Tekijä: Pekka

Aam. 7

Room. 10

Aamoksen näyistä (Aam. 7:1-6) mieleeni nousi uni, jonka näin kauan sitten, kun olin paljon nuorempi. Unessa näin puolitutun ihmisen kuolinilmoituksen. Uni ahdisti minua todella paljon, koska tämä ihminen oli myös nuori, hänellä oli perhe ja pieniä lapsia. Mielessäni irtisanouduin unesta ja rukoilin, ettei tämä saa tapahtua.

En muista, kuinka kauan tästä meni, mutta ”törmäsin” kyseiseen ihmiseen jossakin tilanteessa. Hän kertoi, että hän oli hyvin täpärästi välttänyt onnettomuuden, joka olisi ollut kohtalokas. Sitäkään en muista, kerroinko hänelle unesta. Minulle tapaus oli hyvin merkityksellinen rukousvastaus, joka opetti sen, että jos ja kun näen tällaisia ahdistavia ja/tai varoittavia unia, muutan ne rukouksiksi.

Pekka

Aam. 6

Room. 9

Voi kai ajatella niin, että Israelin kansan vaiheet kuvastavat ihmiselämää yleisestikin Jumalan näkökulmasta. Välillä ihminen on lähempänä Jumalaa ja välillä kauempana Jumalasta. Joskus olen ajatellut, että ihmisen hengellinen elämä saattaa muistuttaa sinikäyrää, joka menee ylös ja alas aaltoliikkeenä koordinaatistossa.

Paavalilla oli suru ja tuska omasta kansastaan (Room. 9:1-5). Onko meillä suru ja tuska omasta kansastamme ja maastamme? Aika monella taitaa olla. Ajattelen niin, että Jumala lähettää jokaiseen hetkeen ja aikakauteen ihmisiä, jotka elävät lähellä Jumalaa. Heitä Jumala käyttää muistuttamaan ja rohkaisemaan ihmisiä, jotka ovat kauempana Jumalasta, että aina voi palata Jumalan luo ja hänen yhteyteensä.

Yksittäisinä ihmisinäkin olemme hengellisessä elämässämme erilaisissa tilanteissa ja vaiheissa: välillä menee paremmin ja välillä heikommin. On todella tärkeää, että kuljemme toistemme vierellä ja kannustamme ja rohkaisemme toisiamme. Turhaan siitä ei muistuteta niin monessa paikassa Raamatussa (esimerkiksi Room. 14:19, 15:2; 1. Tess. 5:11; Hepr. 3:13, 10:24-25, 12:1-3).

Pekka

Aam. 5

Room. 8

Tämän päivän yksi keskeinen teema näyttäisi olevan (Aam. 5:4,6): ”Etsikää Herraa, niin saatte elää.” Voisi ehkä ajatella, että Paavalin ajatukset ja sanat päivän Uuden testamentin tekstissä konkretisoivat tätä teemaa: mitä on Herran etsiminen, mitä se tarkoittaa ja mitä siitä seuraa.

Paavali jatkaa ensin edellisen luvun ajatuksista, mitä on olla Jumalan lapsi (jakeet 1-17). Mielenkiintoista on, että tässä jaejaksossa on vain yksi viittaus yksilöön. Jeesuksen tuoma ja antama pelastus on henkilökohtainen (jae 2), mutta kaikki muu, mitä sitä seuraa, näyttää viittaavan yhteisölliseen elämään, koska teksti on me- tai te-muodossa. Usko tarkoitettu elettäväksi yhdessä muiden kanssa.

Seuraavaksi Paavali kiinnittää huomion maailman tilaan ja tulevaan kirkkauteen (jakeet 18-25). Elämämme syntiin langenneessa maailmassa ja luomakunnassa, jossa asiat ovat monin tavoin sotkuisia ja hankalia. Tämä ei kuitenkaan ole lopullinen asiain tila, vaan jossakin vaiheessa Jumala tulee kirkkaudessaan vapauttamaan omansa ja luomakuntansa.

Sitten Paavali kirjoittaa rukouksesta (jakeet 26-27), jossa Henki auttaa meitä heikkoja. Kuten edelliset jakeet, myös jae 28 on sellainen, johon usein viitataan. Jakeissa 29-30 tulee esille predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi. Täytyy myöntää, etten itse ole koskaan tähän jaksanut kunnolla perehtyä, joten on parempi olla sanomatta mitään. Tiedän, että on ihmisiä, joille tämä kohta on muodostunut jonkinlaiseksi kompastuskiveksi. Itse haluan ajatella asiaa enemmän seuraavassa jaejaksossa (jakeet 31-39) esille tulevan Jumalan rakkauden kautta. Jumala on rakkaus ja hänellä on hyvä tahto kaikkia luomiaan ihmisiä kohtaan. Erityisesti Jumalan rakkaus tulee ilmi Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme (vrt. 1. Joh. 4:7-10).

Ehkäpä tiivistetysti voisi lopuksi sanoa, että Herran etsiminen on yhteyttä Jeesuksen Kristukseen, joka on sovittanut syntimme ja antaa meille iankaikkisen elämän. Tämä etsiminen jatkuu joka päivä. Se ei ole kertaluontoinen asia tai tapahtuma.

Pekka