Tekijä: Remes

Ps. 59

Daavid on nyt oikeasti pahassa pulassa. Tämä psalmi on puhdas avunhuuto, mutta siinä on mielenkiintoisia vivahteita, jotka muistuttavat Jeesuksen opetuksia. Esimerkiksi:

Luuk. 9

Yllä olevat ajatukset voisi tiivistää sanoihin, että Jumalan valtakunta on erilainen. Tämä näkyy hyvin myös tässä luvussa. Kerta toisensa jälkeen Jeesus tekee tai sanoo jotain yllättävää. Hän tekee ensinnäkin suuria ihmeitä. Ehkä tämän seurauksena Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi. Vastaukseksi Jeesus puhuu  kuolemastaan ja itsensä kieltämisestä. Jeesuksen opetus siitä, kuka on suurin, oli varmaan myös pienoinen järkytys. Ajatus siitä, että pienin on todella suuri, tuntuu jo sanottuna paradoksaaliselta. 

Jatkoa seuraa. Me olemme tottuneet ajatukseen, että ihmiset ovat joko sisä- tai ulkopuolella omasta ystäväpiiristämme. Opetuslapset siis ajattelivat johdonmukaisesti, että ihmiset joko olivat tai eivät olleet Jeesuksen ystäviä. Joten, kun he näkivät jonkun vieraan ajavan pahoja henkiä Jeesuksen nimeä käyttäen, he luonnollisesti kielsivät häntä. Tämä on ymmärrettävää sikälikin, että kuka tietää, mitä tällainen henkilö opetti. Jeesuksen nimi saattoi yhdistyä vaikka mihin outoon. Jeesus ei kuitenkaan ollut millänsäkään, vaan salli toiminnan jatkuvan.

Kuin kirsikkana kakun päällä samarialaisiakaan ei saanut inhota! He kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, eli siis torjuivat Messiaan. Tottahan se olisi oikein, että Jumalan viha kohdistuisi heihin. Mutta taaskin Jeesus oli eri mieltä ja nuhteli opetuslapsia tällaisista ajatuksista.

Jeesuksen ajatukset tuntuvat paradoksaalisilta siksi, että yritämme sovittaa niitä omiin ajatusmalleihimme. Vaikka ylläolevat asiat saattavat tuntua yllättäviltä, niin niiden taustalla on kuitenkin selkeä periaate. Jeesus ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Hän ei tullut etsimään valtaa, vaan antamaan henkensä. 

Marko

Ps. 58

Tässä psalmissa annetaan palaa. Siinä rukoillaan, että Jumala yksinkertaisesti tappaisi julmat vallanpitäjät. Mitä tästä pitäisi ajatella? Ensinnäkin annan pisteet rehellisyydestä. Miksi emme olisi avoimia Jumalan edessä, sillä Hänhän joka tapauksessa tietää meidän ajatuksemme. Toisekseen, vaikka tässä ollaan aika kovasanaisia, niin pohjalla on kuitenkin ajatus oikeudenmukaisuudesta. 

Sitä jäin kuitenkin miettimään, että ymmärtääköhän Daavid, mitä tällainen merkitsisi hänen omalle kohdalleen. Hän oli ihan hyvä kuningas, mutta sortui silti virheisiin ja suoranaiseen julmuuteenkin. Taidan kuitenkin olla mieluummin Jeesuksen linjoilla ja kaivella tukkia omasta silmästäni. Lisäksi taitaa olla niin, että psalmin kirjoittajalla on aika paljon katkeruutta, siksi hän kuvailee tarkasti,  miten hän haluaisi Jumalan murskaavan pahantekijät.

Olen siis sitä mieltä, että tätä raamatunkohtaa ei voi käyttää teologisena ohjenuorana, kun mietimme, miten tulisi suhtautua maailmassa tapahtuviin vääryyksiin. Sen sijaan siitä voi oppia, miten sellaisia asioita voi käsitellä. Daavid meni valituksineen Jumalan luokse ja kaatoi kaiken mustan kuonan Hänen eteensä. Hän ei peitellyt mitään, ei edes katkeruuttaan ja kostonhimoaan. Tästä psalmista puuttuu Jumalan vastaus. Ehkä se on merkki siitä, että sellaista ei tullutkaan? Jumala vain kuunteli ja otti kaiken vastaan. Järkipuheelle oli aikaa myöhemmin.

