Tekijä: Remes

Ps. 32

Tässä synnintunnustuspsalmissa Daavid muistelee aluksi, kuinka kamalaa oli silloin kun hän vielä ”salasi” syntinsä Jumalalta. Laitoin tuon sanan lainausmerkkeihin, koska eihän Jumalalta oikeasti voi mitään salata. Kyse on tietenkin itsepetoksesta, jolla on fyysisiä ja psyykkisiäkin seurauksia. Tässä tapauksessa ne olivat hyvin vakavia:

Matt. 7

Tässä vuorisaarnan osassa Jeesus opettaa ”käänteisestä” rakkauden kaksoiskäskystä. Yksi versio rakkauden kaksoiskäskystä on nimittäin kehotus kohdella muita samalla tavalla kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Nyt Jeesus opettaa, että sinua kohdellaan lopulta samalla tavalla kuin miten itse kohtelet muita. Tämä ei koske vain käyttäytymistä, vaan myös asenteita. Koska olemme tottuneet hengellistämään kaiken, niin tämä teksti on tapana tulkita koskemaan viimeistä tuomiota, pelastusta ja niin edelleen. Ihan hyvä tulkinta sekin, mutta Jeesuksen puhe toimii myös ihan arkisena elämäntaito-opetuksenakin. Jeesus yksinkertaisesti kehottaa meitä olemaan armollisia ja hyväksyviä ihmissuhteissamme, koska sillä tavalla me itsekin saamme kokea armoa ja hyväksyntää.

Liitän tämän osion mielessäni hieman myöhempään varoitukseen vääristä profeetoista. Väärät profeetat tunnistaa heidän hedelmistään. Heidän elämissään armo ja totuus ei oikein näy. Minusta tämä on mielenkiintoista, sillä meillä on tapana tutkia ensin aikamme profeettojen sanoja. Varsinainen sanoma on kuitenkin aina kokonaisvaltainen paketti, yhdistelmä sanoja ja tekoja. Siksi pintapuolinen yhteen asiaan keskittyminen ei ole riittävää.

Marko

Ps. 31

Tämä on taas hyvin kaksijakoinen psalmi. Alussa laulaja kertoo siitä, kuinka hän luottaa Jumalaan, joka pitää hänestä huolen joka tilanteesta. Toisessa osassa hän sitten valittaa, kuinka huonosti hänellä menee ja hän on aivan epätoivoinen. Lopussa sitten taas palataan ylistämään Jumalaa. Nämä psalmit eivät anna meidän pysyä yhdessä tunnetilassa! Jos menee hyvin, niin ne muistuttavat, että ennen tai mahdollisesti tulevaisuudessa tilanne oli tai voi olla toinen. Jos menee huonosti, niin ne muistuttavat, että Jumala on hyvä ja pitää meistä aina huolen, kuitenkin samalla valittaen omaa osaa ja kurjuutta.

Nämä ovat siis lauluja, jotka on tarkoitus kokea. Kyseessä on aina pieni matka, jossa maisemat vaihtuvat. Tässä psalmissa ollaan aika synkissä tunnelmissa, mutta tosiaan silti aloitetaan puoliväkisin myönteisesti. Jumala on hyvä, vaikka oma tilanne olisi kuinka huono. Onkohan niin, että meidän kiireisissä päissämme nämä kaksi asiaa eivät pysy yhtä aikaa tosina. Me joko ylistämme tai valitamme, mutta koska olemme tehneet molempia yhtä aikaa? Tämä on kuitenkin se malli, jota psalmit käyttävät.

Matt. 6

Vuorisaarnan tässä osassa Jeesus keskittyy tekopyhyydestä varoittamiseen. On hyvä antaa almuja, rukoilla ja paastota, mutta se ei saa olla keino saada jonkinlaisia taivas- tai pyhyyspisteitä. Tyhmänä voi tietenkin kysyä, että mikä tuollaisessa käytöksessä sitten on niin pahaa? Eikö Jeesus juuri aikaisemmin kehottanut meitä olemaan suolana ja valona maailmassa, eikä ole kovin kaukaa haettua ajatella, että vaikkapa näyttävä almujen anto olisi juuri tätä. 

Salaisuus taitaa olla näissä sanoissa: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Miten tehdä hyvää niin, että ihmiset kiittävät siitä Jumalaa eivätkä meitä? Yksi mahdollisuus siihen on juuri se, mitä Jeesus tässä luvussa suositteleekin. Jos ihmiset eivät edes tiedä, kuka heitä auttoi, niin silloin Jumala on oikeastaan ainoa mahdollinen kiitollisuuden kohde. 

