Tekijä: Pekka

2. Kun. 19

2. Kor. 12

Kirjoitan tätä aamuyön tunteina, kun yöunet jäivät kovin lyhyiksi. Monenlaiset huolet ja tekemättömät työt painavat mieltä. Yritin kääntää huolia ja murheita rukouksiksi. Ne tulivat kyllä sanoitettua ja vietyä Jumalalle, mutta rauhaa ja unta ne eivät kuitenkaan tuoneet näihin aamuyön tunteihin. Enemmänkin pohdiskelin, onko tämä vain osani, kun olen tällainen masennukseen taipuvainen flegmaattinen melankolikko. Mieleeni nousi ajatus askeesista – elämän pitäisi olla vieläkin yksinkertaisempaa ja niukempaa. En tiedä, auttaisiko se.

Niinpä kun tässä kuitenkin valvon, tartuin Raamattuun kirjoittaakseni tämän raamattukommentin. Herran tutut ja usein siteeratut sanat Paavalille tuntuivat hyvin lohdullisilta (2. Kor. 12:9): ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Millaiset fiilikset sinulla on tänään? Oletko voimiesi tunnossa vai heikkouden syövereissä? Niin tai näin, kyse ei lopulta ole sinusta tai minusta, vaan Jeesuksesta, johon saamme tänäänkin turvautua ja panna toivomme.

Pekka

2. Sam. 8

Mark. 3

Enpä ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että Jeesus oli huolissaan omasta turvallisuudestaan (Mark. 3:9). Vaikka hänellä oli opetuslapsensa, heitä ei kuitenkaan voine pitää turvamiehinä, jotka olisivat turvanneet hänen koskemattomuutensa. Ihmismassat olivat liikkeellä ja hän oli huomion keskipisteenä. Ei ole siis ihme, jos välillä tilanne saattoi vaikuttaa uhkaavalta. Toisaalta kotikaupungissaan Nasaretissa Jeesus kulki raivostuneen väkijoukon halki, kun hänet oli viety jyrkänteen reunalle ja häntä oltiin syöksemässä sieltä alas (Luuk. 4:28-30).

Ymmärrän nämä kaksi tilannetta niin, että on hyvä käyttää järkeä, mutta on hyvä myös luottaa siihen, että meistä pidetään huolta. Olen itse turvallisuushakuinen ihminen ja pohdin riskejä ja niihin varautumista välillä ehkä liikaakin. Jos kuitenkin kaikki tämä riskien kartoitus ja varautuminen alkaisivat rajoittaa elämää liiallisesti, silloin tästä ominaisuudesta olisi selkeästi haittaa. Ehkä sen takia jo nuorena kristittynä koin Jumalan puhuvan minulle tästä asiasta, kun koin Jeesuksen sanat vuorisaarnassa vahvasti (Matt. 6:33, KR38): ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

Elämä on Jumalan lahja. Emme voi elämää loppuun asti hallita. Siksi on hyvä turvautua Elämän antajaan.

Pekka

2. Sam. 7

Mark. 2

Oliko Jeesuksella kotia hänen julkisen toimintansa vuosina? Päivän evankeliumitekstin ensimmäisessä jakeessa mainitaan, että Jeesus oli kotona. Katsoin Novumista, että kyseinen sana ’kotona’ voidaan kääntää myös ’huoneessa’ tai ’talossa’.

Jeesus itse sanoi (Luuk. 9:58): ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Tämän perusteella voisi olettaa, ettei Jeesuksella ollut kotia. Hänellä oli kuitenkin kotikaupunki (Kapernaum, Matt. 9:1). Ilmeisesti Jeesus asui ystäviensä, mm. Pietarin, luona (Matt. 8:14).

Vaikkei Jeesuksella ehkä ollut omaa kotia elämänsä viimeisinä vuosina, meille hän kuitenkin lupasi valmistaa asuinsijan Isänsä kotiin (Joh. 14:2-3). Jeesus on mennyt sinne edeltä ja tulee hakemaan meidät sinne, että saisimme olla siellä, missä hän on. Kiitos, Jeesus, tästä lupauksesta!

Pekka