Tekijä: Mika Mouhu

Ps. 31

Tuntuu, että yksinäisyys on yksi suurimpia kirouksia Suomessa. On yksinäisiä nuoria, keski-ikäisiä vanhoja. Tilastojen mukaan Suomessa asuu 46 % yksin. Mitä kaikkea yksinäisyys tuokaan ihmiselle, sitä kaikkea ei voi tässä yksiselitteisesti luetella. Psalmin sanat “Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku” Psalmit‬ ‭31:13‬ tuovat mieleen yksinäisen ihmisen kokemuksen. Hän voi ihminen, joka uskoo Jumalaan. Miten Jumalan lapsi voi kokea itsensä yksinäiseksi? Psalmin kirjoittaja kuitenkin kuvaa sellaista olotilaa. Se on kokemus, jota ei voi selittää pois jollakin valmiilla vastauksella. Psalmin kirjoittaja kertoo uskostaan ja rukoilee ettei Jumala hylkäisi häntä. Hän julistaa Jumalalle rukouksessa uskoaan: “Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.” Psalmit‬ ‭31:4‬ ‭Hän kertoo luottamuksestaan monin eri tavoin, kertoo hurskaasta elämästään, iloitsee ja riemuitsee.

Kuitenkin hän on hädässä, loppuun uupunut. Hän murehtii syntisyytensä tähden, synnin taakka on uuvuttanut hänet. Kuinka moni meistä uupuu vaativan työn takia, olen itsekin uupunut, mutta en onneksi loppuun asti. Olen nähnyt loppuun asti uupuneen ihmisen, joka ei jaksanut edes nousta ylös sängystä, vaikka oli muutamaa viikkoa aikaisemmin juossut päivittäin kymmeniä kilometrejä. Hänen rikkomuksensa oli ettei ollut huolehtinut itsestään, hän oli uhrannut kaiken elämänsä työlle. Jumala on pitänyt hänestä kuitenkin huolta, hän on päässyt läheisten tuen, lääkkeiden ja terapian voimalla liikkeelle. Hän on saanut olla monien uupuneiden tukena niillä voimilla, mitä hänellä on jäljellä. Tämä on ollut itselle muistutus, että teen väärin, jos en huolehdi itsestäni. Pitää rakastaa myös itseään. Psalmin kirjoittaja selvisi uupumuksesta, joka johtui rikkomuksesta. Hän sai sulkeutua Jumalan armon syliin. Hän sai todeta, sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi Ps. 31:23. Hän voi toivottaa sinulle, joka olet yksinäinen uupunut: “Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!” Psalmi‬ ‭31:25‬ ‭‬

1. Kor. 5

Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille antaneet anteeksi. Jumala haluaa meidän tunnustavan syntisyytemme, eikä elää ylpeästi. “Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?” 1. kor. 5:6‬ ‭Jumalan rakkaus kohdistuu niihin, jotka tunnustavat hänelle. Joka tunnustaa synnin ja hylkää se, saa armon. “Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.” 1. korinttilaisille‬ ‭5:7-8‬ ‭Voimme juhlia anteeksisaamista, voimme iloita siitä, että syntimme on kannettu ristille. Vilpittömyys on elämää, jossa emme peittele syntisyyttämme Jumalan edessä, vaan tunnustamme sen. Totuudessa eläminen on vapauttavaa, koska tiedämme saaneeni kaiken anteeksi. Ansiomme ei ole elämässämme, vaan Kristuksen elämässä meissä.

Mika M

Ps. 30

Tässä lyhyessä psalmissa kirjoittaja käy läpi elämän syvimpiä epätoivon hetkiä ja taas ilon hetkiä, hetket vaihtelevat äärettömästä epätoivosta toivoon, rauhasta rauhattomuuteen, surusta iloon, ilosta suruun. Viimeisenä jää kuitenkin ilo ja ylistys. Psalmi tuntuu kertovan elämään liittyvistä tunteista, jotka vaihtelevat eri tilanteissa. Uudessa testamentissa kehotetaankin iloitsemaan iloitsevien kanssa ja suremaan surevien kanssa. Tämä tulisi toteutua meidän kristittyjen kesken seurakunnassa, sitä tuntuu erityisesti tapahtuvan pienryhmissä. Hätäännyksen keskellä voin saada tukea toisista. Niissä on tilaa ja aikaa henkilökohtaisten asioiden kohtaamiselle, ne tukevat yhteisiä kokoontumisia, joissa voimme yhdessä laulaa ylistystä Jumalalle, rukoilla yhdessä ja saada yhdessä opetusta. Saamme yhdessä vahvistusta uskoomme toisistamme eri muodoissa. Kun kohtaamme Jumalan hyvyyttä ja apua, surua ja iloa, voimme jakaa toisillemme sitä. Yhdessä voimme päätyä kaiken jälkeen tai keskellä jakamisen iloon, toisten taakkojen kantamisen iloon. Rohkaisen sinua tulemaan mukaan johonkin pienryhmään sekä yhteisiin jumalanpalveluksiin.

