Tekijä: Remes

Ps. 29

Tämä psalmi keskittyy Jumalan suuruuteen. Rukoilija ei kerro siinä itsestään tai tilanteestaan mitään. Tästä voisi päätellä, että tämä on tarkoitettu osaksi jumalanpalvelusta, vaikka miksei se sopisi yksityisiin rukoushetkiinkin. Jumalan suuruuden muistaminen ja ylistäminen on tärkeä osa rukouselämää. Ilman sitä katse keskittyy omiin kykyihin tai vaikeisiin olosuhteisiin. Kun palautamme mieliimme ketä me palvelemme, niin asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. 

Tätä psalmia lukiessa tuli mieleen, että olemme ehkä vähän etääntyneet ajatuksesta, että Jumala toimii luonnossa. Jumalaa mennään kohtaamaan kirkkoon ja seurakuntaan ja hyvä niin. Hän on kuitenkin läsnä kaikkialla.

Matt. 4

Jeesusta kiusattiin ja kiusausten ytimessä oli sana ”jos”. Jos olet sitä mitä uskot tai toivot olevasi, niin todista se tavalla tai toisella, vaikka se veisi sielusi. Jeesus ei langennut tähän, mutta miten lienee meidän laitamme. Jeesus moitti myöhemmin fariseuksia siitä, että heidän elämänsä oli muuttunut esitykseksi. Heille oli niin tärkeää osoittaa oma hurskaus toisille, että he olivat valmiita seisomaan kadunkulmissa päivät pitkät rukoilemassa. He eivät huomanneet, että Jumalaa tuollainen ei kiinnostanut pätkääkään.

Jeesus kohtasi kiusaukset tilanteessa, jossa Jumala oli juuri aikaisemmin Jordan virralla kuuluttanut rakkauttaan ja hyväksyntäänsä. Tämä on oikea järjestys ja vastalääke ulkokultaisuuteen. Jumala rakasti meitä ennen kuin olimme tehneet yhtään mitään ja hyväksyi meidät seuraansa. Siihen ei tekemiset tai tekemättä jättämiset vaikuta. Sen vuoksi ei ole tarpeen murehtia elämämme ”jos”-lauseista. Tämä on hankala juttu, koska niiden mukaan toimiminen tuntuu hurskaalta. Totuus on kuitenkin se, että jos yritämme todistaa teoillamme olevamme jotakin, niin se on itseasiassa kiusauksiin lankeamista ja Jumalan lupausten epäilemistä.

Marko

Ps. 28

Pinnalta katsoen tämä on taas yksi avunhuutopsalmi, mutta yritin tutkia sitä, mikä siinä on omaleimaista. Esiin nousi seuraava lause:

Matt. 3

Johanneksen saarnasta jää tässä vähän epämääräinen kuva. Hän puhuu taivasten valtakunnasta ja parannuksesta, mutta yksityiskohdista ei puhuta mitään. Jos kurkistamme Luukkaan evankeliumista, niin saamme selville, että sanoma liittyi vaatimattomaan elämään, omastaan jakamiseen ja lähimmäisistä huolehtimiseen. Minusta tuntuu, että Jeesuksen opetuksiin verrattuna Johannes oli kevyemmällä linjalla. Hänen opetuksensa tuntuvat oikeansuuntaisilta, mutta eivät varsinaisesti haastavilta. Muiden tarpeista piti huolehtia, mutta maltillisesti. Jeesuksen puheiden radikaaliuteen verrattuna esimerkiksi Johanneksen ohje sotilaille tuntuu jopa laimealta:

”Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne.”

Jeesus selvästi hyväksyi Johanneksen opetuksen, sillä ottihan hän itsekin kasteen vastaan. Johannes saarnasi ehkä Jeesusta miedommin, mutta kuitenkin samansuuntaisesti. Hänen opetustensa jälkeen kansa oli tottuneempi vaikkapa ajatukseen siitä, että oikeudenmukaisuus on tärkeämpää kuin ulkoinen hurskaus. Johanneskin puhui taivasten valtakunnasta. Sen vuoksi Jeesuksen puheiden täytyi ainakin aluksi kuulostaa hyvin tutuilta.

