Tekijä: Remes

1. Kun. 9

Tässä luvussa kerrotaan näennäisen satunnaisia tapahtumia Salomon hallituskaudelta. On hurjaa nähdä kuinka hallitsijat käytännössä pitivät hallitsemaansa aluetta yksityisenä omaisuutenaan.  Siksi myös valtioiden väliset suhteet olivat sama asia kuin niiden hallitsijoiden väliset suhteet.  Myös valtioiden rajat olivat häilyviä. Salomo vain lahjoittaa Hiramille kaksikymmentä kaupunkia ja Farao taas Salomolle Geserin alueen.

Itse näen tässä merkkejä siitä, että Salomo on lipumassa väärään suuntaan. Hän jäljittelee naapuriensa tapoja, eikä oikein selkeästi taida muistaa, että hänelläkin on Herra.  Jumala varoittaakin häntä juuri tästä asiasta. Vastavirtaan kulkeminen vaatii aktiivista ponnistelua, mutta Salomo oli pikkuhiljaa vain jättäytymässä virran vietäväksi.

Joh. 6

Ruokkimisihme kerrotaan jokaisessa evankeliumissa, joten se selvästi koettiin hyvin merkittäväksi asiaksi. Itse ajattelen, että se oli Jeesuksen julkisen  toiminnan kulminaatiopiste. Viimeistään silloin ihmiset alkoivat nähdä hänet mahdollisena messiaana ja myös kuninkaana. Johanneksen evankeliumi kertoo, että ruokkimisihmeen varsinainen sanoma jäi ihmisiltä tajuamatta. He ajattelivat sen kertovan ennen kaikkea Jeesuksen kyvyistä ja potentiaalista mahdollisena hallitsijana. Jeesus korostaa, että ruokkimisihme kertoi hänestä itsestään. Se ei ollut niinkään esimerkki siitä mihin hän pystyi vaan kuva siitä kuka hän on. Hän on elämän leipä ja tarjoaa itsensä meille. Ja samalla tavalla kuin muutamasta leivästä ja kalasta riitti kaikille, niin Jeesuskin riittää.

Luvussa on paljon teologista pohdintaa joka on osin vaikeaselkoistakin. Pääsanoma on kuitenkin selvä ja se laittaa meidät taas pohtimaan suhdettamme häneen. Jeesus on elämän lähde ja hän voi ja haluaa antaa sen kaikille jotka ovat valmiita ottamaan hänet vastaan. Kysymys kuuluukin, että haluammeko me?

Marko

1. Kun. 8

Salomo rakensi temppelin Jumalan huoneeksi. Tietenkään Salomo ei oikeasti ajatellut, että Jumala asuu temppelissä. Hänhän sanoi sen rukouksessaan: ”Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!” Siitä huolimatta tämä luku osoittaa sen, kuinka konkreettisesti temppeli miellettiin Jumalan olinpaikaksi. Jumala ”muutti” temppeliin, kun liitonarkku kannettiin sinne. Tästä lähtien kaikki rukoukset osoitettiin temppelin suuntaan. Kun Vanhassa Testamentissa sanotaan, että jotain tehtiin ”Herran edessä”, niin se tästä lähtien tarkoitti, että se tehtiin temppelissä.

Jumalan kirkkaus täytti temppelin vihkiäisjuhlassa. Se osoitti, että Herra hyväksyi tämän järjestyksen ja tulihan se esille muutenkin. Minulle temppeli on inkarnaation esikuva.  Jumala tulee temppelissä maan päälle. Tässä vaiheessa ei vielä ihmiseksi, mutta kuitenkin rajalliseen ja äärelliseen paikkaan.

Joh. 5

Johanneksen evankeliumin ensimmäisissä luvuissa kiistellään jatkuvasti Jeesuksen valtuuksista. Juutalaisia oppineita ei kiinnostanut se, että joku parani, vaan se, että tapahtuiko se oikein. Tavallaan ymmärrän tämä ajatuksen. Kyllähän pahakin voi naamioitua hyväksi, ainakin väliaikaisesti.  Mutta tämänpäiväinen kertomus on kyllä sellainen, että minun on todella vaikea sietää Jeesuksen vastustajien alkuperäistä närkästymistä. Jos joku on ollut halvaantuneena lähes neljäkymmentä vuotta, niin kuka jaksaa nillittää jostain vuoteen kantamisesta. Itse olisin vain iloinen siitä, että niin pitkä kärsimys vihdoin päättyi. Sitä paitsi Jeesus ei millään lailla tehnyt asiasta numeroa. Hän vain halusi auttaa.

