Tekijä: Remes

1. Aik. 16

Tässä luvussa on leeviläisten kiitosvirsi.  Asafin ja hänen veljiensä tehtävänä oli  ylistää Jumalaa Herran liitonarkun edessä. Kun tätä laulua lukee, niin tulee sellainen vaikutelma, että sen tarkoitus on myös muistuttaa ja opettaa kuulijoita Heran teoista.

Ylistys on muutenkin  suurelta osin muistamista. On aika  helppoa ylistää Jumalaa yleisesti ja täsmentämättä. Mutta on aivan eri asia kiittää Häntä niistä konkreettisista hyvistä asioista, mitä omassa elämässä on tapahtunut. Silloin nimittäin tulee tehneeksi sen valinnan, että tunnustaa Jumalan olevan kaiken takana.

Leeviläisten virsi kannustaa tällaiseen ylistämiseen ja tekemään sen vielä muiden ihmisten kuullen :  ”Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan! Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kansoille, jotka eivät häntä tunne.”

Minulle tällainen ajatus tuntuu aika haastavalta. Eihän nyky-Suomessa ole tapana puhua Jumalasta mitään, puhumattakaan siitä, että väittäisi nähneensä Hänen konkreettisia tekojaan.  Tähän tarvitsemme Jumalan apua ja johdatusta.

Ilm. 22

Ilmestyskirjan viimeinen luku jättää meidät odottamaan Jeesusta. Tavallaan kirja palaa ensimmäiseen lukuun, koska taas puhutaan Jeesuksesta alkuna ja loppuna.  Jeesus on siis kaiken ilmestyskirjan ennustusten varsinainen sisältö ja täyttymys. 

Tässä on taas kerran esimerkki siitä, miten Vanhan ja Uuden Testamentin teksti kertoo samasta asiasta.  Keskellä lukua on nimittäin kaunis kehotus:

Henki ja morsian sanovat: ”Tule! Joka tämän kuulee, sanokoon: Tule! Joka on janoissaan, tulkoon.  Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.”

Ajattelen, että morsian tarkoittaa tässä seurakuntaa. Yhdessä Pyhän Hengen kanssa olemme siis kutsumassa ihmisiä elämän veden lähteelle.

Marko

2. Kun. 18

Hiskia oli Raamatun todistuksen mukaan paras Juudan kuninkaista. Hän oli uskossaan tinkimätön ja toteutti monia uudistuksia. Toisaalta hän oli ilmeisen nöyrä ja maanläheinen ihminen.  Hiskian vaiheet opettavat rukoilemaan ja luottamaan Jumalaan.

Hiskian valtakausi osui poliittisesti levottomaan aikaan.  Israelia ahdisti erityisesti Assyria, kuningas Sanheribin johdolla.  Assyria oli inhimillisesti ajatellen ylivoimainen vihollinen ja siksi Jerusalemin säästyminen valloitukselta Hiskian aikana onkin suuri ihme.

Itselleni tuli mieleen, että suuri ulkoinen uhka saattoi olla myös yksi syy siihen, että Hiskia pysyi niin uskollisena Herralle.  Koska koko valtakunnan tulevaisuus oli vaakalaudalla,  hänellä ei ollut varaa sooloilla. En yritä vähätellä Hiskian uskollisuutta.  Monet muutkin kuninkaat olivat olleet samassa tilanteessa ja useat heistä käyttäytyivät aivat toisin. Kaikki heistä kuitenkin joutuivat valitsemaan sen, mihin he ensisijaisesti luottivat. Kun ajat ovat rauhallisemmat, niin asioiden voi antaa vain mennä omalla painollaan. Hiskia valitsi viisaasti ja hän saikin elää kuninkaana elämänsä loppuun saakka.

Ilm. 15

Päivän Uuden Testamentin luku  kertoo enkeleistä,  jotka toteuttavat ”viimeisiä” vitsauksia. Luvun keskellä on laulu, jossa puhutaan Jumalasta kansojen kuninkaana, joka tuomitsee oikein.

Tätä laulua kutsutaan ”Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan” lauluksi. Tämä ilmaus herätti mielenkiintoni.  Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa (jae 17) on seuraavat sanat ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus”. Minusta on lohdullista, että puhuttaessa Jumalasta tuomarina, ei käytetä vain ”Mooseksen laulua” eli kovaa lakia, jossa ei ole mitään sijaa armolle. Mooseksen lauluun lisätään ”Karitsan, eli Jeesuksen, laulu”. Laki on siis tuomion taustalla, mutta tuomari on kuitenkin Jeesus. Hän on täynnä armoa ja totuutta.

