Tekijä: Mika

1. Kun. 20

1. Kor. 7

1 Kun 20

Profeettojen merkitys korostui Elian ja Elisan aikoina. Kuninkaat olivat useassa tapauksessa huonoja, he eivät palvelleet Jumalaa. Israelin (valtakunta oli tuossa vaiheessa jakautunut kahtia Juudaan ja Israeliin) kuninkaat olivat kaikki luopuneet Jumalasta. Ahab on tämän päivän luvussa esillä. 

Jumala antoi Ahabin johtamalle Israelille kaksi merkittävää voittoa ylivoimaiselta tuntuvia syyrialaisia vastaan. Näytti siltä, että voitot perustuivat täysin Jumalan apuun. Jumala auttoi israelilaisia sen takia, että viholliset pilkkasivat Israelin Jumalaa. Israelilaiset eivät edes rukoilleet, mutta nimeltä mainitsematon profeetta sai sotilaat liikkeelle oikeaan aikaan ja osasi rohkaista israelilaisia ratkaisevalla tavalla. Jumala halusi osoittaa Ahabille ja koko kansalle, että hän on Herra, 1 Kun 20:13. 

1 Kor 7

Tässä luvussa on paljon opetusta avioliitosta ja toisaalta naimattomuudesta. Luvun alun mukaan korinttilaiset olivat kirjeessään kysyneet Paavalilta näistä asioista. Paavali oli naimaton ja totesi sen olevan hänelle armolahja. Hän oli siis sopeutunut siihen osaansa ja näki naimattomuudessa hyviä puolia. Hän näki, että Jumalan valtakunnan kannalta naimattomalla on enemmän mahdollisuuksia toimia kuin naimisissa olevalla. 

Ymmärrämme hyvin, että tämä ei ole yksinkertainen asia. Sinkkuus ei ole aina oma valinta, siihen voi liittyä kipeä kokemus yksin jäämisestä. Terveet ihmissuhteet ovat seurakunnassa tärkeitä, jotta kukaan ei jäisi yksin. Paavalillakin oli paljon ystäviä.  Roomalaiskirjeen lopussa hän lähetti terveisiä suurelle joukolle ihmisiä, joista osa oli aviopareja ja osa naimattomia, niin miehiä kuin naisia.

Pysähdyin tässä luvussa erityisesti jakeisiin 17-24, jotka on otsikoitu näin: kristityn ulkonainen asema. Ymmärrän Paavalin opetuksen niin, että tullessaan uskoon ihmisen ei pitäisi esim. hakeutua toiseen työhön. Kristityn tulisi pysyä samassa asemassa kuin missä oli aiemmin. Varmaan tähän sisältyy sellainen viisaus, että uusi kristitty voi olla Jeesuksen todistaja niiden ihmisten parissa, jotka hänet tuntevat. 

Perusperiaate on siis pysyä omalla paikallaan, ellei Jumala selkeästi johdata toisaalle. Tämä on yleispätevä ohje myös meille, jotka olemme seuranneet Jeesusta pidempään. Kun Jumala avaa oven tai johdattaa johonkin uuteen, niin ole rohkea lähtemään liikkeelle. Jos Jumala ei puhu mitään, niin on parempi pysyä paikallaan.

Mika

1. Sam. 11

Apt. 3

Pietari korosti Jeesusta ramman parantumisen yhteydessä. Hän sanoi rammalle: “Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Kun temppelissä paikalla olleita ihmisiä alkoi kerääntyä paikalle, niin Pietari alkoi puhua ja sanoi mm. näin: “Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle…Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.” Pietari ei korostanut omaa osuuttaan millään tavalla. Pietari käänsi parantumisen mahdollisuudeksi julistaa hyvää sanomaa Jeesuksesta.

Osallistuin pari viikkoa sitten New Wine -tapahtumassa Himoksella Mark A:n seminaariin, jossa teemana oli parantuminen. Siitä mieleeni jäi asia, joka koski uskon merkitystä. Joku kysyi, että miten rukoilla vaikeiden sairauksien puolesta. Mark sanoi, että kannattaa rukoilla sen mukaan, kuin on uskoa. Voin esim. rukoilla, että kivut helpottaisivat tai että parantumista tapahtuisi pitemmän ajan kuluessa. Olen huomannut, että itselläni riittää uskoa siihen, että Pyhä Henki toimii rukoillessamme seurakuntana toistemme puolesta. Mutta uskoni alkaa horjua, kun rukoilen yksin jonkun puolesta. 

Mark sanoi, että hän on nähnyt monien parantuvan. Tämä puolestaan johtuu vain siitä, että hän on rukoillut lukemattomien ihmisten puolesta. Parantuminen on monisyinen asia. Kun rukoilemme rakastavalla asenteella, niin rukous saa aina aikaan jotain hyvää. 

Mika