Luuk. 8

Luin äskettäin sellaisesta tukinnasta, että verenvuodosta kärsinyt nainen kärsi kuvitellusta sairaudesta ja kaipasi vain huomiota. Jeesus ei siis oikeasti parantanut häntä, vaan asetti hänet sanoillaan sellaiseen tilanteeseen, että hänen oli pakko lopettaa esityksensä. Minusta tämä oli viihdyttävä tulkinta, mutta en kyllä pysty olemaan ollenkaan samaa mieltä. Monestakin syystä, mutta ehkä riittää se, että selvästi ainakin evankeliumin kirjoittaja piti naisen tilaa aitona sairautena. On aika ylimielistä väittää tietävänsä paremmin kuin Luukas, mitä oikeasti tapahtui. Tämä kuitenkin kertoo siitä, että nykyihmiselle ihmeet ovat vaikeita. Ja tässä luvussa niitä riittää. Jeesus ajaa ulos riivaajia, tyynnyttää myrskyn ja herättää vielä Jairoksen tyttärenkin kuolleista. Materialistisen maailmankuvan omaava ihminen on pakotettu ajattelemaan, että kaikki nämä kertomukset ovat joko keksittyjä tai vahvasti vääristeltyjä. Mutta jos nämä kertomukset eivät ole totta, niin evankeliumeista ei oikein jää käteen muuta kuin hajanaisia opetuskatkelmia. Tästä luvussa tosin kylväjävertaus on isossa osassa, mutta senkin ytimessä on ajatus Jumalan valtakunnan leviämisessä. Puhtaan materialistisessa ajatusmaailmassa tuokin on aika käsittämätön tai ainakin yhdentekevä juttu.

Jeesus sanoo keskellä lukua näin: ”Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.” Jostain syystä tämä assosioitui mielessäni näihin maailmankuvajuttuihin. Jos maailmankuvaamme ei kerta kaikkiaan mahdu ajatusta yliluonnollisuudesta, niin en tiedä, miten Jeesusta tai Hänen opetuksiaan voi ottaa vastaan.

Marko

Ps. 57

Taas yksi psalmi Daavidin elämästä. Tällä kertaa hän on luolassa Saulia paossa ja ympäristö vaikuttaa uhkaavalta ja vaaralliselta. Daavid reagoi tyypilliseen tapaansa ja purkaaa tuntonsa tähän lauluun. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan vaikuta olevan kovin huolissaan. Toki ympärillä on leijonia ja vihollisetkin ahdistavat, mutta yleissävy on kuitenkin luottavainen.  Jumala pitää kyllä hänestä huolen. 

Tässä psalmissa minua on aina kiinnostanut nämä sanat:

Jostain syystä olen aina ajatellut, että tuossa on syy ja seuraus. Koska olen levollinen, niin haluan laulaa! Niinhän tuossa ei tarkkaan ottaen sanota, mutta pidän ajatuksesta, että rauha ja musiikki kuuluvat yhteen. Monet ihmiset käyttävät musiikkia rauhoittumiseen, mutta tässä järjestys on päinvastainen. Rauhoittuminen herättää luovuuden ja siihen liittyy myös musiikki. Daavidille laulu ja myöhemmin ylistys nousivat automaattisesti pintaan, kun hänen mielensä tyyntyi. 

Luuk. 7

Tämä on kahden suuren tunnusteon luku. Jeesus etäparantaa sadanpäämiehen palvelijan ja herättää lesken pojan kuolleista. Jäin miettimään, että miksi tällaista kaukoparantamista pidetään suurempana ihmeenä kuin vaikka sitä, että joku parantaa toisen kätten päälle panemisen kautta. Ehkä syynä on se, että sitä ei voi oikein mitenkään selittää suggestiolla tai muilla ”normaaleilla” inhimillisillä prosesseilla. Kyseeseen ei myöskään tule mitkään mystiset energiavirrat tai muut selitykset, joilla parantavaa voimaa yritetään joskus selittää.  Jeesus vain käytti auktoriteettiaan ja sairauden täytyi väistyä. Auktoriteettia käyttämällä Jeesus myös herätti Nainin lesken pojan kuolleista.

Toinen asia, mihin tässä luvussa kiinnitin huomiota, oli se, että miksi Jeesus paransi juuri nämä henkilöt. Useimmissa tapauksissa Jeesus paransi siksi, että joku pyysi. Kuten esimerkiksi tässä luvussa sadanpäämiehen palvelija parannettiin, koska hänellä oli paljon puolestapuhujia. Sen sijaan Nainin pojan tapauksessa Hän toimi, koska leskiäiti kävi häntä sääliksi. Aiheesta ”Jeesus ja empatia” voisi varmaan kirjoittaa kokonaisen kirjan. 

Jeesus antaa tässä mielenkiitoisen esimerkin Jumalan kuuntelemisesta. Meillä on tapana ajatella, että Jumala johdattaa meitä niin, että Hän tavalla tai toisella välittää meille käskyjä ja sitten me tottelemme niitä. Tämä luku kertoo, että Jumalan käyttää myös epäsuoria tapoja, kuten toisten ihmisten pyyntöjä ja omia tunteitamme. Osaammeko ajatella, että esimerkiksi kokemamme sääli voi olla Jumalan puhetta meille? Tämä vihjaa siihen, että jotta voisimme olla parhaalla mahdollisella tavalla Jumalan käytössä,  meidän tulee olla aitoja, tuntevia ja empaattisia ihmisiä.

Marko