Tekijä: Remes

Snl. 17

Tämä luku on otsikoitu: ”Elämän taidon opetuksia”. Minun nähdäkseni tämä kyllä sisältää samantapaisia sekalaisia lausumia kuin kuusi edellistäkin lukua. Pidin erityisesti sananlaskun puolikkaasta ”riita syntyy kuin rako patoon”. Suomenkielinen käännös on hyvin rytmitetty, joten tuo jää helposti mieleen. Muutenkin ajatus on mielenkiintoinen. Riita jättää särön ihmisten välisiin suhteisiin. Ongelmaa ei ehkä heti edes huomaa. Ongelmat paljastuvat vasta sitten kun ”tulva” tulee .

Muuten tässä luvussa tyhmyrit saavat kuulla kunniansa. Heihin ei tehoa hyvä eikä paha. Kuulen tässä kaikuja Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumin luvussa 13: ”Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on”.  Jeesus sanoi tuon hieman mystisen lauseen selittäessään, miksi Hän käytti puheissaan paljon vertauksia. Jeesuksen vertaukset olivat vähän sananlaskujen kaltaisia. Ne jäivät helposti mieleen, niitä saattoi rauhassa pohtia ja kenties niiden sanoma sitten joskus avautui vastaanottavaiselle mielelle.

Luuk. 11

Tässä luvussa Jeesus opettaa Isä Meidän -rukouksen. Kun lukua lukee tarkasti, niin paljastuu, että opetuksen pääpointtina ei ole oikeat sanat vaan hellittämätön asenne.  Mutta sanojakaan ei kannata väheksyä, koska ne kuvaavat sen ilmapiirin, joka mahdollistaa sitkeän rukoustaistelun. Meillä on taivaassa kaikkivaltias Isä, joka haluaa lahjoittaa meille valtakunnan. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä ja on sen vuoksi selvää, että meidän jokapäiväiset tarpeemme kiinnostavat Häntä. Hän haluaa myös armahtaa meitä ja suojella meitä kaikelta pahalta. Esimerkiksi psalmeissa on rukouksia, joissa luvataan Jumalalle sitä sun tätä, jotta varmistettaisiin Jumalan siunaus. Jeesuksen opettamassa rukouksessa on vain yksi lupaus: ”mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa.” Aika kova.

Tässä riittää paljon pohdittavaa, mutta eiköhän tarkoitus ole kuitenkin nimenomaan soveltaa Jeesuksen opetuksia omassa rukouselämässä.  Joten ei mietitä liikaa, vaan rukoillaan!

Marko

Snl. 16

Luvun sananlaskut antavat ymmärtää, että kuningas ja Jumala ovat samalla asialla. Jae 10 menee jopa näin pitkälle:

”Kuninkaan huulilla on Jumalan päätös,  ei hän erehdy tuomiossaan.”

Tällaiset ajatukset muistuttavat Roomalaiskirjeen puhetta esivallan kunnioittamisesta. Paavali kirjoitti, että esivalta on Jumalan palvelija pitäessään yllä järjestystä. Tietysti Paavalin viesti on paljon monitahoisempi ja sananlaskuissa asiat luonnollisesti tiivistetään ja yksinkertaistetaan. Raamatun muista kirjoista tiedämme, että edellä mainittu lause ei kirjaimellisesti pitänyt paikkaansa Israelin ja Juudan kuninkaiden kohdalla. Toki tämän lauseen voisi helposti ”korjata” laittamalla siihen alkuun sanan ”jos”.  Pekka muistutti pari viikkoa sitten, että Sananlaskuissa kannattaa sana viisaus korvata sanalla Jeesus. Kannattaisiko samaa periaatetta soveltaa myös sanaan kuningas?  

Luuk. 10

Jeesus lähetti 72 opetuslasta kulkemaan edellään. Toimeksianto oli vastaava kuin eilisen luvun tehtävä 12 apostolin kohdalla. Ja kuten aikaisemminkin, tehtävä onnistui ja opetuslapset palasivat innoissaan kertomaan, kuinka he saattoivat Jeesuksen nimessä tehdä suuriakin ihmeitä.

