Tekijä: Mika

4 Moos. 17

Luuk. 18

Fariseus ja publikaani olivat hyvin erilaisia rukoilijoita. Kertomuksesta tulee mieleen vuorisaarnan autuaaksijulistukset. Jeesus sanoi ensimmäisenä autuaiksi hengessään köyhiä, sillä heidän on taivasten valtakunta, Matt 5:3. Hengessään köyhää voisi kuvata niin, että hänellä ei ole tuotavana Jumalalle mitään, hän on täysin Jumalan varassa. Jumalan hyvyys ja rakkaus on lähtökohta, josta kaikki kumpuaa. Publikaanilla oli tämä asenne omassa rukouksessaan: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. Fariseuksen rukoushetki keskittyi häneen itseensä. Rukous oli eräänlainen esitys, jossa  korostui hänen paremmuutensa publikaaniin ja muihin syntisiin nähden. 

Jumalan valtakunta kuuluu hengessään köyhille ja lapsen kaltaisille, 18:15-17. Lapsen kaltaisuuteen liittyy avoimuus ottaa vastaan rakkautta ja olla tarvitseva. Olen ihmetellyt viime viikkoina sitä, miten äskettäin vuoden täyttänyt lapsenlapsemme haluaa tulla syliin ja olla lähellä. Siinä hänen on hyvä olla. Jotain samaa on Jeesuksen mielessä meitä kohtaan, kun hän puhui lapsen kaltaisuudesta. 

Rikas mies lähestyi puolestaan Jeesusta hyvin eri tavalla. Hän kysyi, että mitä hänen tulisi tehdä kelvatakseen Jumalalle. Tekojen tie osoittautui mahdottomaksi, sillä Jeesus pyysi häntä luopumaan omaisuudestaan. Suhde Jeesukseen ei rakennu tekojen pohjalta, vaan läheisyydestä ja anteeksisaamisen kokemuksesta.

Mika

4 Moos. 16

Luuk. 17

Luvun alkuosassa puhutaan anteeksiantamisen tärkeydestä. Isä meidän -rukouksessa sanotaan näin: Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Jeesus sanoi, että pitää olla valmis antamaan anteeksi vaikka seitsemän kertaa päivässä läheiselle, joka rikkoo meitä vastaan. Toisaalla Ut:ssa Jeesus puhuu vielä hurjemmista luvuista. “Ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.” Matt 18:22. Tämä tuntuu inhimillisesti ihan mahdottomalta. 

Puhuin kerran erään maahanmuuttajan kanssa anteeksiantamisesta vihollisille. Hän piti sitä ihan mahdottomana asiana ja loukkaantui koko ajatuksesta. Silloin ymmärsin, että pitää muistaa erottaa kaksi asiaa toisistaan. Minun ei tarvitse eikä pidä hyväksyä toisen tekoja, mutta voin silti antaa hänelle anteeksi. 

Anteeksiantaminen on prosessi, jossa tarvitsemme Jeesusta. Voin antaa anteeksi vasta sitten, kun olen ymmärtänyt sen, kuinka paljon olen saanut itse anteeksi. Siksi Isä meidän -rukouksessa on hyvin selkeä järjestys. Ensin tulee se, että saamme itse anteeksi.

Jeesus antaa paljon anteeksi ja kymmenen spitaalisen parantamisen perusteella Hän jakaa hyvyyttään varsin avokätisesti niillekin, jotka eivät osaa edes kiittää saamastaan lahjasta. 

Mika

4 Moos. 15

Luuk. 16

Tämä luku on ensilukemalta varsin vaikeasti selitettävissä. Keskityn tänään luvun lopun kertomukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, 16:19-31. Rikkaan miehen elämä keskittyi sosiaaliseen elämään ja juhlintaan. Se ei sinänsä ollut syy hänen osaansa kuoleman jälkeen. Rikkaan miehen näköpiiriin osui päivittäin köyhä ja sairas Lasarus. Nimi Lasarus tarkoittaa ‘Jumala auttaa’. Lasaruksen elämä oli ulkonaisesti vaikeaa koko elämän ajan, mutta hän näyttää säilyttäneen uskon Jumalaan kaiken keskellä. Kuolemassa miesten tilanteet vaihtunut päälaelleen.

Rikas mies pyysi Abrahamilta, että tämä lähettäisi jonkun varoittamaan hänen veljiään kuoleman jälkeisestä elämästä ja tuomiosta. Abrahamin mukaan rikkaan miehen veljillä oli jo Raamatun sana (Mooses ja profeetat). Ilman sitä heissä ei syntyisi uskoa, vaikka tapahtuisi suuria ihmeitä. 

Kun tätä kertomusta miettii, niin se puhuu varsin vahvasti. Ensinnäkin se puhuu siitä, että monella tavalla köyhiä lähimmäisiä pitää auttaa tässä elämässä. Myöhemmin se ei ole enää mahdollista. Toiseksi kertomus puhuu siitä, että suhde Jumalaan ja Jeesukseen kuuluu hoitaa kuntoon tämän elämän aikana. 

Tämän tekstin äärellä voin pysähtyä kiittämään Jumalaa siitä, että Hän ei jättänyt meitä monin tavoin köyhiä yksin ja avuttomiksi tähän maailmaan, vaan Hän tuli Jeesuksessa ihmiseksi. Jeesuksen ristissä ja ylösnousemuksessa Hän lahjoittaa elämän jo nyt ja kerran iankaikkisen elämän. 

Mika