Mitä tulee rukoukseen ja muihin hengellisiin harjoituksiin, niin on selvää, että meidän ei tule olla suoritus- vaan Jumalakeskeisiä. Tämä on helppo ymmärtää järjellä, mutta käytännössä sen toteuttaminen on vaikeaa, koska me olemme sosiaalisia olentoja. Jos seurakunnassa arvostetaan vaikkapa ”energistä” rukoustyyliä, niin sellaisella saa helposti hyvän uskovan maineen. Ja tietysti päinvastoin piireissä, jossa tällaista näyttävyyttä ei yleisesti hyväksytä, esimerkiksi tunteiden näyttäminen voi aiheuttaa pahennusta. Olemme yleensä hyvin tietoisia siitä, mikä on omissa piireissämme hyväksyttävää tai suositeltavaa käytöstä. Tämä ajatus antaa myös uuden näkökulman Jeesuksen autuaaksi julistuksiin vuorisaarnan alussa. Esimerkiksi hengellisesti köyhän voi ajatella olevan sellainen ihminen, joka on toisten mielestä ”huono uskova”, koska hän ei istu siihen muottiin, mikä heillä on mallikristitystä. Jeesus varoittaa meitä sortumasta hengelliseen teatteriin. 

Marko

Ps. 30

Psalmin otsikossa sanotaan, että tämä on temppelin vihkimisjuhlan laulu. Ilman tuota otsikkoa en olisi kyllä arvannut temppeliyhteyttä ollenkaan. Psalmissa laulaja kertoo minä-muodossa siitä, kuinka Jumala on kääntänyt hänen elämänsä suunnan. Aikaisemmin hän oli kuolemanvaarassa, ilmeisesti vakavasti sairas, mutta nyt kaikki on hyvin ja hän kiittää Herraan siitä. Mitenköhän tätä psalmia on sitten käytetty vihkimisjuhlassa? Nehän olivat kyllä aika pitkät bileet, joten sinne mahtui kaikenlaista.

Kun vähän tutkin (=googlasin) tätä, niin huomasin, että kirkkoisä Augustinus tulkitsi tämän psalmin viittaavan Jeesuksen ylösnousemukseen ja Jumalan rakennuksen, seurakunnan, perustamiseen. Kuulostaa äkkiseltään hieman kaukaa haetulta, mutta kun lukee tekstin uudestaan tästä näkökulmasta, niin aika hyvin se kyllä sopii.

Kaikkinensa psalmi puhutteli minua. Se myös herätti ajattelemaan, että pitäisikö meidän tilaisuuksissamme olla enemmän draamaa?

Matt. 5

Muutama päivä sitten tulin kirjoittaneeksi, että Jeesukseen verrattuna Johannes Kastajan sanoma tuntuu vähän miedolta. Silloin mielessäni oli vuorisaarna. Vuorisaarna on siitä outo, että vaikka sen sanoma on hyvin haastava, niin siinä on silti kutsuva ja hyväksyvä pohjavire. Sehän alkaa autuaaksi julistuksilla ja niihin voinee samaistua jokainen, joka katsoo omaa elämäänsä rehellisesti. Sen jälkeen Jeesus kehottaa tekemään hyvää radikaalilla tavalla, mutta tavoitteena ei ole itsensä korostaminen, vaan tekoja tehdään, ”jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa”. 

Hyvä on, mutta entäs sitten tämä lause: ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Vanhassa käännöksessä ei puhuttu tässä kohdassa Jumalan tahdosta, vaan vanhurskaudesta. Se antaa mahdollisuuden selittää asian pois sanomalla, että Jumalan antama lahjavanhurskaus on parempi kuin fariseusten omavanhurskaus.  Se voi rauhoittaa mieltä, mutta en usko, että voimme noin vain sivuuttaa Jeesuksen tässä tekstissä meille antamaa haastetta. 

Luulen, että vastausta pitää etsiä vähän toisin. Kun Jeesus sanoi, että pitäisi pystyä parempaan kuin fariseukset, niin hän antoi mittatikuksi ne ihmiset, joilla oli suurin itsekuri ja paras tietämys Jumalan laista. Kuulostaa vähän samalta kuin jos joku sanoisi meille, että jos ette noudata terveitä elämäntapoja paremmin kuin fitness-ammattilaiset, niin huonosti käy. Tähän pystyisi vain sellainen, jolla olisi seurassaan maailman paras personal trainer. Jesuksen pääsanoma liittyi siihen, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Pyhän Hengen vaikutus ja läsnäolo on se asia, joka muuttaa kuvion. Vuorisaarna on toki aina haastava, mutta Jumalan kanssa siitä voi tulla myös jännittävä ja innostava seikkailu.

Marko