Tekijä: Mika Mouhu

1. Moos. 49

Vanhaa testamenttia voi ymmärtää vain uuden testamentin kautta. Monet siellä olevat lupaukset ovat toteutuneet Kristuksessa. Tässä luvussa on taas yksi lupaus, joka toteutui Kristuksessa. Vanhan testamentin aikalaisille valtikka kertoi kuninkuudesta, joka annettiin Daavidille. “Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat.” 1 Moos. 49:10‬ ‭Hänelle myös vahvistettiin kuninkuuden pysyvän Juudan heimolla ikuisesti. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen palanneet odottivat kuninkaan taas nousevan valtaistuimelle. Ikuinen, Juudasta nouseva kuninkuus, toteutui Kristuksessa, Jumalan pojassa. Jumala ei valinnut Juudaa ja hänestä polveutuvaa heimoa hänen tekojensa perusteella, vaan täysin oman suunnitelmansa mukaisesti. Voimme luottaa Jumalan lupauksiin, vaikka välillä tuntuu, että olemme syvyyksissä, maan alla. Toisinaan kaikkien vaikeuksien keskellä on tuntunut, että Jumala on tullut erityisen lähelle. “Isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille.” 1 Moos. 49:25‬‬ Hän on kutsunut meidätkin, oman suunnitelman mukaisesti. Olet hänen suunnitelmassaan ja kutsussaan, hänen armonsa alla. Pitäkäämme kiinni lupauksista, jotka ovat tosia. “Herra, sinulta minä odotan pelastusta!” 1 Moos. 49:18‬ . Hän on pelastuksemme tänäänkin.

Matt. 20

Jeesuksen opetuslapset olivat ihmisiä niin kuin mekin. Minusta on lohdullista lukea kuinka epätäydellisiä he olivat, eivätkä he heti ymmärtäneet kaikkea kutsuunsa liittyviä asioita. Sebedeuksien poikien äiti tuli Jeesuksen luokse pyynnöllä, joka kertoi jotakin siitä, mitä kaikkea opetuslapsetkin miettivät Jeesuksen seurassa. He olivat kuitenkin sen opetuksen varassa, jota heille oli opetettu messiaasta. Messiaan ajateltiin olevan Daavidin kaltainen kuningas, joka vapauttaa sodan avulla israelilaiset Rooma valtakunnan sorrosta. Johannes ja Jaakob halusivat nyt pedata paikkaansa tässä valtakunnassa yksinä korkeimpina hallitsijoina. Heidän pyyntönsä sai muut opetuslapset loukkaantumaan. Sebetuksen poikien äiti ei tiennyt mitä pyysi, eivätkä pojat. Jeesuksen vastaustakaan he eivät täysin ymmärtäneet. “Jeesus vastasi: »Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava?» »On», he vastasivat. Silloin hän sanoi heille: »Minun maljani te vielä juottekin, mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.»” Matt 20:22-23‬ ‭

Heillä oli ajatus maljasta, joka on ylitse vuotava kaikkea hyvää, iloa. Vanhassa testamentissa maljasta puhutaan ilona, siunauksena ja myös suruna ja tuomiona, kirouksena.  Psalmissa 23:5 malja on ylitse vuotava siunaus. Jeremia puhuu Herran vihan maljasta Jer 25:15. Malja josta Jeesus puhui ei ollutkaan pelkästään malja, joka olisi pelkkää makeaa juoda. Veljeksistä toinen Jaakob mestattiin ensimmäisenä apostolina (Apt. 12:2). Johannes kuoli viimeisenä. Opetuslapset täytettiin helluntai päivänä Hengen voimalla, ylitse vuotavalla ilolla. Pian tämän jälkeen he saivat kuitenkaan maistaa maljaa, joka toi heille kärsimystä Kristuksen todistajina. Malja merkitsi Jeesukselle kuolemaa meidän puolestamme, Jeesus joutui juomaan kärsimyksen ja kirouksen maljan meidän tähtemme. Hän kuitenkin nousi ylös kuoleman ja synnin voittajana. Meille annettu malja ei aina tuota ylitse vuotavaa iloa, välillä joudumme kohtaamaan myös surua, jotkut kärsimystä ja vainoa. Meihin on annettu sama voima, joka herätti Kristuksen kuolemasta. Jumalan Pyhän Hengen voimalla voimme juoda sen maljan, joka meille on annettu hänen palvelijoinaan.

Mika M

1. Moos. 48

Moos 48

Pettäjä Jaakobista oli monien koetusten kautta tullut vahvasti Jumalan lupaukseen uskova mies. Viimeisinä sanoinaan Joosefille hän muistuttaa Jumalan lupauksesta. Hän sanoi Joosefille: »Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Lusissa Kanaaninmaassa, siunasi minut ja sanoi minulle: ’Minä teen sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan sinun jälkeläisillesi tämän maan pysyväksi perintömaaksi.’” 1 Moos. 48:2-4. Hän vahvisti Joosefin uskoa. Jaakobille oli Jumala itse ilmestynyt, Joosefin kohdalla ei taas sellaista mainintaa ole. Joosefilla oli kuitenkin usko Jumalaan, siitä Jaakob muistutti häntä. Jaakobin ja Joosefin aikana ei ollut kirjoitettua Jumalan sanaa, vaan Jumalan lupaukset kerrottiin seuraavalle sukupolvelle sanallisesti. Joosefin usko oli vain vahvistunut huolimatta koetuksista eikä hän menettänyt sitä eläessään ainoana uskovana kansan keskellä, jossa palveltiin muita jumalia. Miten hänen uskonsa pysyi vahvana koetuksissa ja eläessään rikkaudessa? Hän pystyi vain luottamaan hänelle kerrottuun Jumalaan ja lupaukseen. Jeesus sanoo autuaita ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe. Meillä on elämässä vaikeita ja uskoisin, että helpompiakin hetkiä. Kaikkien hetkien keskellä on hyvä muistuttaa itseämme ja jos meillä on lapsia myös heitä Jumalan lupauksista. Rohkaistaan toisiamme ja läheisiämme taas tänäänkin Jumalan lupauksista.