Tässä valossa on helppo ymmärtää, miksi raamatun mukaan Johannes valmisti tietä Jeesukselle. Mielestäni tämä teksti opettaa meille sen, että vaikka teot eivät meitä pelasta, niin niistä on hyötyä toisella tavalla. Oikeudenmukaisuus ja vaatimaton elämäntapa raivaavat esteitä Jeesuksen tieltä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Marko

Ps. 27

Tämä laulu taitaa olla tarkoitettu pelottaviin tilanteisiin. Alku vaikuttaa ihan siltä, että laulaja psyykkaa itseään ajattelemaan, että kaikki menee lopulta hyvin. Jumala on minun puolellani, miksi pelkäisin? Varsinaisiin pyyntöihin huolenpidosta päästään vasta lopussa.

Tämä jäi mietityttämään minua. Pitääkö meidän olla oikeassa uskontäyteisessä, toiveikkaassa ja luottavaisessa mielentilassa, ennen kuin voimme pyytää Jumalalta jotain? Näinhän jotkut Jeesuksenkin opetukset tuntuvat vihjaavan. Toinen kysymys on sitten se, että onnistuuko tällainen itsesuggestio. 

Kun mietin tätä tarkemmin, niin huomaan, että olen epäreilu kirjoittajaa kohtaan. Psalmin alun tulkitseminen itsemanipulaatioksi nousee epäuskosta. Taustalla on sellainen käsitys, että Jumala on jossakin kaukana ja ainoa vaikuttava asia on rukoilijan oma tahdonvoima. Koko psalmi voidaan nimittäin tulkita myös toisin. Alun vakuuttelut eivät sitten olekaan enää rukoilijan omaa sisäistä puhetta, vaan Jumalan vakuutusta omasta huolenpidostaan. Ja tätä jatkuu aika kauan. 

Minulle tämä antaa näkökulman Jeesuksen kehotukseen Jumalan valtakunnan etsimisestä. Kyse ei ole pelkästään siitä, että elämän prioriteetit ovat oikeassa järjestyksessä. Kyse on ennen kaikkia siitä, että jos jumalasuhteemme on kunnossa, niin pyytäminen ja anominen helpottuu huomattavasti. Se ei ole enää kouristunutta ja pakonomaista, vaan turvallista. Vaikka Jumala ei vastaisikaan toivomallamme tavalla, niin mitä sitten. Hän on joka tapauksessa meidän puolellamme.

Matt. 2

Koska tämän luvun päämääränä on kertoa meille Jeesuksesta, listasin mitä saamme tietää Vanhan Testamentin profetioista, jotka liittyvät suoraan Jeesukseen tai hänen elämäänsä:

• Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
  sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.
• Egyptistä minä kutsuin poikani.
• Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole.
• Häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi.

Kaikkiin näihin voisi uppoutua pitkäksi aikaa ja tutkia Vanhan Testamentin kirjoista, mitä ne meille opettavat. Jäin laiskuuttani kuitenkin pintatasolle ja pohdin vain sitä, kuinka jokaista näitä lausetta edelsivät sanat: ”Näin kävi toteen (joku Vanhan Testamentin ennustus)”. Jeesuksen elämä oli siis Vanhan Testamentin täyttämistä. 

Mikä on tämän kaiken opetus? Vanha Testamentti siis viittaa Jeesukseen. Joskus viittaus on suora, kuten edellä listatuista kohdista ensimmäinen. Joskus se on taas todella kätketty, kuten tuo viimeinen kohta, joka puhuu Nasaretilaisesta. Kuvio toimii myös toisinpäin eli Jeesuksen elämä ja opetukset selittävät Vanhaa Testamenttia.

Marko