Tekijä: Pekka

1. Moos. 35

Kol. 2

Kolossalaiskirjeen toista lukua voisi hyvin kutsua Jeesus-luvuksi. Mitä Paavali sanoo Jeesuksesta?

• • Jeesus on Jumalan salaisuus, joka voidaan tuntea ja jonka avulla voi saada rohkeutta ja saavuttaa rikkaimman ja syvimmän tiedon (jae 2).
  • Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä Jeesuksessa (jae 3).
  • Paavali kehottaa elämään Jeesuksen yhteydessä, juurtumaan häneen, rakentamaan elämän hänen varaansa (jakeet 6-7).
  • Jeesuksessa on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään (jae 9).
  • Jeesuksen yhteydessä tulee osalliseksi tästä täyteydestä (jae 10).
  • Jeesus on kaikkien voimien ja valtojen pää (jae 11).

On hyvä huomata, että Paavali käyttää koko ajan monikkomuotoa ’he’ tai ’te’. Kyse ei siis ole yksilöistä vaan yhteisöstä – Jeesuksen seuraajista ja seurakunnasta. Paavali siis kehottaa elämään Jeesus-keskeistä elämää yhdessä muiden kanssa. Tämä on mielestäni realismia: yksin ei kukaan pärjää. Siinäpä meille on haastetta kerrakseen, kun yksinäisyys on tutkitusti yhteiskuntamme hankalimpia ongelmia.

Pekka

1. Moos. 34

Kol. 1

Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu (2018, s. 2461) taustoittaa Kolossalaiskirjettä seuraavasti: 

• • Kirjeen kirjoitti Paavali ollessaan vangittuna Roomassa noin vuonna 60.
  • Paavali ei koskaan käynyt Kolossassa.
  • Seurakuntaan oli levinnyt harhaoppi, jossa kristinuskoon yhdistettiin ajatuksia pakanauskonnoista, juutalaisuudesta ja kreikkalaisesta filosofiasta.
  • Tämä harhaoppi tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä gnostilaisuus, joka painotti erityislaatuista tietoa (kreikaksi gnosis) ja kielsi Jeesuksen Jumaluuden.
  • Kirje on Paavalin vastaus harhaoppia vastaan.

Tätä taustaa vasten kirjeen ensimmäinen luku on käsittämättömän kannustava ja rohkaiseva. Niin ainakin sen itse koen. Tosin on varmaankin niin, että sellainen ihminen, joka ei ole Paavalin kanssa samaa mieltä, todennäköisesti tunnistaa nuhtelun ns. rivien välistä.

Itsellänikin on tällaisia kokemuksia nuhtelusta. Toinen ihminen on sanonut jotakin, joka pintatasolla näyttää rohkaisevalta, kannustavalta ja rakkaudelliselta, mutta on sisältänyt selkeän nuhtelun. Itse olen sen ymmärtänyt, mutta todennäköisesti kukaan ulkopuolinen ei sitä ole huomannut – ei välttämättä edes viestin välittäjä. Tämä kuvastaa mielestäni Jumalan mielenlaatua – hän ei halua lyödä lyötyä, itseensä pettynyttä ja epäonnistunutta, vaan haluaa antaa mahdollisuuden uuteen alkuun.

Pekka

1. Moos. 33

Fil. 4

Olen kommentoinut Filippiläiskirjeen 4. lukua 25.9.2014. Aika monta vuotta on sen jälkeen vierähtänyt. Silloin kirjoitin näin:

”Filippiläiskirjeen 4. luvun jakeet 4-8, jotka saattavat olla eniten siteerattujen raamatunkohtien joukossa, kuvaavat hyvin niitä vaikutuksia, joita läheisellä Jumalan ja ihmisen välisellä vuorovaikutuksella on: huolet vaihtuvat iloon, kiitokseen, rauhaan, totuuteen, kunnioitukseen, oikeuteen, puhtauteen, rakastettavuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen. Voisi olettaa, että tällaiset asiat voisivat ”maistua” suurimmalle osalle ihmisistä. Monelle saattaa kompastuskysymykseksi muodostua se, että tässä on kyse Jeesuksessa Kristuksessa pysymisestä, jonka saa aikaan kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha, joka varjelee ihmisen sydämen ja ajatukset. Pysymmehän me tänään tässä Jumalan todellisuudessa ja rauhassa?”

Tällä kertaa mietin lähinnä sitä, ettei tässä kohdassa puhuta mitään siitä, mitä ja miten Jumala vastaa konkreettisesti rukouksiimme ja pyyntöihimme. Ensisijaista on se, että saamme kokea Jumalan ymmärryksen ylittävää rauhaa elämäntilanteestamme riippumatta, kun jätämme huolemme hänelle.

Pekka