Tekijä: Remes

Snl. 15

Kaikki tämän päivän sananlaskut ovat muodoltaan samanlaisia. Päälauseessa on varsinainen asia ja sitä seuraavassa sivulauseessa on joko täydentävä ajatus tai vertaileva lause, joka kuvaa sitä mitä tapahtuu, jos ensimmäistä ohjetta ei noudateta. Tämä helpottaa mieleen painamista ja arkipäiväistä käyttöä varten nämä ovatkin alun perin tarkoitettu. Lukukokemuksena sananlaskujen kirja on sitä vastoin vähän yksitoikkoinen ja helposti tulee vain harpottua eteenpäin. Tätä välttääkseni kokosin tähän tämän päivän luvussa esiintyviä vastakohtia. Nämä ovat siis koosteita eri jakeista lähinnä luvun alkupuolelta. 

Sävyisä  – Loukkaava

Viisaus – Tyhmyys

Lohdutus – Petollisuus

Jumalaton – Oikeamielinen, vilpitön, vanhurskauteen pyrkivä

Herran pelko – Rauhattomuus

Kiivaus – Pitkämielisyys

Tyhmyys on tekstissä ilmaistu eri sanoin, löysin hilpeät ilmaukset: houkka, järjetön ja tomppeli. Mihin sananlaskuissa siis pyritään? Ainakin minun mielestäni yllä oleva vertailu nosti ihanteeksi ihmisen, joka aidosti haluaa toisten parasta. Hän haluaa olla aito myös suhteessaan Jumalaan. Luvun loppupuolella nousee esiin myös kyky ja halu ottaa vastaan ohjeita ja palautetta.

Luuk. 9

Tässä luvussa Jeesus puhuu ensimmäisen kerran lähestyvästä kuolemastaan. Tavallaan muutkin luvun tapahtumat valmistavat opetuslapsia pärjäämään keskenään. Tämän on täytynyt tuntua opetuslapsista ristiriitaiselta, koska selvästi Jeesus oli suosion huipulla. Ihmiset seurasivat Häntä kaikkialle. Suuri ruokkimisihmekin oli tavallaan seurausta siitä, että Jeesus yritti saada olla edes hetken rauhassa. Kaiken tämä keskellä oli varmasti vaikea uskoa, että pääsiäisen tapahtumat olivat jo aika lähellä. 

Tätä lukiessa minulle tuli mieleen, että Jeesus kulki kärsimystietään jo nyt. Hän tiesi, että suuri suosio ja isot ihmeet tulevat maksamaan paljon, mutta siitä huolimatta Hän auttoi tarvitsevia ja julisti evankeliumia. Opetuslapsille tämä vaihe vaikutti sen sijaan puhtaalta voittomarssilta, eivätkä he ymmärtäneet vakavaa pohjavirettä. On mielenkiintoista verrata Jeesuksen toimintaa tässä luvussa esimerkiksi Paavalin toimintaan Apostolien teoissa. Paavalikin tiesi, että hänen sanomansa ei kaikille kelpaa, mutta silti hän toimi avoimesti ja rohkeasti seurauksista välittämättä. Hän saikin paljon aikaan, mutta joutui myös kokemaan kärsimystä. Tässä hän toteutti Jeesuksen esimerkkiä kirjaimellisesti. 

Jotenkin minusta tuntuu, että tämän tekstin äärellä Jeesus huomauttaa, että suurta ulkoista menestystä seuraa aina myös suuri vastustus. Tässä sitä on miettimistä ja rukousaihetta.

Marko

Snl. 14

Pidin tämän luvun sananlaskuista. Karkeasti ottaen ne voisi jakaa kahteen ryhmään: toteaviin ja opettavaisiin. Toteavat sananlaskut kuvaavat asioita niin kuin ne tyypillisesti ovat, ottamatta  kantaa siihen, onko asiantila hyvä vai huono. Tällaisesta sananlaskusta on esimerkkinä vaikkapa jae 20:

Luuk. 8

Tässä luvussa on mielenkiintoinen rytmi. Suurten ja vaikuttavien opetusten ja ihmeiden lomassa on pieniä pätkiä, joissa puhutaan ihan muista asioista, kuten luetellaan Jeesuksen seurassa olleita naisia. Tämän luvun isona teemana on kuitenkin Jumalan sanan kylväminen.  Jeesus siis opettaa, että sana tai sanoma Jumalasta on niin kuin siemen. Se on siis elävä ja alkaa kasvamaan, jos sille antaa oikeanlaiset olosuhteet. Tämä on hyvä pitää mielessä kun rukoilee, lukee raamattua tai osallistuu seurakunnan tilaisuuksiin.  Noiden asioiden tarkoitus on antaa Jumalan sanalle tilaa kasvaa, mutta ne eivät itsessään saa aikaan kasvua, vaan sen saa aikaan Jumala.

