Tekijä: Remes

1. Kun. 18

Elian ja Baalin profeettojen välinen mittely kuuluu Vanhan Testamentin vaikuttavimpiin kertomuksiin. Kun luin tekstiä eteenpäin, minua jäi ihmetyttämään, kuinka vähän käytännön merkitystä sillä näytti olevan. Kuningas Ahab taisi jatkaa elämäänsä kuten ennenkin ja hänen vaimonsa vannoi Elialle kostoa.  Kenties Herra halusi ylimystön sijaan puhua ihan tavalliselle kansalle. Heille Elia osoittikin sanansa:

”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!”

Minusta on mielenkiintoista, että Elia ei edes mainitse kahta muuta vaihtoehtoa. Nimittäin ensinnäkin sitä, että entä jos kumpikaan näistä ei ole Jumala, tai toiseksi sitä, että molemmat ovat. Voi olla, että Elian kuulijat ymmärsivätkin tämän kysymyksen hieman eri tavalla kuin me.  Baalin palvonta  nousi monijumalaisesta kulttuurista ja seuraajilleen Baal ei ollut ainoa jumala, vaan niin sanottu ylijumala. Ehkä he olivat ajatelleet voivansa elää niin, että palvelivat sekä Herraa että Baalia. Nyt Elia kysymyksellään osoitti heille, että jos Herra on Jumala, niin silloin ei muita voi olla.  Ei ollut sellaista ”modernia” vaihtoehtoa, että saattoi pitää ovea avoimena moneen suuntaan, vaan nyt piti valita jompikumpi.  

Joh. 2

Tässä luvussa jatkuu teema ”Jeesuksen katsominen”. Kun lukee tekstiä, niin jää sellainen vaikutelma, että opetuslapset lähinnä havainnoivat ja tekivät päätelmiä. Kun Jeesus muutti veden viiniksi, niin siitä sanotaan näin: ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen”.  Tietenkään he eivät aina saman tien ymmärtäneet kaikkea, vaan jotkut asiat loksahtivat paikoilleen vasta myöhemmin:

”Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.”

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Jeesus olisi toiminut jotenkin salamyhkäisesti ja vain Hänen opetuslapsensa olisivat tajunneet, mistä oikeasti oli kyse. Se vain tarkoitti sitä, että Jeesuksen sanoma oli jotain sellaista, joka piti pikemminkin kokea kuin ymmärtää. Samalla kun opetuslapset elivät Jeesuksen seurassa, Jumalan valtakunta sai heissä enemmän ja enemmän tilaa. Tämän prosessin aikana heidän silmänsä avautuivat näkemään Jeesuksen todellisen merkityksen. Jeesuksen puheet ja teot eivät olleet irrallisia mielen oikkuja, vaan liittyivät kokonaisuuteen, siihen kuka Hän oli.

Marko

1. Kun. 17

Edellisten lukujen aikana on pikakelattu useiden kuninkaiden elämä ja valtakausi. Nyt tahti hidastuu huomattavasti ja huomio siirtyy kuninkaasta profeettaan. Elia onkin yksi Vanhan Testamentin tunnetuimmista hahmoista. Vastaavasti kuningas Ahab ja hänen vaimonsa Isebel ovat myös kuuluisia, joskin suurelta osin juuri Elian ansiosta.

Eilisen luvun lopussa Ahabista sanottiin, että hän oli pahin kaikista kuninkaista. Aikaisemmat kuninkaat olivat kyllä palvoneet kullattuja sonnipatsaita, mutta ilmeisesti muuten heidän tapansa olivat olleet samankaltaisia kuin Juudan puolella. Jerobeam, joka oli ensimmäinen Israelin kuningas,  jopa väitti näiden patsaiden olevan Herra!  Hänen kannaltaan se oli puhdasta laskelmointia ja yritys vierottaa kansa Jerusalemin temppelistä. Nyt Ahab siirtyi palvomaan Baalia ja se merkitsi aivan eri kulttuurin ja uskonnon omaksumista.