Joka tapauksessa asiasta nousi kiista ja sen ytimessä oli se, että saako Jeesus parantaa sapattina. Minä tulkitsen tämän niin, että oikeasti kiisteltiin siitä, että kuka ylipäätään saa päättää, mitä sapattina saa tehdä. Juutalaiset eivät suoraan väittäneet tietävänsä asiaan vastausta, joten he olivat valinneet minimalistisen linjan: tehdään niin vähän kuin mahdollista, jotta ei ainakaan rikota käskyä. Jeesus sitä vastoin ilmoitti suoraan tietävänsä että parantaminen, Jumalan työn tekeminen, on ilman muuta sallittua, koska itse Jumalakin teki niin. Ei ihme, että seuraava kysymys oli, että millä oikeudella Jeesus väitti tietävänsä sellaisia asioita. Jeesuksen vastaus oli yksinkertaisesti se, että hän on niin läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, että hän ei vain tiedä, vaan peräti näkee, mitä Jumala tekee. Ja tekee sitten itse niitä samoja tekoja.

Jos tämä nyt jotain kertoo, niin ainakin sen, että Jeesuksen puheet eivät olleet ihan tavallisen keskivertokansalaisen väitteitä. Häneen ei kerta kaikkiaan voi suhtautua neutraalisti. Tässäkin joudumme valitsemaan. Otammeko Jeesuksen vastaan vai torjummeko hänet?

Marko

1. Kun. 7

Kun eilen ihmettelin temppelin kokoa, niin yhden vertauskuvan sille saa Salomon palatsista, jossa jo yksi rakennus oli yli kaksi kertaa suurempi. Ei siis mikään massiivinen pytinki sekään, mutta sivurakennuksineen ja pylvässaleineen palatsialue oli temppeliin verrattuna ihan toista luokkaa. Kyllähän temppeli kaikkine kullattuine astioineen ja tarvekaluineen oli todella hieno ja yltäkylläinen, mutta silti minulle jäi sellainen vaikutelma, että Jumalan huone oli kuninkaan huoneeseen verrattuna pieni ja vaatimaton.

En usko, että Salomo rakentaessaan itselleen temppeliä isomman palatsin, ajatteli olevansa Jumalan yläpuolella. Hän todennäköisesti ajatteli, että tuollainen temppeli  kuvasti parhaiten Jumalan olemusta. Kuten eilen totesin, Jumalan asumus muistutti enemmän puutarhaa kuin palatsia. Meidän Jumalamme ei välitä suuruudesta ja loistosta, joten meidänkään ei pitäisi.

Joh. 4

Johanneksen evankeliumi kertoo siitä mitä käytännössä tarkoittaa evankeliumin alussa olleet lauseet: 

Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.  Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Tässä luvussa Jeesuksen ottaa vastaan samarialainen nainen. Syy siihen, miksi Jeesus ylipäätään tapasi hänet oli se, että hän halusi vältellä konflikteja fariseusten kanssa. Siinä siis toteutui lause: ”hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”.  Mutta ei tämä kaivolla yksin vettä hakemassa ollut nainen vaikuttanut kovin todennäköiseltä seuraajalta hänkään.  Juutalaiset eivät olleet samarialaisten kanssa tekemisissä, mutta kaikesta päätellen tämän naisen kanssa ei ollut tekemisissä kukaan muukaan. Kuka olisi arvannut, että juuri hänestä tulisi evankelista, jonka ansiosta koko kaupunki tuli Jeesuksen luokse? Tämä on juuri sitä arvaamattomuutta, mistä puhuttiin eilisessä luvussa. Tuuli tosiaan puhalsi missä tahtoi ja sen vaikutuksen pystyi havaitsemaan, mutta ennakoida sitä ei voinut.

Tämä luku opettaa, että jos emme näe Jumalan Hengen toimintaa, niin ongelma on usein meissä itsessämme. Ennakkoluulomme ja -asenteemme estävät meitä näkemästä Jumalan mahdollisuuksia tuntemissamme ”samarialaisissa naisissa”.

Marko