Tässä luvussa käydään lyhyesti läpi peräti neljän kuninkaan hallituskaudet. Kertomukset menevät osittain päällekkäin, koska kaksi kuninkaista oli Juudan hallitsijoita ja kaksi Israelin puolelta. Valtakuntahan oli äskettäin jakaantunut kahtia ja tämän seurauksena nämä veljeskansat olivat jatkuvassa sotatilanteessa keskenään. Lyhyt yhteenveto kuninkaiden elämästä on se, että vain yksi kuningas, Asa, saa puhtaat paperit. Hänen kautensa oli myös näistä neljästä kaikkein pitkäikäisin, koska se kesti peräti neljäkymmentäyksi vuotta.
Juudan ja Israelin valtioiden ja kuninkaiden välillä on iso ero. Israel oli poliittisesti hyvin epävakaa ja vallankaappauksia sattui usein. Tässäkin luvussa Baesa tekee salaliiton ja murhaa entisen kuninkaan. Juudan puolella kuninkuus pysyi Daavidin suvussa. Toinen merkittävä ero oli se, että Israelin puolelta ei löytynyt juuri yhtään hyvää kuningasta. Juudan kuninkaista kuitenkin aika moni sai Asan tapaan myönteisen arvion.
Kun miettii näiden kuninkaiden päätöksiä, niin usein suurimpana vaikuttimena näyttää olevan oman aseman säilyttäminen. Uskoisin, että yhtenä syynä siihen, että Israelin kuninkaat siirtyivät palvelemaan muita jumalia, oli yksinkertaisesti se, että he olivat sodassa Juudan kanssa. Kun temppeli oli vihollisen hallussa, niin oli kai ihan järkevänkin kuuloista etsiä muita vaihtoehtoja. Uskonto oli tuolloin merkittävä kansan yhdistäjä ja pesäeron tekeminen Juudan kanssa ei kunnolla onnistunut niin kauan kun kansa palveli Herraa. Juudan puolella toimi sama periaate, mutta toisinpäin. Heidän kuninkaansa tekivät myös inhimillisesti ajatellen järkevästi, kun he aika ajoin puhdistivat jumalanpalvelusta. Tässä mielessä Israelin kuninkaat olivat paljon vaikeammassa tilanteessa.
Vaikka jotenkin ymmärränkin Israelin kuninkaiden päätöksiä, niin kyllähän tuollainen kyyninen ja laskelmoiva toiminta on aika vastenmielistä. Mitäköhän nämä kuninkaat olisivat ajatelleet, jos olisivat tienneet olevansa osa suurta kertomusta? Heidän valintansa ja elämänsä olivat arkisia, mutta samalla he olivat omalta osaltaan joko edistämässä tai vastustamassa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Elämässä on niin paljon muutakin kuin vallan, rahan tai maineen tavoittelu.
Uskoisin, että tämä on sanoma, jonka meidän aikamme ihmisten pitäisi kuulla. Meidän kaikkien elämämme voi nivoutua osaksi Jumalan suurta kertomusta ja sitä kautta voimme saada siihen merkityksen ja mielekkyyden. Tämä on hyvä rukousaihe tämän tekstin äärellä.
Tässä luvussa annetaan väärien opettajien kuulla kunniansa. Tiedän, että joidenkin tutkijoiden mukaan tässä puhutaan gnostilaisista, jotka olivat sitä mieltä, että ruumiillisuus on vähäarvoista. Tällainen ajattelu oli kreikkalaiselle filosofialle luonteenomaista, mutta siitä on paljon huonoja seurauksia. Ihminen on kokonaisuus, emmekä voi paeta ruumiistamme jotenkin puhtaampaan ajatusmaailmaamme. Tästä luvusta saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että nämä väärät opettajat olivat kovinkin kiinnostuneita ruumiillisista nautinnoista. Koska gnostilaisuuden kannattajat suosivat asketismia, niin on vaikea sanoa mikä on totuus.
Tämä ajatus toisten yläpuolelle asettuvista ihmisistä jäi kuitenkin elämään mielessäni kun luin tätä tekstiä. Mielelläänhän sitä ajattelee, että ”ne toiset” käyttäytyvät huonosti, kun taas ”me” olemme niitä parempia ihmisiä. Tällainen jako hyviin ja huonoihin ihmisiin on aika inhimillistä ja meidän aikamme nettikeskusteluineen korostaa sitä. Sen vuoksi tämänkin tekstin sanoma voi mennä aika tavalla ohi, kun samaistumme hyviin ja mielessämme mollaamme pahoja. Kun ihminen alkaa ajatella olevansa toisten yläpuolella, hän on suuressa vaarassa täysin sokeutua omalle käytökselleen. Hän saattaa ajatella olevansa hyvinkin hurskas, mutta toisille hänen tilanteensa näyttäytyy ihan eri valossa. Mikäli nämä tekstissä mainitut ihmiset olivat gnostilaisia, niin he käytännössä yrittivät kieltää ruumiillisuutensa. Jos teemme näin, niin ne asiat, joiden yläpuolelle luulimme nousseemme, alkavatkin hallita meitä. Seurauksena voi olla juuri sellainen hillitön käytös, jota tässä tekstissä arvostellaan ankarasti. Ruuasta ja/tai seksuaalisuudestahan tässä yleensä on kyse. Mieleeni tuli Erik Ewaldsin kertomus nuoresta miehestä, joka sanoi haluavansa tulla niin pyhäksi, että voi olla alastoman naisen kanssa tuntematta mitään. Erik Ewalds vain totesi kuivasti, että hänelle riittää, että ei löydä itseään sellaisista tilanteista.
Toinen puoli asiasta on sitten se, että käytöksemme vaikuttimet ovat myös hyvin tärkeitä. On hyvä muistaa, että Jeesus oli napit vastakkain nimenomaan fariseusten kanssa, jotka olivat aikansa hyveellisimpiä ihmisiä. Vaikka heidän elämästään ei tietyssä mielessä löytynyt moitteen sijaa, niin kovasydämisyys ja ylpeys tekivät heistä lähimmäisilleen lähinnä kiusaajia.
Marko