Tekijä: Remes

Jes. 29

Tänään puhutaan Arielista, mutta nyt ei tarkoiteta pientä merenneitoa vaan kaupunkia, ”jonka luo Daavid leiriytyi”.  Tämän on kai yleensä ajateltu viittaavan Jerusalemiin. Ariel saa kokea kovia, mutta lopulta Jumala tulee sen avuksi. Näin tapahtuu, koska kansa kunnioittaa Jumalaa vain näennäisesti. Aina löytyy joku syy kieltäytyä kuulemasta Häntä:

Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: »Lue tämä», hän vastaa: »En voi, kun se on suljettu ja sinetöity.» Jos taas käärö annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan hänelle: »Lue tämä», hän vastaa: »Enhän minä osaa lukea.»

Aluksi tuntui siltä, että tämä vertaus oli vähän epäsuhtainen. Lukutaitoiselle ei olisi ollut kovin iso temppu avata kirjakääröä sineteistä huolimatta, mutta eihän lukutaidotonta niin vain saada lukutaitoiseksi. Lukutaidon hankkiminen vaatii vaivaa. Mutta ehkä se onkin tässä pointtina. Jumalan todellinen kunnioittaminen merkitsee sitä, että olemme valmiita menemään pidemmälle Hänen tahtonsa etsimisessä, emmekä kuittaa asiaa turhan hankalana. Toisille (= lukutaitoisille) se voi olla helpompaa kuin toisille, mutta kukaan ei saa lopettaa yrittämistä. Tätä ”liian vaikeaa” -perustelua olen kuullut käytettävän myös Jeesuksen puheiden kohdalla. Esimerkiksi vuorisaarna sisältää niin vaikeita ohjeita, että  kukaan ei pysty niitä kirjaimellisesti noudattamaan. Tämä houkuttaa ajattelemaan, että ehkä Jeesus ei tarkoittanutkaan niitä oikeasti noudatettavaksi, vaan Hänen tarkoituksensa oli vain osoittaa, kuinka paljon tarvitsemme armoa ja sovitusta. Kiva tapa ohittaa koko asia siis. Kysymys kuuluukin, onko armo meille jotain passivoivaa vai vapauttaako se meidät pyrkimään kohti Jumalan tahtoa ilman suorituspaineita?

Joh. 11

Tässä luvussa on tunnettu ja hyvin lyhyt jae ”Jeesus itki”.  Näin tapahtui, koska Hän oli empaattinen: ”Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet”. Tämä avaa ikkunan Jeesuksen parantamistoimintaan. Jeesus ei auttanut ihmisiä saadakseen mainetta, vaan koska he tarvitsivat apua ja Hän välitti heistä. Minä uskon, että se oli yksi syy siihen, että Hän niin usein paransi ihmisiä sapattina. Hän halusi auttaa heti, eikä vasta seuraavana päivänä. Tässä luvussa Jeesus tosin viivyttää apua. Hän lähtee liikkeelle vasta kun Lasarus oli jo kuollut. Tähän oli syynsä: ”Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne.” Toisaalta Hän sanoi jo aikaisemmin: ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden.”

Tapahtumassa on jotain samaa kuin Jairuksen tyttären kohdalla. Myös siinä kertomuksessa Jeesus tulee ”myöhässä” paikalle ja lopulta herättää kuolleen. Silloin Jeesus myöhästyi, koska Hän pysähtyi auttamaan verenvuototautista naista. Nyt Hän siis myöhästyy ilmeisen tarkoituksellisesti.  Luulen, että molemmissa tapauksissa Hän yksinkertaisesti kuunteli Pyhän Hengen ohjausta.

Tapahtuman piti siis tuoda julki Jumalan Pojan kirkkauden. Näin tietysti tapahtuikin, mutta sen seurauksena myös tehtiin päätös surmata Jeesus. Perusteena oli roomalaisten pelko. En ihan ymmärtänyt logiikkaa, mutta ylipapit ja fariseukset joka tapauksessa pelkäsivät asemansa puolesta. Oli uhka sitten todellinen tai ei, niin oli varminta poistaa sen aiheuttaja eli Jeesus. Pelottavan kyynistä.

Marko

Jes. 28

Päivän tekstin sävy  on varsin ironinen, jopa sarkastinen. Tai niin minä ainakin käsitän Jesajan kuvauksen Jerusalemin silmäätekevien puheesta:

Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa,
tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen.
Kun tuhotulva vyöryy kohti,
se ei saavuta meitä,
sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan,
valheen suojaan me olemme piiloutuneet.

Sarkasmi on vaikea laji, mutta yritän kuitenkin. Tulkitsen tämän niin, että johtajien vastahakoisuuden takana on itsepetos tai mukavuudenhalu. Kyse ei ole siitä, että he olisivat sokeita omalle käytökselleen, vaan siitä, että he eivät halua vaihtaa suuntaa. Jumala sanoo, että oikeus ja vanhurskaus ovat Hänelle työvälineitä. Tästä voinee päätellä, että johtajille  oma menestys oli tärkeämpää kuin kansan menestys.

