Tekijä: Remes

Ps. 60

Daavid käy sotaa aramealaisia vastaan ja tässä vaiheessa lopputulos näyttää huonolta. Tosin psalmin johdannosta käy ilmi, että apua tuli sitten myöhemmin, joten ei hätää. Minua kiinnosti se, miten tässä psalmissa säilytetään luottamus Jumalaan olosuhteista huolimatta. Tai oikeastaan ei ihan säilytetä. Välillä kirjoittaja tuntuu luottavan Jumalan huolenpitoon ilman varauksia:

Luuk. 10

Jeesuksen opetuslapsilla alkaa nyt kenttäharjoitteluvaihe. Matkaan lähdetään tyhjin käsin, ainoana tukena vain toinen opetuslapsi. Ja tietenkin Jeesuksen nimi, jonka voimalla he saattoivat auttaa vastaantulevia ihmisiä.

Luukas mainitsee, että opetuslapset lähetettiin edeltä, eli Jeesus oli aikeissa mennä itse näihin paikoihin myöhemmin. Minulle tämä on muistutus siitä, että kaiken päämäärä oli kuitenkin Jeesus itse. Opetuslapset paransivat sairaita ja ajoivat pois pahoja henkiä, ja olivat siitä ymmärrettävästi kovin innoissaan. Se oli kuitenkin vain valmistelua. Se raivasi pois esteitä ja sitten kun Jeesus itse tuli paikalle,  ihmiset saattoivat helpommin ottaa Hänet ja Jumalan valtakunnan vastaan. 

Jäin miettimään sitä, että ymmärsivätköhän opetuslapset, että he olivat myös opetuksen kohteena. Kaikella tällä Jeesus näytti heille, minkälainen Jumala on. Toimimalla Jumalan välikappaleena he oppivat, että Jumala oli kiinnostunut tavallisten ihmisten hädästä ja halusi auttaa heitä. Mutta ennen kaikkea Hän halusi avata heidän sydämensä Jeesukselle. Tai kuten Jeesus itse sanoi:

Marko

Ps. 59

Daavid on nyt oikeasti pahassa pulassa. Tämä psalmi on puhdas avunhuuto, mutta siinä on mielenkiintoisia vivahteita, jotka muistuttavat Jeesuksen opetuksia. Esimerkiksi:

Luuk. 9

Yllä olevat ajatukset voisi tiivistää sanoihin, että Jumalan valtakunta on erilainen. Tämä näkyy hyvin myös tässä luvussa. Kerta toisensa jälkeen Jeesus tekee tai sanoo jotain yllättävää. Hän tekee ensinnäkin suuria ihmeitä. Ehkä tämän seurauksena Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi. Vastaukseksi Jeesus puhuu  kuolemastaan ja itsensä kieltämisestä. Jeesuksen opetus siitä, kuka on suurin, oli varmaan myös pienoinen järkytys. Ajatus siitä, että pienin on todella suuri, tuntuu jo sanottuna paradoksaaliselta. 

Jatkoa seuraa. Me olemme tottuneet ajatukseen, että ihmiset ovat joko sisä- tai ulkopuolella omasta ystäväpiiristämme. Opetuslapset siis ajattelivat johdonmukaisesti, että ihmiset joko olivat tai eivät olleet Jeesuksen ystäviä. Joten, kun he näkivät jonkun vieraan ajavan pahoja henkiä Jeesuksen nimeä käyttäen, he luonnollisesti kielsivät häntä. Tämä on ymmärrettävää sikälikin, että kuka tietää, mitä tällainen henkilö opetti. Jeesuksen nimi saattoi yhdistyä vaikka mihin outoon. Jeesus ei kuitenkaan ollut millänsäkään, vaan salli toiminnan jatkuvan.

Kuin kirsikkana kakun päällä samarialaisiakaan ei saanut inhota! He kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, eli siis torjuivat Messiaan. Tottahan se olisi oikein, että Jumalan viha kohdistuisi heihin. Mutta taaskin Jeesus oli eri mieltä ja nuhteli opetuslapsia tällaisista ajatuksista.

