Tämän viikon psalmit ovat olleet aika lyhyitä, eikä tämänkertainenkaan ole poikkeus. Onkohan näitä laulettu Taize-laulujen tapaan useasti toistaen? Kehotus kiittää Herraa on varmaan yksi yleisimmistä psalmien lauseista. Olen sitä aina vähän oudoksunut, koska kyseessä on laulu. Miksi me siis laulaen kehotamme toisiamme kiittämään Jumalaa sen sijaan, että kohdistaisimme sanat ja kiitoksemme suoraan Hänelle?
Tätä lukiessani tuli mieleen, että tällainen laulu sopii hyvin ilosanoman välittäjien ketjun käyttöön. Mieleeni tuli kuva pitkästä jonosta ihmisiä, jotka vuorollaan sanoivat tämän psalmin sanat seuraavalle jonossa olevalle. Se on siis kutsu liittyä mukaan yhteiseen ilonpitoon. Psalmit eivät ole siis vain yksityisen ihmisen rukousta Jumalan kanssa, vaan ne on tarkoitettu yhdessä toisten kanssa laulettavaksi ja koettavaksi ja usein niiden lauseet onkin suunnattu vieressä seisovalle naapurille.
Roomalaiskirje on tullut päätökseen ja Paavali laittaa loppuun vielä henkilökohtaisia terveisiä yksittäisille ihmisille. Ensimmäiseksi mainitaan Foibe-niminen nainen, joka kaiketi toimi kirjeenkantajana. Tämän jälkeen käydään läpi pitkä lista nimiä. On mielenkiintoista, että Paavalilla oli näin monta tuttua Roomassa, vaikka hän ei tässä vaiheessa ollut ilmeisesti vielä käynyt siellä itse. Minua enemmän asioista perillä olevat tahot ovat todenneet, että tässä luvussa on tärkeää myös se, mitä siinä ei sanota. Sen aikainen yhteiskunta oli hyvin perhekeskeinen ja ihmiset usein esiteltiin sen ja sen lapsina. Naiset olivat sen ja sen vaimoja tai leskiä ja niin edelleen. Tässä ei kuitenkaan noudateta tällaista tapaa, vaan jokainen mainittu henkilö nostetaan esiin yksilönä. Hänestä kerrotaan vain nimi ja lyhyt luonnehdinta. Näin tässä epäsuorasti julistetaan, että Jumala näkee juuri sinut omana erillisenä yksilönä.
Itselleni tämänkertainen Roomalaiskirjeen läpikäynti tuntui merkitykselliseltä ja antoisalta. Olen kiitollinen siitä, kuinka tekstistä, jonka on lukenut useaan otteeseen, aina löytyy jotain uutta ja koskettavaa!
Marko