Kaiken keskellä on myös ennustus Jeesuksesta:

Joh. 10

Jeesuksen vertaus hyvästä paimenesta oli osa pitempää keskustelua, joka sai alkunsa sokean miehen parantamisesta. Alun perin keskusteltiin siitä, tekikö Jeesus oikein parantaessaan sapattina. Jeesus sanoi olevansa sekä portti, että hyvä paimen.  Kyse ei ollut siitä, mitä sai tai ei saanut tehdä sapattina, vaan siitä että kaikki tarvitsivat Jeesusta joka päivä. 

Vertaus hyvästä paimenesta on hyvin rikas.  Sitä voi käyttää apuna puhuttaessa uskoontulosta, Jeesuksen merkityksestä, Jumalan äänen kuulemisesta ja seurakunnasta yleensä.  Pääteema on kuitenkin Jeesus itse.  Kun puhutaan pääsystä Jumalan yhteyteen tai yltäkylläisestä elämästä, niin  vastaus on aina Jeesus, mietitäänpä asiaa mistä näkökulmasta tahansa. Hän on paitsi portti Jumalan luo,  myös tae pysymiselle Jumalan yhteydessä. Jeesus myös näyttää, millainen Jumala on, miten Hänen yhteydessään pitää elää, mikä on  Hänen tahtonsa  ja niin edelleen. 

Päädyin muutama päivä sitten ajatukseen, että sapattikäskyyn vetoaminen oli tekosyy, jolla pyrittiin oikeuttamaan oma rakkaudettomuus. Jeesuksen vastustajien argumentit ovat tässä luvussa edelleen saman kuuloisia. Aina löytyy joku perustelu, jonka taakse saattoi mukavasti vetäytyä ja kuitata koko asia. Oikeasti kyse oli haluttomuudesta muutokseen.  Tällainen ajatuskulku tuntuu pelottavan tutulta. 

Marko

Jes. 27

Minulle on kerrottu, että viinitarha kuvaa Israelia. Tätä kielikuvaa käytetään Raamatussa useasti ja Jesajan kirjassakin se esiintyi jo luvussa 5. Jeesuskin kertoi muun muassa vertauksen viinitarhan vuokraajista ja siis liittyi tähän samaan perinteeseen. Tässä luvussa  Jumala kuvataan puutarhurina, joka hoitaa ja vartioi viinitarhaa.  Muut (vihollis)kansat ovat ohdakkeita ja orjantappuroita, jotka pyrkivät tukahduttamaan viiniköynnökset.

Minulle tämä kertoo siitä, että Israel ei säily kukoistavana ilman Jumalan huolenpitoa. Tutkin  (=googlasin) vähän viininviljelyn saloja ja kyllä se työtä vaatii.  Jos viinitarhan jättää oman onnensa nojaan, niin se villiintyy hyvinkin nopeasti. Sadon tuottaminen ei siis tavallaan ole viinitarhan luontainen tila. 

Tätä ajatusta on aika helppo soveltaa nykypäivään ja seurakuntaan. Kun tähän vielä liittää Jeesuksen opetuksen itsestään viinipuuna, niin paljastuu kuinka riippuvaisia Jumalasta todella olemme.

Joh. 9

Sokeana syntyneen miehen parantamista seuranneet tapahtumat muistuttavat sitä, mitä tapahtui luvussa 5, jossa Jeesus paransi 38 vuotta sairastaneen miehen. Taas sattui olemaan sapatti ja sapattikäsky nousi taas pääaiheeksi.  Häslingin päätteeksi parannettu mies ajettiin ulos synagogasta. Tämä on kyllä aikamoinen kertomus. Koska mies oli syntynyt sokeana,  häntä oli pidetty syntisenä koko hänen elämänsä ajan. Tai sitten hänen vanhempiaan, mikä tuskin tuntui sen paremmalta. Nyt Jeesus paransi hänet, joten vihdoinkin hän sai tuntea itsensä tavalliseksi ihmiseksi.  Ja olisi hänet varmaan hyväksyttykin, jos hän vain olisi suostunut sanomaan, että Jeesus oli syntinen. Houkutus oli varmasti valtava, mutta hän ei kuitenkaan langennut siihen.  Itseasiassa hän ei langennut myöskään Jeesuksen ylenpalttiseen kehuskeluunkaan. Eihän hän tässä vaiheessa tiennyt Jeesuksesta mitään muuta kuin että Hän oli parantanut hänet. Joten mies totesi vain, että Jeesuksen luonteesta hän ei osaa sanoa mitään varmaa, mutta eikös olisi aika merkillistä, että paha ihminen tekisi niin hyvän teon. Mitäs tuohon nyt voisi sanoa…

Niin, mitä Jeesus sanoikaan siitä, miksi mies syntyi sokeana? ”Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” Tapahtumat osoittivat, että Jumala oli tosiaan tehnyt miehessä työtään jo pitkään. Se ei vain ollut tullut ilmi, koska kukaan ei todella kiinnittänyt häneen huomiota. Toki näön saaminen oli sekin Jumalan teko, mutta se tavallaan vain paljasti alla olevan taideteoksen. 

Kertomus päättyy onnellisesti, koska mies saa kohdata Jeesuksen uudestaan. Näin hänestä tuli näkevä sanan hengellisessä merkityksessä. Jeesuksen sanat todellakin summaavat hyvin tämän kertomuksen:

”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.”

Marko