Snl. 20, Luuk. 14

Snl. 20

Tässä luvussa on joitakin ajatuksia, joiden vastineita löytyy myös Uuden Testamentin puolelta.

1) Kuka voi sanoa: »Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa»?
2) Älä sano: »Minä maksan pahalla pahan», luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi.
3) Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?
4) Älä harkitsematta lupaa pyhää lahjaa – olet ansassa, jos lupaustasi kadut.
 
Näitä voi järjestyksessä verrata vaikka näihin kohtiin:
 
1) Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. (Room 3:23-24)
 
2) Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: »Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan» – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: »Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.» Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. (Room 12:19-21)
 
3) Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: »Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.»  Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.  Näin teidän tulisi sanoa: »Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.» (Jaak 4:13-15)
 
4) Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: ’Älä tee väärää valaa’ ja ’Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut’. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. (Matt 5:33-35)
 
Sananlaskuja lukiessa näiden kohtien yhdistävä piirre on taustalla piilevä kehotus nöyryyteen. Uusi Testamentti lisää näkökulman Jumalan valtakunnasta. Nöyryys ei ole itseisarvo, vaan siihen sisältyy usko Jumalan huolenpitoon. Toisaalta nöyryys on myös rohkeutta nähdä oma elämämme ja asemamme totuudenmukaisesti.
 

Luuk. 14

Jeesus paransi miehen sapattina ja sekös harmitti  hänen vastustajiaan. Jeesuksen perustelu sille, miksi hän teki tekonsa silloin eikä vasta huomenna, on todella mielenkiintoinen: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?”

Kyseinen mies sairasti kroonista sairautta ja hän oli kärsinyt vaivastaan todennäköisesti jo pitkään. Voiko hänen tilannettaan todella verrata kaivoon pudonneeseen lapseen, joka on tietenkin välittömässä hengenvaarassa? Jeesuksen vastaus kertoo, että Jumalalla on kiire auttaa. Se myös kertoo Jeesuksen myötätunnosta kärsivää ihmistä kohtaan. Hänen mielestään lisäodottaminen olisi ollut kohtuutonta. 

Marko

Snl. 19, Luuk. 13

Snl. 19

Kun luvun otsikkona on ”kasvatus kurinalaiseen elämään”, niin odotusarvona on, että nyt saadaan tiukkoja ohjeita. Mutta ei tässä suurta eroa tullut aikaisempiin lukuihin verrattuna.  Ehkä olen noussut tänään ylös väärällä jalalla, mutta tällä kertaa jotkut ajatukset ärsyttivät. Niistä syntyi sellainen vaikutelma, että hyväosaiset yrittävät vakuuttaa, että sosiaalinen asema on oikeastaan jokaisen omaa ansiota tai oma vika:

”Ei sovi tyhmälle helppo elämä  eikä orjalle olo ylhäisten herrana.”
 

Tässä ollaan aika kaukana Uuden Testamentin ajatuksista, esimerkiksi:

”Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.  Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” (1. Kor. 26-29)

Vanhan ja Uuden Testamentin tekstien välillä on selvä jännite. Minusta se on hyvin hedelmällinen asia, koska se alleviivaa Jeesuksen työn merkitystä.

Luuk. 13

Jännitteestä puheen ollen… Jeesuksen puhe ahtaasta ovesta tuntuu ensi kuulemalta  ristiriitaiselta, jos sitä vertaa Hänen puheisiinsa Jumalan valtakunnasta, joka on kaikille avoin. Jeesus vielä korostaa asiaa sanomalla, että monet yrittävät mennä sisälle, mutta eivät siihen kykene. Yksi näkökulma varmasti liittyy itse oveen. Johanneksen evankeliumissahan Jeesus kutsuu itseään oveksi.  Jeesuksen löytäminen kaikkien vaihtoehtojen joukosta ei ole itsestään selvää.  Mutta tosiaan, vaikka oikean oven löytäisikin, niin sisäänpääsy ei ole helppoa ahtauden vuoksi. Kenties ongelma ei olekaan oven pienuudessa, vaan siinä, että olemme paisuneita liian suuriksi? Ylpeydestä ja omavoimaisuudesta luopuminen ei ole helppoa.

Marko

Snl. 18, Luuk. 12

Snl. 18

Tässä luvussa on paljon puhumiseen ja kuuntelemiseen liittyviä sananlaskuja.  Minulle tuli näitä lukiessa positiivinen olo sen suhteen, että hyvää kommunikaatiota pystyy kyllä harjoittelemalla oppimaan.  Siihen tarvitaan vain nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Tämä luku myös painottaa hyvää kuuntelutekniikkaa, jossa todella annetaan toisellekin suunvuoro:

”Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun,  saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.”

 

Luuk. 12

Tämä on  pitkä ja monipuolinen luku. Minulla oli vaikeuksia nähdä Jeesuksen eri opetuksissa yhteistä nimittäjää ja aluksi ajattelinkin, että tässä on vain sekalainen kokoelma puheita. Mutta sitten päädyin ajattelemaan, että tässä Jeesus taas valmistelee seuraajiaan aikaan, jolloin Hän itse ei ole heitä näkyvällä tavalla auttamassa.  Tässä tilanteessahan mekin olemme, joten kannattaa olla tarkkana.

Mitkä asiat sitten ovat merkittäviä tilanteessamme? Aitous, rohkea Jeesuksen omaksi tunnustautuminen ja Jumalan huolenpitoon luottaminen. Ainakin tästä luvusta saa runsaasti rukousaiheita…

Marko