Tekijä: Pekka

Jer. 32

Hepr. 2

Jeremia oli pidätettynä, koska hän oli profetoinut kuningasta vastaan (Jer. 32:2-3). Jumala oli puhunut Jeremialle, että Juudan kuningas Sidkia joutuu Babylonian kuninkaan armoille (Jer. 32:4). Tässä tilanteessa Jeremia ostaa serkultaan pellon, kun Jumala on ensin siitä hänelle puhunut (Jer. 32:6-12, 25). Jeremia käskee laittamaan kauppakirjan ja sen jäljennöksen saviastiaan, jotta ne säilyisivät kauan, koska on saanut Jumalalta sanan, että ”tulee aika, jolloin tässä maassa jälleen ostetaan taloja, peltoja ja viinitarhoja” (Jer. 32:14-15). Herra itse myös vahvisti tämän (Jer. 32:43-44).

Itselleni tämä Jeremian tilanne ja toiminta nostaa mieleeni kysymyksiä: millainen on aikahorisonttini, uskonko Jumalan ilmoitukseen ja hänen lupauksiinsa? Parasta on ymmärtääkseni elää tässä hetkessä, koska tämä hetki on se, jossa voin asioihin vaikuttaa. Samalla voin kuitenkin kiittää kaikesta siitä, mitä Herra on menneisyydessä tehnyt ja mitä on tulevaisuuteen liittyen luvannut. Saan vaeltaa Jeesuksen kanssa, joka on ristinkuolemallaan voittanut kuoleman vallan ja päästänyt vapaaksi kuoleman pelosta sekä joka kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan (Hepr. 2:14-18).

Pekka

Jes. 20

2. Kor. 3

Meihin yritetään vaikuttaa monin eri tavoin. Tavoitteena on, että ajatuksemme, asenteemme, arvomme ja käyttäytymisemme muuttuisivat. Ns. vapaissa länsimaissa pääasiallinen tavoite näyttää olevan, että kuluttajina ostaisimme tietyn toimijan tiettyjä tuotteita tai palveluita mahdollisimman paljon. En tiedä, onko tulkintani oikea, mutta välillä tuntuu, että koko sosiaalisen median ns. ansaintalogiikka perustuu tälle ajatukselle. Vastaavasti diktatuureissa painopiste on kansalaisten ajatusten ja mielipiteiden muokkaamisessa ja valvomisessa niin, että he antavat varauksettoman tukensa diktaattorin tavoitteille.

Itseäni molemmat edellä mainitut toimintatavat tympivät todella paljon. Minusta ne ovat erittäin vastenmielisiä.

Mitä sitten pitäisi ajatella siitä, että kristinuskon ytimessä on ajatus siitä, että kolmiyhteinen Jumala kutsuu meitä muutosprosessiin? Monelle tämä tuntuu olevan vastenmielinen ajatus. Itselleni se kuitenkin erittäin vapauttava ajatus siksi, että (1) se perustuu vapaaehtoisuuteen (ihmisellä on vapaa tahto ja Jumala ei pakota ketään mihinkään), (2) voin myöntää itselleni, että olen keskeneräinen ja sellaiseksi jään tässä ajassa ja (3) minun ei tarvitse yrittää muuttua itse joidenkin ulkoisten vaatimusten mukaan, vaan Jumala muuttaa minua sisältäpäin Jeesuksen esimerkin ja Pyhän Hengen työn avulla.  Kyse on vain siitä, suostunko tähän – olemaan Jeesuksen kanssa yksin ja yhdessä toisten kanssa seurakunnassa sekä luottamaan siihen, että kolmiyhteinen Jumala muuttaa minua (2. Kor. 3:17-18, Gal. 5:22-23).

Pekka

Jes. 19

2. Kor. 2

Mitä on ”Kristuksen tuntemisen tuoksu” (2. Kor. 2:14)? Itselleni tulevat mieleen kokemukset opiskeluajoiltani 1980-luvun loppupuolelta. Olin mukana kristillisen opiskelijajärjestön toiminnassa, johon kuuluivat mm. viikonloppuleirit. Olin mukana myös harrastetoiminnassa, johon kuuluivat viikoittaisten harjoitusten lisäksi viikonloppuleirit. Molemmissa oli mukana varsin tavallisia yliopisto-opiskelijoita. Ilmapiiri näissä ryhmissä oli kuitenkin hyvin erilainen.

Mieleeni on erityisesti jäänyt yksi sunnuntaiaamu harrasteryhmän viikonloppuleiriltä. Aamiaistarvikkeet oli hankittu leiripaikan keittiöön etukäteen. Tarkoitus oli, että yhdessä porukalla teemme aamiaisen. Se ei kuitenkaan mennyt aivan niin, koska osalla porukasta oli käsitys, että aamiainen on valmiina. Kun se ei ollutkaan, he olivat hyvin tuohtuneita ja jopa loukkaantuneita, kun kaikki ei ollut valmiina tässä, nyt ja heti. Minkäänlaista valmiutta yhdessä tekemiseen ei ollut.

Muistan silloin ajatelleeni, ettei vastaavanlainen tilanne olisi voinut olla mahdollinen kristillisen opiskelijajärjestön viikonloppuleirillä. Näiden ryhmien vertailu vahvisti jo tuolloin käsitystäni siitä, että usko Jeesukseen vaikuttaa ja näkyy ihmisen toiminnassa väistämättä. Ehkä se on sitä Kristuksen tuntemisen tuoksua.

Pekka