Yksi tämän luvun sanoma on se, että peto on mahdollista voittaa. Tästä tekstissä kertovat edellä mainitun laulun laulajat. Voitto saavutetaan pysymällä lujasti Jeesuksen seurassa.  Tämä muistuttaa valintaa, jonka Hiskia teki omana aikanaan.

Näissä merkeissä hyvää viikkoa kaikille!

Marko

2. Kun. 11

Päivän luku kuvaa erityisen väkivaltaista aikakautta Israelin ja Juudan valtioiden historiassa. Kapinat seurasivat toistaan ja kokonaisia sukuja hävitettiin. Tämän luvun tapahtumat eroavat useista muista sikäli, että sen sisältämää väkivaltaa on vaikea ymmärtää. 

Lyhyt kertaus.  Salomonin kuoltua valtakunta hajosi kahtia. Israelin ja Juudan valtiot olivat ilmeisesti ihan hyvissä väleissä keskenään ja yksi merkki siitä oli se, että Juudan kuninkaan Joramin vaimo Atalja oli Israelin kuninkaan tytär.  Hän tuli Juudan kuningattareksi sen jälkeen kun hänen miehensä ja poikansa kuolivat.  Atalja oli menettänyt äskettäin myös oman Israeliin jääneen sukunsa Jehun kapinan seurauksena. 

Atalja oli varmaankin katkera, mutta en silti ymmärrä, miksi hän päätti tappaa kaikki Ahasjan pojat. He olivat hänen omia lapsenlapsiaan.  Hänellä ei käsittääkseni ollut mitään syytä pelätä heitä, eikä hänellä myöskään ollut ketään, jonka hän olisi halunnut auttaa valtaistuimelle. Ainoa mieleeni tuleva selitys on se, että hän oli epävarma omasta asemastaan. Juudassa ei ennen häntä ollut ollut kuningatarta, eikä hän edes ollut suoraan Daavidin jälkeläinen.  Lisäksi hän oli vielä Ahabin ja Isebelin tytär ja vanhemmilla oli varmasti huono maine. Joten ehkä hän vain halusi varmistaa oman valtansa. Vallanhimo on yksi kaikkein eniten turmelevista asioista. Hirmuvallan ansiosta hän oli kuitenkin varmasti hyvin epäsuosittu ja kapina alkoi kytemään saman tien.

Daavidin suvun sammuminen oli siis hyvin lähellä. Jäljelle jäi vain Joas,  jonka  pelasti hänen tätinsä viemällä hänet piiloon kuolemaantuomittujen joukosta.  Joseba, Joasin täti, on yksi vähiten tunnetuista Raamatun sankareista. Hän kuitenkin riskeerasi oman henkensä pelastaessaan Daavidin jälkeläisen, josta tuli myöhemmin yksi parhaista Juudan kuninkaista ja myös Jeesuksen esi-isä.  Hänet voi siis hyvästä syystä nimetä yhdeksi uskon sankareista.

Tämä kertomus rohkaisee luottamaan siihen, että Jumalalle ei ole toivottomia tilanteita.

Ilm. 8

Rukous on merkillinen asia. Rukoilemme, koska Jumala johtaa meitä rukoilemaan. Toisaalta rukoukset vaikuttavat ja Jumala vastaa niihin.  Rukous on siis merkittävää, mutta siitä ei voi tehdä kaavaa tai rakennelmaa, joka jotenkin pakottaisi Jumalan tanssimaan meidän pillimme mukaan.

Ilmestyskirjan kuva rukouksista, jotka nousevat savuna Jumalan valtaistuimen eteen, kertoo tärkeimmät. Meidän rukouksemme kuullaan. Ne ovat Jumalalle mieleen ja Hän vastaa niihin sitten kun aika on kypsä. Tämä näky täydentää hyvin Vanhan Testamentin kuvausta Joasin lapsuudesta. Varmasti Juudassa rukoiltiin paljon niiden kuuden vuoden aikana,  jolloin elettiin Ataljan hirmuvallan aikaa.

Marko