Jeesuksen ajatukset tuntuvat paradoksaalisilta siksi, että yritämme sovittaa niitä omiin ajatusmalleihimme. Vaikka ylläolevat asiat saattavat tuntua yllättäviltä, niin niiden taustalla on kuitenkin selkeä periaate. Jeesus ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Hän ei tullut etsimään valtaa, vaan antamaan henkensä. 

Marko

Ps. 58

Tässä psalmissa annetaan palaa. Siinä rukoillaan, että Jumala yksinkertaisesti tappaisi julmat vallanpitäjät. Mitä tästä pitäisi ajatella? Ensinnäkin annan pisteet rehellisyydestä. Miksi emme olisi avoimia Jumalan edessä, sillä Hänhän joka tapauksessa tietää meidän ajatuksemme. Toisekseen, vaikka tässä ollaan aika kovasanaisia, niin pohjalla on kuitenkin ajatus oikeudenmukaisuudesta. 

Sitä jäin kuitenkin miettimään, että ymmärtääköhän Daavid, mitä tällainen merkitsisi hänen omalle kohdalleen. Hän oli ihan hyvä kuningas, mutta sortui silti virheisiin ja suoranaiseen julmuuteenkin. Taidan kuitenkin olla mieluummin Jeesuksen linjoilla ja kaivella tukkia omasta silmästäni. Lisäksi taitaa olla niin, että psalmin kirjoittajalla on aika paljon katkeruutta, siksi hän kuvailee tarkasti,  miten hän haluaisi Jumalan murskaavan pahantekijät.

Olen siis sitä mieltä, että tätä raamatunkohtaa ei voi käyttää teologisena ohjenuorana, kun mietimme, miten tulisi suhtautua maailmassa tapahtuviin vääryyksiin. Sen sijaan siitä voi oppia, miten sellaisia asioita voi käsitellä. Daavid meni valituksineen Jumalan luokse ja kaatoi kaiken mustan kuonan Hänen eteensä. Hän ei peitellyt mitään, ei edes katkeruuttaan ja kostonhimoaan. Tästä psalmista puuttuu Jumalan vastaus. Ehkä se on merkki siitä, että sellaista ei tullutkaan? Jumala vain kuunteli ja otti kaiken vastaan. Järkipuheelle oli aikaa myöhemmin.

Luuk. 8

Luin äskettäin sellaisesta tukinnasta, että verenvuodosta kärsinyt nainen kärsi kuvitellusta sairaudesta ja kaipasi vain huomiota. Jeesus ei siis oikeasti parantanut häntä, vaan asetti hänet sanoillaan sellaiseen tilanteeseen, että hänen oli pakko lopettaa esityksensä. Minusta tämä oli viihdyttävä tulkinta, mutta en kyllä pysty olemaan ollenkaan samaa mieltä. Monestakin syystä, mutta ehkä riittää se, että selvästi ainakin evankeliumin kirjoittaja piti naisen tilaa aitona sairautena. On aika ylimielistä väittää tietävänsä paremmin kuin Luukas, mitä oikeasti tapahtui. Tämä kuitenkin kertoo siitä, että nykyihmiselle ihmeet ovat vaikeita. Ja tässä luvussa niitä riittää. Jeesus ajaa ulos riivaajia, tyynnyttää myrskyn ja herättää vielä Jairoksen tyttärenkin kuolleista. Materialistisen maailmankuvan omaava ihminen on pakotettu ajattelemaan, että kaikki nämä kertomukset ovat joko keksittyjä tai vahvasti vääristeltyjä. Mutta jos nämä kertomukset eivät ole totta, niin evankeliumeista ei oikein jää käteen muuta kuin hajanaisia opetuskatkelmia. Tästä luvussa tosin kylväjävertaus on isossa osassa, mutta senkin ytimessä on ajatus Jumalan valtakunnan leviämisessä. Puhtaan materialistisessa ajatusmaailmassa tuokin on aika käsittämätön tai ainakin yhdentekevä juttu.

Jeesus sanoo keskellä lukua näin: ”Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.” Jostain syystä tämä assosioitui mielessäni näihin maailmankuvajuttuihin. Jos maailmankuvaamme ei kerta kaikkiaan mahdu ajatusta yliluonnollisuudesta, niin en tiedä, miten Jeesusta tai Hänen opetuksiaan voi ottaa vastaan.

Marko