Tekijä: Mika

Julkaistu

Tiedotusposti

Hei,


KohtaamisPaikan NettiKirkko on ensi sunnuntaina klo 17 YouTube -kanavalla KohtaamisPaikka Jyväskylä. Puhujana on tällä kertaa Jukka Jämsèn. KirkkoKahvit  alkavat klo 18. Pääset kahveille selainta käytettäessä osoitteessa meet.jit.si tai lataamalla Jitsi Meet -sovelluksen älypuhelimeen ja kirjoittamalla huoneen (pöydän) nimeksi KohtaamisPaikkaKirkkoKahvit1 tai KohtaamisPaikkaKirkkoKahvit2. 

Tätä kirjoittaessani elämme sitä vaihetta, että puhutaan poikkeusolojen rajoitusten purkamisesta joiltain osin. Koronaviruksella on ollut isoja vaikutuksia kokonaisiin yhteiskuntiin. Tämä on koskenut luonnollisesti myös seurakuntia. Joudumme miettimään monia käytänteitä uudesta näkökulmasta. Kun rajoitustoimet aikanaan loppuvat, niin voimme jatkossa hyödyntää nyt oppimiamme käytäntöjä ja netin mahdollisuuksia paremmin. En ole aiemmin ajatellut, että pitäisimme Alfaa verkossa, mutta nyt se tuntuu ihan mahdolliselta ajatukselta. Rukousryhmä voi kokoontua yhteen joustavasti netin kautta. Netti on yksi tulevaisuuden seurakuntaelämän kokoontumispaikoista siinä missä kirkot ja kodit. 


Olen kirjoittanut tällä viikolla KohtaamisPaikan raamatunlukuohjelman teksteistä kotisivuille. Tänään oli vuorossa Vt:n puolelta Miika 7. Miikan kirja loppuu tuohon lukuun ja luvun loppujakeissa avautuu näkymä Jeesukseen ja laajemmin Ut:n. ”Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset…Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen”, Miika 7:18-19. Joku on sanonut, että tuon meren rannalla on kyltti, jossa kielletään kalastus. Anteeksiannettuja syntejä ei ole tarpeen yrittää nostaa meren pohjasta. Jeesuksen risti ja ylösnousemus ovat Jumalan ratkaisu siihen, että voimme päästä Hänen lähelleen ja kokea yhteyttä Hänen kanssaan. 


terveisin

Mika ja Tiina

Julkaistu

Miika 7, 2. Kor. 9

Miika 7 2. Kor. 9

Otan tänäänkin esille Miikan kirjasta yhden jaejakson, 7:18-20. Näissä jakeissa korostetaan anteeksiantamuksen kokonaisvaltaisuutta. Vt:n ajan uhrikäytännöt olivat vain aavistus tulevasta. Miikan kirjassa loppuluvuissa näkyy selkeästi Jeesuksen merkitys ja se, miten ihmisen suhde Jumalaan rakentuu anteeksiannon ja armon pohjalle. Jakeessa 19 kuvataan anteeksiantoa siten, että anteeksiannetut synnit heitetään meren syvyyteen. Jostain on mieleeni jäänyt ajatus siitä, että rannalla on lisäksi kalastuskielto. Anteeksiannettuja syntejä ei pidä etsiä tai kalastella meren syvyyksistä!

Paavali jatkaa opetusta antamisesta. Tässä luvussa tulee muutama uusi näkökulma. Ensinnäkin antamisen tulee perustua omaan päätökseen ja harkintaan. Kun annamme iloiten, niin olemme ymmärtäneet antamisesta olennaisen näkökulman. Antamiseen liittyy monen muun elämänalueen lailla jakeen kuusi lainalaisuus: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja se, joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Tätä periaatetta voi mielestäni soveltaa luontevasti seurakuntaelämään laajemminkin. Kun kylvämme vieraanvaraisuutta, niin rakennamme vieraanvaraista seurakuntaa. Kun panostamme lapsiin ja koululaisiin, niin tulemme näkemään seurakunnassa aikanaan varkkareita, nuoria, opiskelijoita ja nuoria aikuisia. Jos pidämme esillä säännöllisesti rukousta toistemme puolesta, niin siitä tulee hiljalleen luonteva osa seurakuntalaisten elämää. Mitä kylvämme, sitä niitämme.

Jakeesta 10 eteenpäin Paavali puhuu  siemenen moninkertaistumisesta. Jumala pitää huolta tarpeistamme ja palkitsee jollain tavalla meidät, kun annamme omastamme. Antaminen synnyttää kiitollisuutta ja rukousta. Luku loppuu siihen, mikä oli esillä jo edellisessä luvussa: kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan! Antamisen esikuva on Jumala itse. Hän antoi Jeesuksen tulla köyhäksi, jotta me rikastuisimme hänen köyhyydestään.

Mika

Julkaistu

Miika 6, 2. Kor. 8

Miika 6 2. Kor. 8

Miikan kirjassa on tällekin päivälle merkittävä sana: “Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” 

Päivän Ut:n luvussa Paavali opettaa antamisesta. Makedonian kristityt olivat innokkaita antamaan omastaan, vaikka olivat köyhiä. Tämä on hyvin puhutteleva kuvaus. Paavali kiteyttää opetustaan aiheesta jakeessa 9: Jeesus tuli meidän tähtemme köyhäksi, jotta me voisimme rikastua hänen köyhyydestään. Jeesuksen osoittama armo on antamisessa paras motivaation lähde. Antamiseen ei pidä liittää pakkoa tai syyllistämistä. 

Jakeessa viisi tulee esille tärkeä näkökulma omastaan antamiseen: “…ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille.” Antaminen on asenne, joka heijastuu laajasti kaikkiin asioihin elämässä. Voimme antaa aikaamme, osaamistamme, varojamme, lahjojamme tai vaikka kotimme palvelemaan Jumalan valtakuntaa. Teimme viime syksynä vierailun erääseen seurakuntaan, jossa seurakunta tarjosi vieraileville puhujille mahdollisuutta yöpyä erään seurakuntalaisen mökillä. Meillä ei ollut yöpymisen tarvetta, mutta tämä seurakuntalainen haluaa kuulemma palvella seurakuntaansa  antamalla mökkinsä puhujavieraiden käyttöön ja ostamalla jääkaappiin ruuatkin valmiiksi. 

Luvun loppuosassa kuvataan koskettavasti Titusta ja hänen matkatovereitaan. He olivat innostuneita tehtävästään viedä rakkauden lahjaa Jerusalemiin. Paavali sanoo, että matkaan lähetetään Tituksen mukana muitakin miehiä. Hänelle oli tärkeää, että he toimivat lahjan kanssa oikein ja vastuullisesti niin ihmisten kuin Jumalan edessä. Tämäkin on tärkeä periaate. Raha-asiat tulee seurakunnassa hoitaa avoimesti ja vastuullisesti.



Mika