Jumalan sanan eläväksi tekevä voima näkyy tässä luvussa myös ihan konkreettisestikin, kun Jeesus tekee suuria ihmeitä. Tämä kertoo siitä, että sanoma Jumalasta on itse asiassa Jeesus itse. Tämän tosiasian valossa on helpompi ymmärtää, miten Jumalan sana voi olla elävä.

Marko

Job 6

Jobin vastaus hänen ystävänsä Elifasin puheeseen on lyhyesti sanottuna ”antakaa vähän armoa”. Ettekö ymmärrä, että sanani nousevat ahdistuksesta, eikä niitä ole tarkkaan harkittu? Älkää takertuko pintaan, vaan kuunnelkaa sen alla olevaa tuskaa.

”Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin! Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti? ”

”Mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne? Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.” 

Näissä sanoissa on paljon viisautta. Me puhumme toisillemme saadaksemme heihin yhteyden. Yhteys ei kuitenkaan synny siitä, että ymmärrämme pintapuolisesti toistemme lauseet, vaan se vaatii eläytymistä niiden takana olevaan todellisuuteen. Kuten aikaisemmin on tullut ilmi, Elifasilla oli tässä suuria vaikeuksia. Jobin kärsimyksen kohtaaminen oli hänelle liian haastavaa. Tämä eläytymisen vaikeus on yleensäkin esteenä ihmisten välisessä kommunikoinnissa. Toisen ihmisen aito kohtaaminen merkitsee usein haastetta myös meidän omille (luutuneille) käsityksillemme ja asenteillemme. Se saattaa joskus haastaa koko maailmankuvamme, kuten Elifasille kävi. Hän ei ollut valmis muutokseen, joten hän etsi syitä jotka osoittaisivat, että siihen ei ollut tarvetta. Siitä seurasi pikkumainen asenne. Tällainen ”sanoihin takertuminen” on yleistä aina silloin kuin halutaan vältellä aitoa yhteyttä tai pelätään muutosta. Tätä kirjoittaessani tiedostan. että tuollainen asenne on paljon helpompi huomata toisissa ihmisissä kuin itsessäni. Tätä kannattaa siis mietiskellä yhdessä Jumalan kanssa.

Room. 15

Edellisessä luvussa puhuttiin erilaisuuden sietämisestä, tässä luvussa puhutaan yksimielisyydestä. Yksimielisyyden pitäisi kohdistua Jumalaan: ”Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti,  niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.”

Seurakuntaa siis yhdistää päämäärä. Paavalin aikaan seurakunta oli täynnä hyvin erilaisia ihmisiä. Siellä on juutalaistaustaisia ihmisiä, joista jotkut noudattivat vieläkin Mooseksen lakia. Sitten oli ”käännynnäisiä”, eli Korneliuksen tapaisia ei-juutalaisia,  jotka olivat olleet juutalaisuuteen kallellaan ja joista  myöhemmin oli tullut Jeesuksen seuraajia. Oli entisiä pakanoita, joiden kotikulttuuri varmasti erosi näistä kahdesta edellä mainitusta ryhmästä. Tietenkin näidenkin ryhmien sisällä oli eroja ja monia etnisiä ryhmiä. Lopputuloksena seurakunnassa oli erilaisia kulttuureja. Siellä puhuttiin eri kieliäkin.  Tällainen porukka jakautuu helposti pieniin kuppikuntiin.

Paavalin sanoma on tässä se, että Jeesuksen ansiosta teillä on paljon enemmän yhteistä kuin eroja, joten sietäkää eroavaisuuksia. Älkää muodostako pieniä seurakunnan sisällä olevia puolueita, vaan tulkaa yhteen. Kehotus yksimielisyyteen ei siis tarkoita käskyä olla kaikesta samaa mieltä. Kun näemme toisemme Jumalan lapsina, joilla on sama päämäärä, voimme mahtua samaan veneeseen. Tämä haaste on varsin ajankohtainen yhä tänä päivänä.

Marko