväinen ilmestysmajaan ja telttaan. Herra on liikkeellä oleva Jumala ja tätä Hän korosti Daavidillekin: ”Olen ollut kanssasi kaikkialla, missä olet kulkenut.” Temppeli  rakennettiin Salomonin aikana ja siitä tuli koko Israelin keskus. Menetettiinköhän samalla jotain ja Jumalasta tuli kaukainen ja etäinen? En osaa sanoa, mutta ainakin Jeesuksen aikalaisille sanoma läsnäolevasta Jumalasta oli selvästi uutinen.

Jaak. 1

Jaakobin kirjeessä on paljon hyviä ohjeita. Aika haastavia tosin. Minun ainakin on vaikea iloita koettelemuksista, mutta varmasti tuollainen asenne olisi avuksi. Ymmärrän myös hänen toisen ohjeensa hyvin. Meidän pitäisi  toimia arvojemme ja vakaumuksemme mukaan eikä teeskennellä.  Ja lopuksi pitäisi myös hillitä kielensä.

Kyllä, kaikkeen tähän on helppo sanoa: Aamen. Näiden ohjeiden  vaikeus on siinä, että niitä pitäisi noudattaa myös silloin, kun on kaikkein vaikeinta. Sen vuoksi meidän ei pitäisi myöskään olla näiden ohjeiden kohdalla liian ankaria itsellemme tai toisillemme. Armo on vieläkin totta. Mutta silti emme saa unohtaa totuutta ja totuudesta Jaakob tässä puhuu.

– Marko