Tekijä: Mika Mouhu

4 Moos. 35

1. Tess. 4

Perheen jäsenien välit ovat erityislaatuisia, se on side, joka on syntymälahjana saatu. Kristittyinä meidän tuli rakastamaan toisiamme veljesrakkaudella. Jostakin puheesta muistan kuulleeni, että veljesrakkaus tarkoittaa samaa kuin äidin ja lapsen välillä olevaa rakkautta. Se on rakkautta, joka kohdistuu perheen sisällä toisiin, koska he ovat saman perheen jäseniä. Veljesrakkaus on perheen keskellä vallitsevaa vahvaa yhteen kuulumista ja toisista välittämistä. Sinulla voi olla kokemus huonoista sisarten välisistä suhteista tai äitilapsi suhteesta, kuitenkin Jumalan perheessä rakkaus tulee Jumalalta, hänen opettamana. Se on mahdollista, vaikka ei aina täydellisesti toteutuisikaan.

Jumalan perheessä kukaan ei saisi käyttää toista hyväkseen. Paavali puhuu hyvin jyrkästi asiasta, hän sanoo erikseen, että Herra rankaisee sellaisesta. Kun ystävä, kristitty, johon olet luottanut pettää sinut, niin se tuntuu todella pahalta. Se tuntuu haavoittavan kaikista kipeimmin, kun kyseessä on suhde, jota verrataan perheenjäsenten väliseen suhteeseen. Miten tällaiseen tekoon tulee suhtautua ja miten teon voi antaa anteeksi? Meillä on Kristuksen tähden velvollisuus antaa toisillemme anteeksi, mutta meillä on oikeus asettaa myös rajat toisille. Rajoja voi asettaa toiselle kertomalla suoraan toiselle rikkomuksesta. Toisinaan äärimmäisenä tekona voi joutua jopa katkaisemaan toiseen välit, jos ihminen jatkuvasti jatkaa toisen hyväksikäyttöä. 1. Kor. 5:11. Kristittyinä meidän ei tarvitse alistua kynnysmatoksi, josta sinusta otetaan kaikki irti ja käytetään välineenä hyödyksi. Meidän tulee rakastaa myös itseämme, jotta emme menetä rakkauttamme lähimmäisiimme. Rakkautta on myös asettaa rajoja toiselle suojellakseen omaa itseä ja osoittaakseen toiselle hänenkin rajansa.

Totuus on se, että minä itse olen heikko ja kaipaan vahvistusta uskolleni, kaipaan lepoa ja kuormien kannattajaa. Jos toinen etsii vain sinua kannattamaan kuormaansa ja pyrkii itsekeskeisesti hyötymään sinun lempeydestä, niin hän ei toteuta veljesrakkautta. Veljesrakkaus on vastavuoroisuutta, toistemme kuormien kantamista.  Veljesrakkaus ei kohtele toista välineenä, vaan kannattelee toista. Voin vain luovuttaa toisen syntisen teon Jumalalle, hän on kaikkien tuomari. Wilcox sanoo: suurinkaan syntinen ei ole milloinkaan ollut suurempi Kristuksen armoa. Viimeinen sana on oleva Kristuksen. Hän on elävien ja kuolleiden tuomari, ja hänelle kuuluu lopullisen tuomion julistaminen. Jätänkin hänet, minua vastaan rikkoneen, Kristukselle. Minä haluan etsiä nyt Kristusta ja hänen lepoaan ja rauhaa. Opettakoon hän minulle rakkauttaan. Hän antakoon voiman anteeksiantoon ja rakkauteen meitä rikkoneita kohtaan.

Mika M

4 Moos. 34

1. Tess. 3

Paavali oli niin huolissaan tessalonikalaisten uskosta, että lähetti Timoteiksen ottamaan selkoa heidän uskostaan. Hänellä oli pelko, että kiusaaja oli onnistunut horjuttamaan heidän uskonsa. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Timoteus toi hyvän uutisen uskosta ja rakkaudesta. Usko ja rakkaus toimivat yhdessä. Uskoamme haastetaan, koetellaan monella tavalla. Rakkauden häviäminen on merkki uskon hiipumisesta, koska usko ja rakkaus kulkevat rinnakkain. Usko saa aikaan rakkauden tekoja, koska se ei salli meidän olla toimettomia.