1. Kor. 4

Ihmissuhteet joutuvat aina koetukselle, kestäviä ihmissuhteita on vaikeaa rakentaa. Niiden ylläpitäminen vaatii työtä. Alkuseurakunnassakaan ei vältytty repiviltä riidoilta. Etäisyys luo usein myös väärinkäsityksiä. Paavali joutui kokemaan asemansa kyseenalaistusta perustamaltaan korintin seurakunnalta. Korintin seurakunnasta nousi arvostelijoita häntä vastaan. Seurakuntalaiset olivat myös nousseet toisiaan vastaan. Hänestä liikkui ehkä juorujakin. Juoruilu on yksi pahimmista ihmisten välejä rikkovia asioita. Paavali joutui perustelemaan asemaansa korinttilaisille. Juoruihin hän vastasi yksinkertaisesti näin: ”minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.” 1. korinttilaisille‬ ‭4:4-5‬ Paavali ei lähtenyt korjaamaan juoruja, vaan korosti Jumalan olevan hänen tuomarinsa.

Oman asemansa hän perusteli sillä, että se on tullut Jumalalta lahjana. Se ei ole tullut ansiona.“Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?” 1 korinttilaisille‬ ‭4:7‬ ‭Joskus voi tulla tilanteita, että joudumme puuttumaan toisen käytökseen tai jopa juoruamiseen. Paavalin lähtökohta ojentamiselle oli rakkaus, “en kirjoita tätä tuottaakseni teille häpeää vaan ojentaakseni teitä kuin rakkaita lapsiani.” 1. kor. 4:14‬. Herra varjelkoon meitä kaikenlaiselta seurakuntaan repiviltä riidoilta ja juoruilulta. Anna anteeksi meidän tekomme, jos olemme sellaiseen syyllistyneet. Tuomme syntimme sinulle ja kiitos, että annat anteeksi Jeesus Kristus.

Mika M

Ps. 29

Me uskomme kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan herraan. ”Herran valtaistuin on taivaan vesien yllä, hän hallitsee kuninkaana iäti.” Psalmit‬ ‭29:10‬ ‭Jumalamme on kaikkivaltias, kaikkialla läsnäoleva, kaiken Herra. Hän on voimallinen Jumala, jonka edessä koko maa vapisee. Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Hän antaa voiman kansalleen, meille. Häneen saamme uskoa, hänen kanssaan meillä on rauha. “Herra antaa voiman kansalleen, rauhalla hän kansaansa siunaa.” Psalmit‬ ‭29:11 Emme ole enää vihollisuussuhteessa häneen, kun Jeesuksen sovitustyön tähden olemme saaneet rauhan Jumalan kanssa. Efes.‬ ‭2:14‬ Antakaa Herralle kunnia, te jumalolennot, tunnustakaa Herran kunnia ja voima! Tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!” Psalmit‬ ‭29:1-2‬ ‭‭‬ Kaikessa mitä elämässämme olemme saaneet, tehneet hyvää kuuluu kunnia Jumalalle.

1. Kor. 3

Uudestisyntymisen ihmeessä saamme uuden luonnon, heräämme eloon. Meihin jää kuitenkin elämään vanha luonto, johon Paavali viittaa. Korinttilaisten kohdalla yksi vanhan luonnon merkkejä oli riitaisuus ja kateus. “Sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.” 1. korinttilaisille‬ ‭3:3. Riidoista puolestaan kertoi puolueisiin jakaantuminen. Paavali osoittaa istuttajan ja kastelijan esimerkillä erilaisten palvelutehtävien merkitystä. Meillä on erilaisia tehtäviä, mutta kaikki me olemme palvelijoita. Kenenkään tehtävä ei ole vähäpätöisempi. “Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.” 1. kor.‬ ‭3:7‬ Jeesus Kristus on kaiken perustus. Kukin voi rakentaa perustukselle, miten haluaa. Rakennusaineita voi käyttää mitä vain. ‬Lopulta tuli koettelee rakennuksen kestävyyden.

Kateus ja riita repivät seurakuntaa eikä sellainen kestä tulta. Tarvitsemme Jumalan viisautta ratkoaksemme väärinkäsityksiä. Tarvitsemme Jumalan Pyhän Hengen voimaa ettemme elä vanhan luontomme mukaan. Meidän tulee tunnustaa toistemme lahjat ja iloita erilaisista lahjoista, ihmisistä, mielipiteistä, persoonista. Kun kohtaamme omassa itsessämme kateutta tai muuta riitaa aiheuttavaa niin tunnustetaan se. Turvaudutaan yhdessä Jumalan viisauteen ja voimaan, palvellaan yhdessä. Muistetaan tämä: Kaikkihan on teidän: mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.”1. korinttilaisille‬ ‭3:21, 23‬

Mika M