Saarn. 9, 1. Tess. 2

Saarn. 9 1. Tess. 2

Paavali käy läpi käyntiään Tessalonikassa. Hän oli kohdannut lähetysmatkansa edellisessä kohteessa Filipissä pahoinpitelyä, mutta ei ollut silti jättänyt matkaa kesken. Tessalonikassa sama toistui. Oli vastustusta, mutta myös paljon kääntymisiä Jeesuksen seuraajiksi, Apt 17:1-8. Paavalin esimerkki puhuu minulle siitä, että meidän ei pidä pettyä vastoinkäymisiin hengellisessä työssä. Tarvitaan määrätietoisuutta ja uskollisuutta. 

Luin pätkän John Wesleyn matkapäiväkirjasta 1700 -luvulta. Hän kuvasi siinä noin kuukauden ajalta saarnamatkojaan Englannissa. Neljän viikkoa oli täynnä aikamoisia epäonnistumisia. Viimeinen sunnuntai toi läpimurron: 10 000 ihmistä tuli kuuntelemaan hänen saarnaansa ulkoilmatilaisuuteen jollain peltoaukealla. Hänen elämäntyönsä oli lopulta valtaisa.

Paavali oli kestävä ja samalla hän oli lempeä seurakuntaa kohtaan. Hän sanoi toimineensa kuin lapsiaan hoivaava äiti (2:7) tai kuin lapsiaan rohkaiseva isä (2:11). Lempeys ja kestävyys ovat asioita, jotka syntyvät Jeesuksen yhteydessä. Jeesus oli sydämeltään lempeä. Vaikuttakoon Jeesus meissä näitä ominaisuuksia: kestävyyttä ja lempeyttä.

Mika

Saarn. 8, 1. Tess. 1

Saarn. 8 1. Tess. 1

Tessalonikalaiskirje on ajallisesti koko Ut:n ensimmäinen kirja. Kirjeessä kuuluu siksi ensimmäisten kristittyjen tuntoja. Tessalonikalaiset ottivat evankeliumin vastaan tilanteessa, jossa oli paljon vastustusta.

Paavali kiteyttää tessalonikalaisten kääntymistä lyhyen luvun lopussa seuraavasti. (1) He olivat hylänneet väärät jumalat, (2)  kääntyneet palvelemaan elävää, todellista Jumalaa ja (3) odottivat Jeesuksen paluuta maailmaan. Kun luin kirjeen läpi, niin havahduin siihen, että jokaisen luvun lopussa puhutaan Jeesuksen paluusta toisen kerran. 

Jeesuksen seuraamisella oli käänteentekevä vaikutus tessalonikalaisiin. Usko ei merkinnyt helppoa elämää, mutta heidän elämänsä sai uuden sisällön ja päämäärän. Luvun alussa Paavali kirjoitti siitä, miten usko oli saanut heidät toimimaan ja näkemään vaivaa. Lisäksi he olivat kärsivällisesti panneet toivonsa Jeesukseen. 

Tänään pysähdyn yksinkertaisen uskon äärelle ja pyydän, että Pyhä Henki vaikuttaisi myös meissä jotain samaa kuin ensimmäisissä kristityissä.

Mika

Saarn. 7, Kol. 4

Saarn. 7 Kol. 4

Kirje kolossalaisille muistuttaa hyvin paljon efesolaiskirjettä. Efeso oli Paavalille tärkeä asemapaikka, jossa hän piti raamattukoulua, Apt 19:9-10. Tuona aikana evankeliumi levisi koko maakuntaan ja sitä myötä Kolossaan. Paavali ei ollut käynyt itse Kolossassa, vaan seurakunta oli syntynyt Epafraan vaikutuksesta, Kol 1:7. Epafras oli Paavalilta saanut opetusta ja rohkaisua.

Tämän päivän luvussa Paavali kertoo siitä, miten Epafras taistelee rukouksin kolossalaisten puolesta. Joskus on tärkeää satsata yhteen ihmiseen, koska hän voi olla avainhenkilö Jumalan valtakunnassa joillekin muille. Hengellistä työtä voi mitata monella tavalla. Lukumäärät saavat herkästi liian ison painoarvon. Joskus on satsattava yhteen henkilöön. Jeesus satsasi erityisen paljon 12 opetuslapseen.

Paavali ja Epafras näkivät vaivaa kolossalaisten hyväksi ja samalla Paavali pyysi kolossalaisia rukoilemaan oman palvelutyönsä puolesta, 4:3. Tästä luvusta välittyy upeasti kristittyjen keskinäinen rohkaisu ja riippuvuus toisistaan. 

Kenen tai keiden puolesta Jumala on kutsunut meidät rukoilemaan ja näkemään vaivaa? 

Mika