Tekijä: Remes

1. Kun. 12

Tässä luvussa kerrotaan, miten ja miksi Israelin valtakunta jakaantui kahtia.  Uusi kuningas Rehabeam ei kuunnellut kansaa, vaan uhkasi korottaa veroja ja muita rasituksia entisestään. Kansa vastasi kapinoimalla ja niin Rehabeam huomasi menettäneensä yli puoli valtakuntaa.

Tekstissä kerrotaan selkeästi, että jakaantuminen oli Jumalan tahto.  Salomo oli sortunut epäjumalien palvontaan ja sen seurauksena Jerobeamille luvattiin  kymmenen Israelin kahdestatoista heimosta. On aika ironista, että Jerobeam sortui samaan lähes ensi töikseen.  Hänen motiivinaan oli politiikka. Hän ajatteli, että erkaannuttamalla israelilaiset Jerusalemin temppelistä, hän samalla saisi paremmin vakiinnutettua valtakunnan kahtiajaon. Rehabeam sen sijaan vaihtoi  aika nopeasti kurssia älyttömästä uhosta ihan viisaaseen  toimintaan. Hän olisi voinut aloittaa sodan Jerobeamin kanssa ja saada aikaan valtavan tuhon. Sen sijaan hän nöyrtyi tottelemaan profeetan neuvoa ja suostui Jumalan tahtoon.

Tämä luku siis opettaa meille, että on tilanteita, joissa kylmä laskelmointi on yksiselitteisesti väärin.  Järkeä ei saa eristää arvoista ja moraalista. 

Joh. 16

Tässä luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen Pyhän Hengen.  Pyhästä Hengestä käytetään tässä nimeä ”Totuuden Henki”. Pyhän Hengen tehtävä on siis opettaa meille totuutta. Ymmärsin Jeesuksen puheen niin, että Hän tarkoitti Pyhän Hengen opettavan opetuslapsille nimenomaan totuuden Jeesuksesta. Johanneksen evankeliumissa ”Jeesuksen kirkastaminen” liittyy usein ristinkuolemaan, joten uskon, että Pyhän Henki opettaa meille sovituksesta, lunastuksesta ja armosta.

Nämä asiat kirkastuivat  todella Jeesuksen seuraajille vasta ylösnousemuksen jälkeen, epäilemättä juuri Pyhän Hengen ansiosta.  Ennen sitä niiden ymmärtäminen olisikin ollut vaikeaa. Tämä vaikeus näkyy tässäkin tekstissä, kun opetuslapset eivät ymmärrä ollenkaan, mitä Jeesus tarkoittaa puhuessaan poismenostaan.  Jeesus helpottaa tilannetta antamalla heille joukon yksinkertaisia lupauksia:

• Pyytäkää, niin te saatte ja teidän ilonne on täydellinen.
• Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.
• Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.
• Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.

Näiden lupausten varassa tähän viikkoon!

Marko

1. Kun. 5

Salomonin viisaus on nykyäänkin käsite. Tässä luvussa sitä kuvaillaan mielenkiintoisella tavalla. Salomo oli kiinnostunut monista asioista, mutta erikseen mainitaan eläimet.  Hän oli myös psalmirunoilija ja sepitti sananlaskuja. Ennen kaikkea hän kuitenkin käytti viisauttaan hallinnon kehittämiseen ja vaurastumiseen.  Hänen aikanaan Israel eli ennennäkemätöntä suuruuden aikaa ja sen ajan ihmisista varmaan tuntui, että valtakunta oli ikuinen.

Tunnetuin Salomonin saavutuksista on kuitenkin Jerusalemin temppeli. Se olikin todella massiivinen projekti. Yhteensä 150 000 kantajaa ja kivenhakkaajaa työskenteli vuoristossa.  Ja tämä siis vain raaka-aineiden hankintaa varten! Temppelin rakentaminen vaikutti varmasti koko kansan elämään.  Se oli myös valtava piristysruiske taloudelle ja ulkomaankaupalle. Esimerkiksi puuta saatiin nykyisen Libanonin alueelta ja se maksettiin maataloustuotteilla.

Tätä lukua oli kiva tutkia! Mukavaa, että kerrankin kaikki meni putkeen ja Salomo menestyi kaikessa, mihin ryhtyi.  Kovin paljoa en kyllä siitä oppinut.  Se kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että järjen käyttö on sallittua.

Joh. 9

Jeesuksen parantaman miehen käytös on todella opettavaista tässä luvussa.  Kun häneltä kysyttiin Jeesuksesta, hän vastasi armottoman rehellisesti. Aluksi hän kertoi lyhyesti faktat eli mitä Jeesus teki ja mitä hänelle itselleen tapahtui:

”Hän pani tahnaa silmilleni, sitten kävin pesulla, ja nyt minä näen.”

Tämä miehen puhetyyli kuulostaa hyvin suomalaiselta! Ei mitään turhaa koristelua, vaan pelkkää asiaa.  Kyllähän hän kysyttäessä ilmoitti oman mielipiteensä Jeesuksesta, taas melko lyhytsanaisesti:

”Hän on profeetta.”

Mutta sitten hän joutuikin vastaamaan vaikeampiin kysymyksiin. Hänhän oli  tavannut Jeesuksen vain pikaisesti, eikä oikeasti tiennyt Hänestä juuri mitään.  Oliko Jeesus syntinen? Mies vastasi taas hienosti:

”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.”

Kysymykseen Jeesuksen syntisyydestä hän siis vastasi vain: ”En tiedä”.  Hän ei siis lähtenyt arvailemaan, vaikka hänellä asiasta varmasti  jonkinlainen mielipide olikin.  Sen sijaan hän vaihtoi aihetta ja puhui siitä, mitä tiesi.  Jeesuksen seuraajien ei tarvitse osata vastauksia kaikkiin kysymyksiin.

Tämän luvun äärellä pyydän itselleni samaa suoraviivaista rehellisyyttä ja rohkeutta.

Marko

2. Sam. 21

Tämä on  mielestäni vaikea luku kommentoitavaksi.  Mutta sen se opettaa, että teoillamme on vaikutusta usean sukupolven päähän. Tässä luvussa teloitetaan seitsemän syytöntä miestä,  jotta vanha verivelka sovitettaisiin ja gibeonilaiset suostuisivat siunaamaan Israelia. Saul oli aikoinaan rikkonut gibeonilaisille vannotun valan ja yrittänyt tuhota heidät. Tämän teon selitykseksi annettu syy on mielenkiintoinen:  ”Saul ajoi kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja.” Tässä on siis raamatullinen esimerkki liian pitkälle menneestä kansallistunteesta.

Joh. 2

Tässä luvussa Jeesus tekee vedestä viiniä ja puhdistaa temppelin. Hyvin kaksijakoiset tunnelmat siis. Kummankin kertomuksen lopussa tapahtuu kuitenkin sama asia: ”Hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.” Minulle tämä luku puhuu myös siitä, että  meillä on vaarana ajatella liian yksipuolisesti.  Jeesus on toki lempeä ja nöyrä ja valmis auttamaan.  Mutta Hän on myös vihainen nähdessään epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa. 

Marko