Tässä luvussa nähdään, miten Herra piti huolta Eliasta nälänhädän aikana. Elia oli ennustanut kuivuuden tulemisen ja joutui sen vuoksi piiloutumaan. Tämä on klassinen esimerkki siitä, kuinka ihmisten on tapana suuttua viestintuojalle. Elia ei ollut sen enempää syypää kuivuuteen kuin postimies veromätkyihin. Tämä kuitenkin osoittaa sen, että ihmiset olivat jo erkaantuneet Jumalasta ja pitivät Eliaa jonkinlaisena noitana, joka pystyi omalla voimallaan aiheuttamaan onnettomuuksia. Näin ollen ei ole ihme, että he kääntyivät häntä vastaan. Tässä tilanteessa he olisivat tarvinneet opetusta, jotta olisivat voineet ottaa Elian sanoman vastaan oikealla tavalla.

Tämä sama ongelma on seurakunnalla nykypäivänäkin. Kristillisen sanoman vastaanottoa vaikeuttaa suuresti se, että ihmisten maailmankuva on muuttunut niin paljon. Haasteenamme on tutustua nykyihmisten maailmaan niin hyvin, että osaamme puhua sillä tavalla, että sanomamme koskettaa heitä.

Jumala siis piti kuitenkin Eliasta huolta. Ensin häntä ruokkivat korpit ja sitten köyhä leski. Korppi on haaskansyöjä, joten sen ilmaantuminen usein liitetään kuolemaan. Sitähän pidetään joskus vieläkin pahanilmanlintuna. Leskien asema oli Israelissa vaikea ja nälänhädän aikana se oli varmasti melko toivoton. On hyvin mielenkiintoista, että Jumala valitsi juuri nämä pitämään Elian hengissä. Tämä luku vahvasti vihjaa katsomaan maailmaa Jumalan mahdollisuuksien silmälaseilla. Luku toimii myös lupauksena siitä, että Jumala pitää meistä huolen.

Joh. 1

Johanneksen evankeliumin alku on niin rikas, että siitä täytyy vain poimia jotain ja keskittyä siihen. Tällä kertaa pysähdyin näihin tuttuihin sanoihin:

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Jeesus ei tullut maan päälle vain suorittamaan tehtävää ja kuolemaan. Hän tuli kertomaan ja näyttämään meille, minkälainen on Jumala ja Hänen valtakuntansa. Kaikki, mitä Jumalasta tarvitsee tietää, käy ilmi, kun katsoo mitä Jeesus oli, teki ja sanoi. Jo pelkästään se tieto, että Jeesus tuli maan päälle, kertoo Jumalasta. Hän ei jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan tuli yhdeksi meistä. Tästä syystä evankeliumeja kannattaa lukea uudestaan ja uudestaan, jotta oppisimme tuntemaan Hänet. Jeesuksen erityislaatuisuus tuli esiin pienissä ja suurissa asioissa. Tässä suhteessa ihmisten vastaanottokyky oli aika erilainen. Natanaelin tämän luvun lopussa tarvitsi kuulla Jeesukselta vain pari lausetta. Toisaalta Johannes myöhemmin kertoo Tuomaksesta, joka tarvitsi uskoakseen paljon konkreettisempia todisteita. Johannekselle itselleen näyttäisi tärkeintä olevan Jeesuksen persoona. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Tämä luku kehottaa katsomaan Jeesusta eri tavoin. Voimme tutkia hänen sanojaan, tekojaan, luonnettaan jne. Tai vain katsella Hänen kirkkauttaan, kuten Johannes itse asian ilmaisi. Kaikki nämä eri tavat kertovat meille jotain uutta Jumalasta.