Mikä tämän kaiken tarkoitus oli? Yksinkertaisesti kertoa kaikille, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Ihmeet ja muut tunnusteot ovat toisaalta vain merkkejä Jumalan valtakunnasta, eivät itse asia. Tätä Jeesus painotti myös opetuslapsilleen:

”Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”

Tietenkin Jeesuksella oli myös toinen tarkoitus. Hänen seuraajiensa oli pikku hiljaa opittava pärjäämään keskenään. Jeesuksen esimerkki on suora haaste nykypäivän seurakunnalle. Osaammeko antaa vastuuta eteenpäin seuraavalle sukupolvelle tai uusille seurakuntalaisille? Pidämmekö asiaa edes tärkeänä? Tämä kysymys on luonnollisesti aivan keskeinen seurakunnan elossa pysymisen kannalta. Itse asiassa se vaikuttaa melkein kaikkeen muuhunkin, esimerkiksi seurakunnan yleiseen ilmapiiriin ja näkyyn. 

Marko

Snl. 15

Kaikki tämän päivän sananlaskut ovat muodoltaan samanlaisia. Päälauseessa on varsinainen asia ja sitä seuraavassa sivulauseessa on joko täydentävä ajatus tai vertaileva lause, joka kuvaa sitä mitä tapahtuu, jos ensimmäistä ohjetta ei noudateta. Tämä helpottaa mieleen painamista ja arkipäiväistä käyttöä varten nämä ovatkin alun perin tarkoitettu. Lukukokemuksena sananlaskujen kirja on sitä vastoin vähän yksitoikkoinen ja helposti tulee vain harpottua eteenpäin. Tätä välttääkseni kokosin tähän tämän päivän luvussa esiintyviä vastakohtia. Nämä ovat siis koosteita eri jakeista lähinnä luvun alkupuolelta. 

Sävyisä  – Loukkaava

Viisaus – Tyhmyys

Lohdutus – Petollisuus

Jumalaton – Oikeamielinen, vilpitön, vanhurskauteen pyrkivä

Herran pelko – Rauhattomuus

Kiivaus – Pitkämielisyys

Tyhmyys on tekstissä ilmaistu eri sanoin, löysin hilpeät ilmaukset: houkka, järjetön ja tomppeli. Mihin sananlaskuissa siis pyritään? Ainakin minun mielestäni yllä oleva vertailu nosti ihanteeksi ihmisen, joka aidosti haluaa toisten parasta. Hän haluaa olla aito myös suhteessaan Jumalaan. Luvun loppupuolella nousee esiin myös kyky ja halu ottaa vastaan ohjeita ja palautetta.

Luuk. 9

Tässä luvussa Jeesus puhuu ensimmäisen kerran lähestyvästä kuolemastaan. Tavallaan muutkin luvun tapahtumat valmistavat opetuslapsia pärjäämään keskenään. Tämän on täytynyt tuntua opetuslapsista ristiriitaiselta, koska selvästi Jeesus oli suosion huipulla. Ihmiset seurasivat Häntä kaikkialle. Suuri ruokkimisihmekin oli tavallaan seurausta siitä, että Jeesus yritti saada olla edes hetken rauhassa. Kaiken tämä keskellä oli varmasti vaikea uskoa, että pääsiäisen tapahtumat olivat jo aika lähellä. 

Tätä lukiessa minulle tuli mieleen, että Jeesus kulki kärsimystietään jo nyt. Hän tiesi, että suuri suosio ja isot ihmeet tulevat maksamaan paljon, mutta siitä huolimatta Hän auttoi tarvitsevia ja julisti evankeliumia. Opetuslapsille tämä vaihe vaikutti sen sijaan puhtaalta voittomarssilta, eivätkä he ymmärtäneet vakavaa pohjavirettä. On mielenkiintoista verrata Jeesuksen toimintaa tässä luvussa esimerkiksi Paavalin toimintaan Apostolien teoissa. Paavalikin tiesi, että hänen sanomansa ei kaikille kelpaa, mutta silti hän toimi avoimesti ja rohkeasti seurauksista välittämättä. Hän saikin paljon aikaan, mutta joutui myös kokemaan kärsimystä. Tässä hän toteutti Jeesuksen esimerkkiä kirjaimellisesti. 

Jotenkin minusta tuntuu, että tämän tekstin äärellä Jeesus huomauttaa, että suurta ulkoista menestystä seuraa aina myös suuri vastustus. Tässä sitä on miettimistä ja rukousaihetta.

Marko