Tekijä: Pekka

2. Sam. 6

Mark. 1

Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu luonnehtii Markuksen evankeliumia seuraavasti (s. 1967-1968):

• • kirjoitettiin todennäköisesti evankeliumeista ensimmäisenä (siinä on vain 31 sellaista jaetta, joita ei lainata muissa evankeliumeissa)
  • on evankeliumeista lyhyin
  • etenee eniten todellisessa tapahtumajärjestyksessä
  • sisältää suurimman osan tapahtumista
  • etenee nopeasti ja on täynnä toimintaa
  • esittelee enemmän ihmeitä kuin muut evankeliumit

Evankeliumin kirjoittajana pidetään Johannes Markusta, joka ei kuulunut 12 apostolin joukkoon. Hän oli kuitenkin Paavalin matkakumppani tämän ensimmäisellä lähetysmatkalla (Apt. 13:13).

Markus ei mainitse evankeliumissaan lainkaan Jeesuksen syntymää, mikä jollakin tavoin kuvastaa hyvin ripeää liikkeelle lähtöä ja etenemistä, kun evankeliumi käytännössä keskittyy Jeesuksen kolmeen julkisen toiminnan vuoteen. Voitaneen todeta, ettei Markus jää kovin pitkäksi aikaa jaarittelemaan, vaan etenemisvauhti on rivakka. Hyppäämme siis nyt Markuksen kyytiin.

Pekka

2. Sam. 5

Apt. 28

Paavali saapui Roomaan todennäköisesti vuonna 61 jKr. Hän sai opettaa ja julistaa rauhassa kaksi vuotta. Näinä vuosina 61-63 hän kirjoitti Kolossalaiskirjeen, Efesolaiskirjeen, Kirjeen Filemonille ja Filippiläiskirjeen.

Tämän jälkeen Raamatusta ei löydy tietoa siitä, miten Paavalin loppuelämä meni. Siitä ollaan yhtä mieltä, että hän kärsi marttyyrikuoleman Roomassa, mutta oliko se vuonna jo vuonna 63 vai vasta vuonna 67? Joidenkin lähteiden mukaan Paavali matkusti Espanjaan vuonna 63. Vuosina 64-66 hän olisi käynyt Kreetan, Vähä-Aasian, Makedonian ja Kreikan seurakunnissa. Vuonna 67 hän olisi toistamiseen vankina Roomassa ja kärsisi marttyyrikuoleman.

Varmuudella emme siis voi asiaa tietää. Joka tapauksessa Paavali kuoli uskonsa tähden. Vainoajasta tuli vainottu. Hänen elämäntarinansa on hyvin puhutteleva. Hänen opetuksistaan ja kirjoituksistaan saamme ammentaa paljon ymmärrystä ja viisautta omaan elämäämme. Hän oli rakas veljemme, jonka saamme tavata taivaan kirkkaudessa. Mistähän silloin jutellaan?

Pekka

2. Sam. 4

Apt. 27

Paavalilla alkaa vaivalloinen matka kohti Roomaa. On vastatuulta ja myrskyä. Aurinkoa ja tähtiä ei näy moneen päivään. Lopulta kaikki toivo selvitä hengissä on menetetty. Silloin astuu esille Paavali, joka kertoo enkelin ilmoituksen ja siten rohkaisee kaikkia. Lopulta kaikki pääsevät turvaan, vaikka siinäkin on omat mutkansa matkassa.

Jokaisen elämässä on jossakin vaiheessa vastatuulta ja myrskyä. Toivokin saattaa kadota elämän myrskyissä. Mikä silloin auttaa? Mistä voi saada rohkaisua?

Paavali kirjoittaa laajasti oman elämänsä taisteluista 2. Korinttilaiskirjeessä. Esimerkiksi luvuissa 4-6 (4:7-6:13) nämä taistelut tulevat hyvin esille. Teksti on varsin pitkä. Itselleni tästä kuitenkin jää päällimmäiseksi mieleen se, missä katseeni on: onko se oman elämän myrskyissä tai vaikeuksissa vai taivaassa (2. Kor. 4:18).

Jeesuksen omina meillä on mahdollisuus kääntyä hänen puoleensa ja huutaa apua. Oikeastaan paremminkin meillä yhdessä on mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen ja huutaa apua. Ei kannata jäädä yksin vaan tulla sinne, missä yhdessä rukoillaan. Toivottavasti sinulla on sellainen paikka.

Pekka