Marko

1. Kun. 16

Kuten eilen kirjoitin, Israelin nuori valtio oli poliittisesti hyvin epävakaa. Tässäkin luvussa nähdään monta hallitsijaa. Näistä Simri kerkesi hallita vain seitsemän päivää! Suurin hänen ”saavutuksistaan” oli  Baesan suvun tuhoaminen. Minulle tällainen jatkuva kapinointi ja pyrkyryys kertoo toisaalta laajalle levinneestä tyytymättömyydestä ja toisaalta kulttuurista, jossa hallitaan vahvemman oikeudella. Näissä hallitsijoissa ei ollut jäljellä nöyryyttä, mikä hallitsi Daavidin kuninkuutta. Se osaltaan takasi, että asemastaan huolimatta Daavid myönsi olevansa vastuussa teoistaan Jumalalle tavallisten ihmisten tavoin. Vaikka Israelin kuninkaat eivät todellakaan nöyrtyneet vapaaehtoisesti, he joutuivat toki yksi toisensa jälkeen kohtaamaan tekojensa seuraukset.

Tässä luvussa käy ilmi, että Israelissa oli profeettoja, jotka yrittivät vaikuttaa kuninkaisiin. Heidän osansa ei varmasti ollut helppo. Heidän henkensä olivat vaarassa, koska muutosvaatimukset ja varoitukset pahojen tekojen seurauksista saatettiin tulkita kansan kiihottamiseksi ja jopa kapinoinniksi. Jälkikäteen ajateltuna he olivat tärkeitä järjen ääniä anarkiaan sortuneessa valtiossa. Profeettojen lähettäminen surman suuhun kertoo selkeää kieltään Jumalan rakkaudesta kansaansa kohtaan. Vaikka he olivat vaihtaneet leiriä ja alkaneet palvella muita jumalia, Hän ei hylännyt heitä. 

”Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet, olen sanonut: ”Tässä olen, tässä olen!” tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi minun nimeäni. Päivästä päivään minä ojensin käteni tätä vastahakoista kansaa kohden, kansaa, joka kulkee väärää tietä oman mielensä mukaan.” (Jes 65:1-2)

2. Piet. 3

Tämän luvun ehkä kuuluisin lause on tämä: ”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.” Nykyään ehkä sanottaisi, että Jumala on ajan ulkopuolella ja kaikki hetket ovat Hänelle ”nyt”.  C.S Lewisin kirjassa: ”Kaspianin matka Maailman Ääriin” Aslan, joka on Narnia-kirjojen keskushahmo ja vertautuu hyvin Jeesukseen, käy tällaisen keskustelun:

”Älä näytä niin surulliselta. Tapaamme pian uudelleen”.  ”Voi Aslan kulta”,  sanoi Lucy, ”ole hyvä ja selitä, mikä sinun mielestäsi on pian?” ”Kaikki aika on pian”, sanoi Aslan.”

Mielestäni tähän on vaikea samaistua, mutta sen voi jollakin tasolla ymmärtää.  Jos kuljemme tiheässä metsässä, on vaikeaa nähdä minne olemme menossa tai mistä tulossa. Mutta jos nousemme korkealle vuorelle, niin näemme selkeämmin. Jumalalla on tällainen näköalapaikka elämäämme.  Hän näkee kokonaisuuden alusta loppuun. Ajatus Jumalasta ohjaamassa meitä kaukaa ei ole koko totuus. Hän ei ole vain jossakin ylhäällä jakamassa meille kulkuohjeita, vaan tässä ihan lähellä kulkemassa meidän kanssamme.

Jos pitää näitä pohdintoja mielessään, niin voi olla helpompi lähestyä tämän luvun teemaa, joka on Jeesuksen paluun odottaminen. On aivan eri asia odottaa Häntä kuin kaukaista muuttolintua, kuin tehdä se Hänen seurassaan. Hän ei ole vielä tullut, mutta Hän on jo läsnä. 

”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa” (jae 18) 

Marko