Tekijä: Pekka

Jer. 35

Hepr. 5

Rekabilaisista tulee jotenkin mieleen amishit, jotka elävät kristilliseltä pohjalta perinteistä ja vaatimatonta elämää agraariyhteisöissä Pohjois-Amerikassa. Netistä näyttää löytyvän runsaasti tietoa heidän elämäntyylistään ja -tavoistaan. Kuten rekabilaiset, he vaikuttavat olevan hyvin kuuliaisia omalle uskonkäsitykselleen. 

Jeesus oli kuuliainen omalle kutsumukselleen (Hepr. 5:7-8). Jeesuksen seuraajia kutsutaan myös kuuliaisuuteen (Hepr. 5:9). Kuuliaisuus saattaa kuulostaa sanana aika raskaalta. En tiedä, helpottaako se yhtään, mutta Raamatunselitysopas Novumin mukaan ’olla kuuliainen’ voidaan kääntää myös ’kuulla’ tai ’totella’. Kristityn kuuliaisuus, kuuleminen ja/tai totteleminen lähtee siitä ilosta ja toivosta, että Jeesus on voittanut kuolemallaan synnin vallan ja valmistanut tien iankaikkiseen elämään. Olemme hänen rakkaitaan lapsiaan ja työtovereitaan, joiden elämään hän on tuonut merkityksen ja voimansa.

Rekabilaisten ja amishien elämäntavasta nousee luonnollisesti kysymys siitä, olisiko hyvä, että kristillinen elämäntyyli eroaisi selkeästi maallisesta. Enpä osaa tähän  varmuudella vastata. Näkökulmia asiaa löytyisi varmasti monia.

Viljelemisen ja varjelemisen näkökulmasta (1 Ms. 2:15) meidän länsimaisten ihmisten pitäisi pystyä elämään huomattavasti niukemmin ja vaatimattomammin. Kulutamme  jatkuvasti suhteettoman suuren osuuden maapallon niukoista luonnonvaroista. Tehtävä tuntuu rehellisesti sanottuna aika vaikealta. Ihmisen itsekkyys ja ahneus on niin syvässä. Toivottavasti voimme ja osaamme kristittyinä tehdä oman osamme, että kehityksen suunta voisi muuttua.

Pekka

Jer. 34

Hepr. 4

Tämän päivän teksteissä puhutaan monessa kohdassa Herran ja Jumalan sanasta (Jer. 34:1, 8, 12; Hepr. 4:2, 12). Erityisesti Heprealaiskirjeen neljännen luvun jakeet 12 ja 13 ovat usein siteerattuja.

Jumala on puhunut historian aikana monin tavoin ja puhuu vielä tänäkin päivänä. Meillä on Raamattu, josta voimme lukea Jumalan sanoja ja ilmoitusta hänen tahdostaan ja suunnitelmistaan. Jumala puhuu myös armolahjojensa kautta, mutta ei koskaan ohi Raamatun. Kuten eilen totesin, sielunvihollinen tekee kaikkensa, ettemme kuuntelisi ja kuulisi Jumalan sanoja.

Jumalan sanasta ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei kuule ja jos se ei sulaudu ihmiseen (Hepr. 4:2). Maailman kohinan ja hälyn keskellä on tärkeää säännöllisesti pysähtyä kuulemaan Jumalan sanoja esimerkiksi lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Tätä on hyvä harjoittaa yksin ja yhdessä seurakunnan kanssa.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten kuultu sana tulisi ns. lihaksi. Minua on vaivannut ajatus siitä, että tieto on turhaa, jos sitä ei voi soveltaa käytäntöön. Tunnistan itsessäni sen, että minun on helpompi omaksua tietoa kuin laittaa sitä käytäntöön. Taidan siis olla enemmän teoreetikko kuin käytännön toimija. Olen kuitenkin rukoillut, että tämä voisi muuttua. Jään kuuntelemaan, mitä se voisi minun kohdallani tarkoittaa.

Pekka

Jer. 33

Hepr. 3

Paatumus, kapina, lankeemus, tottelemattomuus, epäusko. Näitä sanoja käytetään vahvasti, kun kuvataan Israelin kansan 40 vuoden vaellusta Egyptistä luvattuun maahan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja liittää ne vahvasti myös kristityn vaellukseen. Vaarana on, että epäusko valtaa alaa niin, että ihminen luopuu elävästä Jumalasta (Hepr. 3:12).

Tuntuuko tutulta? Tätä taistelua on käyty jo Raamatun alkulehdiltä saakka (vrt. 1 Moos. 3:1). Alusta alkaen sielunvihollinen on kylvänyt ihmisen sydämeen ja ajatuksiin epäilyn ja epäuskon siemeniä: ”Onko Jumala todella sanonut?”

Olen kuullut sanottavan, että ihminen omaksuu huhun ja valheen paljon helpommin kuin totuuden. Totuuden ”läpimeno” edellyttää paljon enemmän työtä kuin valheen (Huom! Tätäkin pitää arvioida, onko se totta vai ei.). Meissä ihmisissä taitaa olla syntiinlankeemuksen seurauksena paha valuvika.

”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana »tänä päivänä» on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.” (Hepr. 3:13-14)

Pekka