Jes. 26, Joh. 8

Jes. 26

Tässä luvussa  lauletaan tuomiosta ja ylösnousemuksesta. Edellisten parin luvun tavoin sisältö tuo vahvasti mieleen Ilmestyskirjan kuvaukset viimeisistä tapahtumista. Mutta on tässä muutakin. Pidin kovasti seuraavasta värssystä:

Herra, sinä valmistat meille rauhan.
Myös se on sinun tekoasi,
niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.
 
Kaikki (hyvä) mitä olemme saaneet aikaan on Jumalan tekoa! Tämä on vaikea läksy meille ja meidän yksilökeskeiselle ajallemme. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi iloita saavutuksistamme. Ylpeilyyn ja muiden yläpuolelle asettumiseen ei kuitenkaan ole varaa.
 

Joh. 8

Jeesus on maailman valo. Tämä lause toi mieleeni C.S. Lewisin kuuluisan ajatuksen;

I believe in Christianity as I believe that the sun has risen: not only because I see it, but because by it I see everything else.

Suomeksi tämä menee jotenkin näin:

Uskon kristinuskoon samoin kuin uskon siihen että aurinko on noussut. En vain siksi että näen auringon, vaan koska sen valossa näen kaiken muunkin.

Jeesuksen valossa näemme siis elämämme tavalla, joka ohjaa meitä eteenpäin ja antaa merkityksen.  Usko auttaa myös ymmärtämään itse elämää. Tässä ollaan ilosanoman äärellä. Elämästä on vaikeaa selvitä, jos siinä ei ole mitään mieltä. Toisaalta pienikin häivähdys toivoa ja merkitystä saa kestämään suuriakin vaikeuksia. Tämän tekstin äärellä on hyvä pyytää Jeesuksen valoa omaan ja läheisteni elämään.

Marko

Jes. 25, Joh. 7

Jes. 25

Edellisen luvun kauheudet ovat jääneet taakse ja nyt vietetään juhlaa Siionin vuorella. Kuolemaa ei ole,  joten tämä on kuvaus taivaasta. Pitojen keskellä luodaan katsaus menneisiin vaikeuksiin ja muistellaan sitä, kuinka Herra oli huonompinakin aikoina pitänyt huolta:

Sinä olit turvapaikka heikolle,
pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana,
suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen.

Taivaassakin siis muistellaan elämää maan päällä.  Puhutaan samoista tapahtumista kuin edellisessä luvussa, mutta sävy on hyvin erilainen. Tarvitsemme ”Jumalan silmälasit”, jotta näemme historiamme Hänen silmillään. Tämä ei tarkoita vaikeuksien kieltämistä, vaan sitä, että saamme tapahtumiin uuden näkökulman.

 

Joh. 7

Tässä luvussa Jeesus puhuu paljon itsestään. Lehtimajanjuhlalla oli erilaisia merkityksiä ja yksi niistä oli Messiaan ja tulevan lunastuksen odottaminen. Nyt Jeesus liitti nämä merkitykset itseensä. 

Millä Jeesus sitten perusteli väitteensä? 

Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.

Toisin sanoen, jos joku tosissaan haluaa seurata Jumalaa, hän ennen pitkää huomaa, että Jeesus puhuu Hänen kanssaan samaa kieltä. Jeesuksen opetuksissa on tosiaan sellaista syvyyttä, että niitä voi tutkia vuosikausia ja aina löytää jotain uutta. Ne myös kestävät aikaa ja tuntuvat vielä kahdentuhannen vuoden jälkeenkin ajankohtaisilta ja haastavilta.  Tämä on mielestäni todiste siitä, että Hänet kannattaa ottaa vakavasti. 

Luvun loppupuolella on yksi Jeesuksen ajaton kehotus:

Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: »Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.» Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.

Me kaikki tarvitsemme uutta elämää ja Pyhän Hengen tuoretta kosketusta. Tämä on hyvä rukouspyyntö mukaan otettavaksi tästä luvusta.

Marko

Jes. 24, Joh. 6

Jes. 24

Tässä luvussa puhutaan hävityksestä, joka koskee ”koko maata”.  Jopa taivaskin riutuu. Kun luetaan vähän pidemmälle, niin huomataan, että ihan kaikkea ei silti hävitetä. Jäljelle jää jäännös, joka ylistää Jumalaa.  Tässä suhteessa tämä luku muistuttaa useita Ilmestyskirjan  lukuja, joissa on oleellisesti sama sanoma. Huonojenkin aikojen keskellä Jumala hallitsee, eikä salli lopullista tuhoa. Jumala lopulta myös tuomitsee oikeudenmukaisesti.

Oikein muuta en tästä osaa sanoa. Mutta  olisin iloinen, jos osaisin ylläolevat lauseetkin sisäistää.

Joh. 6

Jeesus tekee suuren ihmeen ja kävelee vetten päällä. Tällaiset tunnusteot tietenkin kiinnostivat suuresti ihmisiä. Mutta sitten Hän ”pilaa” kaiken ja sanoo, että näiden ihmeiden tarkoitus oli itse asiassa saada ihmiset sitoutumaan Häneen itseensä. Hän oli juuri tehnyt ruokkimisihmeen ja  kun ruuasta kerran puhuttiin,  Hän ilmoitti olevansa itse ruoka ja juoma! Mitä ihmettä Hän oikein tarkoitti?  Itse ymmärrän tämän niin, että Jeesuksen teot ja sanat olivat toki tärkeitä, mutta tullaksemme todella eläviksi, meidän pitää tulla Hänen luokseen ja samaistua, jopa sulautua Häneen itseensä. 

Minusta olisi ylimielistä väittää, että tällaisen puheen vastaanottaminen olisi helppoa. Totta kai Jeesuksen puheet vaativat sulattelua. Ei ole helppoa ymmärtää, mitä kaikkea Hän sanoillaan tarkoittaa. Usko on mysteeri, mutta onneksi sitä ei tarvitsekaan pohjia myöten analysoida ja tajuta. Riittää, että tutustumme Jeesukseen. Niin, menemmekö Jeesuksen luokse hyötymismielessä, vai Hänen itsensä vuoksi? Pietarin kuuluisa ilmaus ”Sinulla on ikuisen elämän sanat” osoittaa, että hänelle Jeesus ei ollut väline parempaan elämään, vaan elämä ja päämäärä itse.

Marko