Tekijä: Mika

1. Moos. 38

Matt. 9

Pysähdyin tässä luvussa verenvuotoa sairastavan naisen tilanteeseen. Nainen ei sanonut mitään, vaan pyrki tungoksessa koskettamaan Jeesuksen viittaa. Kosketus riitti ja nainen parantui. Tilanteen jatko on yllättävä. Jeesus tajusi jonkun koskettaneen häntä ja halusi naisen tulevan esille.

Olen ymmärtänyt naisen tilanteen niin, että hän oli sairautensa takia jollain tavalla epäpuhdas. Häntä ehkä kartettiin sen takia. Tätä oli jatkunut 12 vuotta eli se oli vaikuttanut naiseen syvästi. Jeesus sanoi kaikkien kuullen naiselle nämä sanat: “Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.” Jeesus halusi naisen ja kaikkien muidenkin kuulevan, että nainen kuuluu Jeesuksen perheväkeen. Jeesus paransi fyysisen sairauden lisäksi naisen identiteetin. Kartetusta ja epäpuhtaasta tuli jotain ihan muuta: Jeesuksen hyväksymä ja Jumalalle rakas tytär. Parantuminen on monitasoista. Rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus on erittäin syvää parantumista. Vapautuminen pahan voimista, kuolleista herääminen, sairauden parantuminen ja anteeksiantamus ovat kaikki Jumalan suurta parantavaa rakkautta. 

Jakeissa 27-31 Jeesus kysyy kahdelta sokealta uskosta viisaasti. Kysymys keskittyy Jeesuksen kykyyn parantaa, eikä painota sokeiden uskoa. Uskon Jeesuksen pystyvän tekemään voimatekoja tänäänkin. Jos painopiste olisi minun uskossani, niin olisin epävarmempi. Mutta kun painopiste on Jeesuksessa, niin uskokin vahvistuu. Jeesus on kaikessa keskipiste, luotamme Häneen hyvyyteensä.

Mika

1. Moos. 37

Joosefin tarina on koskettava. Jumala puhui Joosefille unien kautta, mutta Joosef toi unet perheensä tietoon varsin epäkypsällä tavalla. Jännitteitä täynnä olevan perheen tilanne meni vain huonompaan suuntaan ja veljet myivät Joosefin orjaksi Egyptiin. Jumala oli kuitenkin Joosefin kanssa vaikeina vuosina Egyptissä ja käänsi kaikki lopulta siunaukseksi niin Joosefin perheelle, suvulle ja lopulta koko kansalle. 

Matt. 8

Jos vuorisaarna on huikea opetuspaketti, niin seuraavat kolme lukua ovat melkoinen paketti Jeesuksen voimatekoja. Tämän päivän luvun jakeessa 17 viitataan Jesajan kirjan lupaukseen: Hän kantoi meidän tautimme, otti taakakseen meidän sairautemme. Tämä jae antaa tärkeän näkökulman tai pohjan kaikille parantumisille: ne ovat osa Jeesuksen ristinkuoleman merkitystä. Parantumisten kohdalla joudumme toteamaan saman kuin edellisen luvun rukousvastausten kohdalla: aina emme saa haluamaamme vastausta. Meidän on tyytyminen siihen, että Jumalan valtakunta on jo keskellämme ja ei sittenkään vielä täytenä.  Emme ymmärrä kaikkea, mutta tehtävämme on rukoilla Jeesuksen ristin perustalta sairauksien ja kaikkien muidenkin tarpeitten puolesta.

Epäilemättä parantumisiin liittyy usko. Meillä on sama tilanne kuin opetuslapsilla myrskyssä, 8:23-27. Unohdamme hädän keskellä sen, kuka ja millainen Jeesus on. Jeesus sanoi, että opetuslapset olivat vähäuskoisia tuossa tilanteessa. Tuo sana voidaan kääntää myös lyhytuskoiseksi. Tarvitsemme yhä uudelleen muistutuksia siitä, miten hyvä ja armollinen Jeesus on. Kyse ei ole siitä, millaisia rukoilijoita me olemme, vaan siitä, millaista Jeesusta me rukoilemme.

Jeesuksen sanat älkää pelätkö voivat tuntua joskus vaativilta. Olen kuullut, että heprean kielessä noilla sanoilla on hieman erilainen vivahde. Sanat voitaisiin kääntää niin, että sinun ei tarvitse pelätä. Silloin kun saamme välähdyksiä siitä, millainen Jeesus todella on, niin meidän ei tarvitse pelätä.

Mika

1. Moos. 36

Matt. 7

Edellisessä luvussa Jeesus opetti Isä meidän rukouksen. Tässä luvussa Jeesus opettaa rukouksesta käyttämällä toistoa. Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.  Jeesus sanoi saman asian kuusi kertaa ikäänkuin vakuuttaen sitä, että Isä haluaa meidän pyytävän asioita Häneltä.

Jeesus puhui rukouksesta todella rohkaisevasti. Hän jatkoi sanomalla, että taivaallinen Isä antaa omilleen hyvää, kun he sitä häneltä pyytävät. Oma kokemuksemme saa meidät välillä epäilemään tätä. Rukousvastaukset tuntuvat viipyvän ja asiat menevän välillä huonompaan suuntaan. Olen huomannut, että KohtaamisPaikan kokoontumisissa pienetkin kertomukset rukousvastauksista tai Jumalan huolenpidosta rohkaisevat kerta toisensa jälkeen. Tässä huomaan, että seurakunnan keskellä säilytän paremmin näköalan taivaallisesta Isästä, joka todella huolehtii meistä ja vastaa rukouksiimme. Usein suurin rukousvastaus liittyy siihen, että tajuan tuoreella tavalla Jeesuksen näkevän tilanteeni ja olevan siinä mukana. 

Vuorisaarna loppuu vertaukseen kahdesta rakentajasta. Tämä vertaus puhuu minulle siitä, että me kaikki joudumme joskus myrskyn keskelle. Jeesuksen varaan, kalliolle, rakentaminen antaa lujan pohjan kohdata kaikki vaiheet. Tulemme näkemään, että Jumala pitää omistaan huolta ja vie meidät lopulta perille iankaikkiseen elämään. 

Mika