Matt. 19

Jeesus asettaa esimerkiksi lapsen kaltaisuuden taivasten valtakuntaan kuuluvalle.  “Mutta Jeesus sanoi: »Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.»” Matt‬ ‭19:14‬ ‭Rikas ei ymmärrä omaa heikkouttaan, vaan turvautuu omiin tekoihin. “Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.»” Matteus 19:24‬ Valtakuntaan kuuluvalla on lapsen oikeus taivaalliseen isään ja myös täydellinen riippuvaisuus hänestä, myös täydellinen luottamus häneen.  Valtakuntaan kuuluvan ymmärrän, että että olen kykenemätön pelastamaan itseni. Miksi en ottaisi lapsena myös vastaan isän huolenpitoa ja lapsenomaista luottamusta siihen, että hän pystyy kaiken ja pitää huolen minusta, koska rakastaa minua Isänä. Kaiken mitä olen saanut on tullut häneltä taivaalliselta isältä. Armon ymmärtäminen on lapsenomaista tarrautumista taivaalliseen isäämme, hänen käsivarsilleen voimme heittäytyä koko painollamme.

 

Mika M

Hab. 2

“Herra vastasi minulle: – Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.”

‭‭Habakukin kirja‬ ‭2:2-3‬. Meidän elämämme on hyvissä käsissä, vaikka tapahtuisi mitä tahansa meidän elämässämme. Profeetta oli huutanut Jumalalle monta miksi kysymystä ja odotti vastausta. Hän sai näyn, joka piti kirjoittaa ylös. Jumalalla on omat, varmat aikataulunsa. Jos hänen vastauksensa viipyy, niin me emme voi muuta kuin odottaa. Meidän tulee vain luottaa, että Jumalan lupaukset hänen sanassaan toteutuvat. Me olemme riippuvaisia ajasta, mutta Jumalalla ei ole aikaa. Hän elää meidän elämämme viime ja alkuhetkissä, hän tietää alkumme ja loppumme. Hän elää ikuisuudessa, me ajassa. Miksi en luottaisi hänen sanaansa, joka on kaiken luonut ja jolla on kaikki määräajat käsissään. Hän on Pyhä, erotettu kaikesta luodusta, olkaamme hiljaa, odotetaan hänen aikaansa. Hän pitää lupauksensa.

2 Piet. 1

“Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.” Toinen Pietarin kirje‬ ‭1:2‬. Olemme päässeet osallisiksi armosta, Kristuksen ansiosta, syntiemme sovitustyöstä ristillä. Olemme päässeet osallisiksi rauhasta Jumalan kanssa, synti ei enää erota meitä Jumalasta. Voimme tuntea Jumalan ja Jumala tuntee meidät. Voimme tuntea hänet, hänen voimansa, hänen hyvyytensä ja olla osallisia hänen pyhyydestään, koska olemme osallisia Jumalan luonnosta. Jumalan pyhyys on kaikesta pahuudesta erotettua, olemme hänessä osallisia puhtaudesta, hänen hyvyydestään, elämän lähteestä.

Kristityn elämän kasvun avain ja näkyvä hedelmä on näissä lauseissa: “Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.” 2 Piet. 1:5-7‬ Pyrkimys on hyvä sana, joka kuvaa ettemme koskaan elämässä saavuta täydellisyyttä, tarvitsemme aina Jumalan armoa, turvautumista hänen työhönsä, hänen ansioon ja lahjaansa. Pyrkimyksen pohjana on rakkaus, joka ei voi jättää meitä toimettomaksi. Jumalan tunteminen on hänen rakkautensa tuntemista. Rakkaus johtaa tekoihin, joita kutsumaan hedelmiksi. Hedelmä on konkreettista, sellaista joka ravitsee, vahvistaa, rohkaisee pysymään hänessä, joka tuottaa hedelmän. Johannes kuvaa meitä oksiksi, jotka kantaa hedelmän. Kaiken elämän lähde Jeesus Kristus kasvattaa hedelmän.

Uskon lujuutta vahvistaa sanan luku, rukous, kristittyjen yhteys. Jumalan sana, raamattu avautuu Hengen avulla, me toiset voimme siinä auttaa toisiamme ymmärtämään sitä paremmin, Oikeaan tietoon tulee pyrkiä, mutta sitä ei saa käyttää lyömäaseena tai väittelyn välineenä lähimmäisen haavoittamiseksi. Raamatun lauseilla voi myös haavoittaa toisia, silloin tieto ei ole rakkautta. Meidän kristittyjen pitäisi pyrkiä yhteyteen, evankeliumin välittämiseen yhdessä, keskittyä siihen mikä meitä yhdistää, osallisuus Jumalan armosta. Yhdessä vahvistamme toistemme kestävyyttä, kunnioitusta Jumalaa kohtaan, yhdessä vahvistamme kiintymystä toisiimme, yhdessä vahvistamme rakkautta Kristukseen ja toisiimme. Siitä meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi, että meillä on keskinäinen rakkaus.

Mika M