Uskon saatuamme ymmärrämme saaneemme anteeksi, anteeksianto kuuluu itselle ja toisille. Wilcox sanoo: älä masennu moninaisissa kiusauksissa. Jaa. 1:2. Niiden aaltojen tehtävänä ei ehkä olekaan hukuttaa sinua, vaan nostaa sinut pois itsestäsi Kristus – kalliolle. Älä käännä hetkeksikään katsettasi pois Kristuksesta. Älä katsele syntiä, vaan katso ensin Kristusta. Kaiken koetusten keskellä voimme vain luottaa ja uskoa Kristukseen, joka kesti koetukset ja voitti ne. Hän on lahjoittanut meille uskon ja antaa myös voiman uskomiseen ja voiman kestää koetukset. Kaiken kiusaamisen, ahdingon ja koetuksen pidetään katse Kristuksessa hänen teossaan, hänen ansiossaan, hänen armossaan ja anteeksiantamisessa.

Mika M

4 Moos. 33

1. Tess. 2

Luin tätä kirjoittaessa Helsingin sanomista artikkelin startup- yrittäjä Juhana Rintalan kovista työpaineista, jotka johtivat uupumiseen. Hän kuvailee kuinka mahdollisesta epäonnistumisesta tuli elämän suurin pelko. Rintala oivalsi, että hänen pitää huolehtia henkisessä hyvinvoinnista. Hän haki apua ammattilaiselta, jolle pystyi puhumaan asioistaan ja löysi myös muita ratkaisuja elämäänsä. Toisinaan voimme olla toistemme taakkojen keventäjiä, Kristuksen lähettiläitä. Toisinaan voimme tarvita niitä monia tukiverkkoja, niitä apuja, joita meille on tarjolla. Nämäkin kertovat mielestäni Jumalan hyvyyden vaikutuksesta ja lahjoista meidän yhteiskunnassamme.

Kristittyinä mekin voimme ajautua elämässämme vaatimusten kautta uupumiseen asti, jos unohdamme sen, mikä on voimamme lähde, lepo Kristuksessa. Voimme myös luoda ympärillemme vääränlaisen vaatimusten kulttuurin, jossa väsytämme sekä itsemme, että lähimmäisemme. Paavali kehottaa tessalonikalaisia elämään Jumalalle kelpaavaa elämää. Tämän asian olen elämäni aikana usein ymmärtänyt väärin ja väsynytkin vaatimusten paineessa. Silloin olen aina unohtanut, millaiseen elämään Jumala on minut kutsunut, millaista on elää Jumalalle kelpaavaa elämää.

Apostoli Johannes kuvaa evankeliumissa itseään opetuslapseksi, jota Jeesus rakasti. Viimeisellä aterialla häntä kuvataan nojaamassa Jeesuksen rintaa, hän tuntui ymmärtäneen, mitä Jeesuksen rakkaus oli. Johannes nojasi elämässään Kristuksen rakkauteen ja luotti sen kestävän. Jeesus kutsuu meitä hänen lepoonsa, hänen ansioonsa ja tekonsa luokse. Hän sanoo myös ettei hänen vaatimuksensa ole raskaita kantaa. Thomas Wilcox sanoo Kallis hunajan pisara kirjassaan näin: katso Kristukseen ja tee niin paljon töitä kuin tahdot. Seiso koko painollasi Kristuksen vanhurskauden varassa.

Jumalalle kelpaava elämä on sellaista, jossa muistamme vanhurskautemme, kelpaavuutemme olevan hänen ansionsa, hänen rakkautensa teko tähtemme. Uskoon kuuluu selvä tietoisuus synnistä ja Kristuksen veren ansiosta. Siihen kuuluu myös selvä tietoisuus siitä, että Kristus haluaa pelastaa yksin sen tähden, että olet syntinen, Thomas Wilcox Kallis hunajan pisara. Jumala tietää heikkoutemme ja sen takia hän ei vaadikaan meiltä sellaista, jota emme pysty tekemään. Jumalalle kelpaava elämä on nojaamista hänen rakkauteensa, lepäämistä hänen täytetyssä työssään. Se ei ole vaatimusten tai käskyjen noudattamista, jossa uuvumme. Se on lepoa Kristuksessa. Tänäänkin saamme taas tuoda taakkamme hänen kannettavakseen, hän antaa levon.

Mika M