Tekijä: Pekka

Sananl. 2

Matt. 21

Viisaus, ymmärrys ja tieto (Snl. 2:1-6). Olisi mielenkiintoista tehdä gallup ja kysyä, kuinka moni ihminen liittää nämä nykyisin Herran pelkoon ja Jumalan tuntemiseen. Kyseinen jaejakso joka tapauksessa päättyy toteamukseen: ”sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen”.

Yleensä kai ajattelemme, että viisautta, ymmärrystä ja tietoa on mahdollista hankkia opiskelemalla, kouluttautumalla, lukemalla, toimimalla erilaisissa tehtävissä ja vastuissa ja hankkimalla elämänkokemusta erilaisissa rooleissa mahdollisimman monipuolisesti. Kaikki nämä ovat oivia, hyviä ja tärkeitä tapoja hankkia viisautta ja tietoa sekä kehittää itseään ja ymmärrystään. Hengellisessä mielessä kysymys lienee, mihin kaikki tämä johtaa: johtaako se omahyväisyyteen ja omavanhurskauteen vai ymmärrykseen, kuinka vähän lopulta tiedän ja ymmärrän.

En tiedä, ovatko ylipapit ja lainopettajat hyviä vai huonoja esimerkkejä tässä kohtaa (Matt. 21:12-16). He luulivat tietävänsä, miten asioiden pitäisi olla. He luulivat tuntevansa Jumalan. Mutta oliko heillä oikeanlaista Herran pelkoa? He suuttuivat, kun kuulivat lasten huutavan: ”Hoosianna, Daavidin Poika!” Jeesuksen vastauksesta ja sanoista syntyy mielenkiintoinen vastakkainasettelu, jossa viisaat, tietävät ja arvostetut yhteisön jäsenet asetetaan vastatusten lasten ja imeväisten kanssa.  Pienet ja ymmärtämättömät lapset ja imeväiset tunnistivat Jeesuksen, jolle he antoivat kiitoksen ja ylistyksen. Onko tämä asenteemme, kun etsimme viisautta, ymmärrystä ja tietoa?

Pekka

Sananl. 1

Matt. 20

Kävimme viikonloppuna Helsingissä. Vierailimme Kiasmassa, Amos Rexissä, Musiikkitalolla, Oodissa ja Ateneumissa. Hienoja paikkoja, kulttuuria, taidetta ja arkkitehtuuria, ja paljon ihmisiä! En voi sanoa olevani ns. kultturellinen ihminen. On kuitenkin mielenkiintoista silloin tällöin käydä ns. kulttuurilaitoksissa.

Viikonlopun anti oli osittain hyvin hämmentävä. Musiikkitalon ja Oodin välissä Kansalaistorilla oli menossa jonkin puolueen nuorisojärjestön tilaisuus, kun siitä ohi kävelimme. Puhujan viesti oli, että vastaus nuorten mielenterveysongelmiin on kannabiksen laillistaminen. Voin rehellisesti sanoa, etten ymmärtänyt enkä ymmärrä tuota logiikkaa yhtään.

Taiteesta en todellakaan ymmärrä kovin paljoa. Jos siitä kuitenkin jotakin ymmärsin, niin yksi pääviesteistä erityisesti nykytaiteen kohdalla on se, että hyvin keskeistä, ellei jopa kaikkein keskeisintä, on jokaisen oikeus määritellä itse itsensä. Tuli sellainen olo, että elämme aikoja, jossa toteutuu Tuomarien kirjan viimeisen luvun viimeinen jae (Tuom. 21:25): ”Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.”

Näitä kokemuksia mietin, kun luin Sananlaskujen ensimmäistä lukua ja erityisesti jakeita 20-33, jotka ovat hyvin kovaa tekstiä niille, jotka hylkäävät Viisauden (eli Jeesuksen) kutsun. Tunnustavina kristittyinä ja Raamatun ilmoitukseen vakavasti suhtautuvina ihmisinä edustamme tänä päivänä vastakulttuuria. Helsingin ihmisvilinässä huomasin miettiväni, miten nämä kaikki ihmiset voisivat tulla tuntemaan Jeesuksen Herranaan ja Vapahtajanaan. Massat tuntuvat mahdottomilta haasteilta, mutta onneksi mieleeni nousi vanha totuus, että evankeliumi menee eteenpäin ihmiseltä ihmiselle.

Itse uskon, että ihmisen oikea identiteetti on olla Jumalan lapsi. Olisi tärkeää, että tämän viestin voisivat rakkaudellisesti kuulla myöskin ne, jotka kovin tuskaisen näköisesti yrittävät määrittää itse itsensä.

Pekka

Job. 42

Matt. 19

Enpä ole aikaisemmin miettinyt, mikä on aistien merkitys uskon syntymisessä ja uskossa (Job 42:5). Tulee mieleen esimerkiksi tilanne, jossa Paavali kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä (Apt. 9). Taivaasta leimahti valo (näkö, jae 3). Paavali kaatui maahan (tunto, jae 4). Hän kuuli äänen sanovan (kuulo, jae 4). Koska Paavali menetti näkönsä, hänet talutettiin kädestä pitäen Damaskokseen (tunto, jae 8). Kolmeen päivään Paavali ei nähnyt, ei syönyt eikä juonut (näkö, maku ja haju, jae 9). Tämä tulkinta voi ehkä tuntua hieman kaukaa haetulta, mutta ymmärtääkseni kohdatessaan Jeesuksen ja heti sen jälkeen Paavali koki kutsumuksensa kaikilla aisteillaan. Tämä on vain yksi esimerkki. Jos Raamatun kertomuksia alkaisi lukea tästä näkökulmasta, esimerkkejä löytyisi varmasti paljon lisää.

Jumala kohtaa siis jokaista meistä kokonaisvaltaisesti eri aistien kautta. Olennainen kysymys on se, tunnistammeko Jumalan, kun hän lähestyy meitä eri tavoin. En tiedä, olenko oikeassa, mutta yleisimmin taidamme kiinnittää huomiota kuulemiseen ja näkemiseen. Niistä Raamattu puhuu itse asiassa hyvin paljon. Jeesuskin viittaa niihin evankeliumeissa (esimerkiksi Matt. 13:10-17). Ei pidä kuitenkaan väheksyä muitakaan tapoja, joilla Jumala voi vaikuttaa aistiemme kautta. Toivottavasti opimme omalla kohdallamme tunnistamaan tällaiset erilaiset tavat, joilla Jumala voi ja haluaa vaikuttaa elämässämme, ja olemaan avoimia niille.

Pekka