Snl. 18, Luuk. 12

Snl. 18

Tässä luvussa on paljon puhumiseen ja kuuntelemiseen liittyviä sananlaskuja.  Minulle tuli näitä lukiessa positiivinen olo sen suhteen, että hyvää kommunikaatiota pystyy kyllä harjoittelemalla oppimaan.  Siihen tarvitaan vain nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Tämä luku myös painottaa hyvää kuuntelutekniikkaa, jossa todella annetaan toisellekin suunvuoro:

”Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun,  saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.”

 

Luuk. 12

Tämä on  pitkä ja monipuolinen luku. Minulla oli vaikeuksia nähdä Jeesuksen eri opetuksissa yhteistä nimittäjää ja aluksi ajattelinkin, että tässä on vain sekalainen kokoelma puheita. Mutta sitten päädyin ajattelemaan, että tässä Jeesus taas valmistelee seuraajiaan aikaan, jolloin Hän itse ei ole heitä näkyvällä tavalla auttamassa.  Tässä tilanteessahan mekin olemme, joten kannattaa olla tarkkana.

Mitkä asiat sitten ovat merkittäviä tilanteessamme? Aitous, rohkea Jeesuksen omaksi tunnustautuminen ja Jumalan huolenpitoon luottaminen. Ainakin tästä luvusta saa runsaasti rukousaiheita…

Marko

Snl. 17, Luuk. 11

Snl. 17

Tämä luku on otsikoitu: ”Elämän taidon opetuksia”. Minun nähdäkseni tämä kyllä sisältää samantapaisia sekalaisia lausumia kuin kuusi edellistäkin lukua. Pidin erityisesti sananlaskun puolikkaasta ”riita syntyy kuin rako patoon”. Suomenkielinen käännös on hyvin rytmitetty, joten tuo jää helposti mieleen. Muutenkin ajatus on mielenkiintoinen. Riita jättää särön ihmisten välisiin suhteisiin. Ongelmaa ei ehkä heti edes huomaa. Ongelmat paljastuvat vasta sitten kun ”tulva” tulee .

Muuten tässä luvussa tyhmyrit saavat kuulla kunniansa. Heihin ei tehoa hyvä eikä paha. Kuulen tässä kaikuja Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumin luvussa 13: ”Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on”.  Jeesus sanoi tuon hieman mystisen lauseen selittäessään, miksi Hän käytti puheissaan paljon vertauksia. Jeesuksen vertaukset olivat vähän sananlaskujen kaltaisia. Ne jäivät helposti mieleen, niitä saattoi rauhassa pohtia ja kenties niiden sanoma sitten joskus avautui vastaanottavaiselle mielelle.

Luuk. 11

Tässä luvussa Jeesus opettaa Isä Meidän -rukouksen. Kun lukua lukee tarkasti, niin paljastuu, että opetuksen pääpointtina ei ole oikeat sanat vaan hellittämätön asenne.  Mutta sanojakaan ei kannata väheksyä, koska ne kuvaavat sen ilmapiirin, joka mahdollistaa sitkeän rukoustaistelun. Meillä on taivaassa kaikkivaltias Isä, joka haluaa lahjoittaa meille valtakunnan. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä ja on sen vuoksi selvää, että meidän jokapäiväiset tarpeemme kiinnostavat Häntä. Hän haluaa myös armahtaa meitä ja suojella meitä kaikelta pahalta. Esimerkiksi psalmeissa on rukouksia, joissa luvataan Jumalalle sitä sun tätä, jotta varmistettaisiin Jumalan siunaus. Jeesuksen opettamassa rukouksessa on vain yksi lupaus: ”mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa.” Aika kova.

Tässä riittää paljon pohdittavaa, mutta eiköhän tarkoitus ole kuitenkin nimenomaan soveltaa Jeesuksen opetuksia omassa rukouselämässä.  Joten ei mietitä liikaa, vaan rukoillaan!

Marko

Snl. 16, Luuk. 10

Snl. 16

Luvun sananlaskut antavat ymmärtää, että kuningas ja Jumala ovat samalla asialla. Jae 10 menee jopa näin pitkälle:

”Kuninkaan huulilla on Jumalan päätös,  ei hän erehdy tuomiossaan.”

Tällaiset ajatukset muistuttavat Roomalaiskirjeen puhetta esivallan kunnioittamisesta. Paavali kirjoitti, että esivalta on Jumalan palvelija pitäessään yllä järjestystä. Tietysti Paavalin viesti on paljon monitahoisempi ja sananlaskuissa asiat luonnollisesti tiivistetään ja yksinkertaistetaan. Raamatun muista kirjoista tiedämme, että edellä mainittu lause ei kirjaimellisesti pitänyt paikkaansa Israelin ja Juudan kuninkaiden kohdalla. Toki tämän lauseen voisi helposti ”korjata” laittamalla siihen alkuun sanan ”jos”.  Pekka muistutti pari viikkoa sitten, että Sananlaskuissa kannattaa sana viisaus korvata sanalla Jeesus. Kannattaisiko samaa periaatetta soveltaa myös sanaan kuningas?  

Luuk. 10

Jeesus lähetti 72 opetuslasta kulkemaan edellään. Toimeksianto oli vastaava kuin eilisen luvun tehtävä 12 apostolin kohdalla. Ja kuten aikaisemminkin, tehtävä onnistui ja opetuslapset palasivat innoissaan kertomaan, kuinka he saattoivat Jeesuksen nimessä tehdä suuriakin ihmeitä.

Mikä tämän kaiken tarkoitus oli? Yksinkertaisesti kertoa kaikille, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Ihmeet ja muut tunnusteot ovat toisaalta vain merkkejä Jumalan valtakunnasta, eivät itse asia. Tätä Jeesus painotti myös opetuslapsilleen:

”Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”

Tietenkin Jeesuksella oli myös toinen tarkoitus. Hänen seuraajiensa oli pikku hiljaa opittava pärjäämään keskenään. Jeesuksen esimerkki on suora haaste nykypäivän seurakunnalle. Osaammeko antaa vastuuta eteenpäin seuraavalle sukupolvelle tai uusille seurakuntalaisille? Pidämmekö asiaa edes tärkeänä? Tämä kysymys on luonnollisesti aivan keskeinen seurakunnan elossa pysymisen kannalta. Itse asiassa se vaikuttaa melkein kaikkeen muuhunkin, esimerkiksi seurakunnan yleiseen ilmapiiriin ja näkyyn. 

Marko