Tekijä: Pekka

2. Kun. 23

Gal. 3

Lupaus (Abraham), laki (Mooses) ja lunastus (Jeesus). Kolme l-kirjaimella alkavaa sanaa. Lupaukseen liittyi Paavalin mukaan usko ja siunaus – lakiin puolestaan kirous ja vankeus. Lunastaessaan meidät vapaiksi Jeesus otti kantaakseen lain kirouksen (jae 13). Näin kaikki kansat saivat Jeesuksen yhteydessä Abrahamille luvatun siunauksen ja Hengen (jae 14). 

Jumalan pelastussuunnitelmaa voi olla aika vaikea ymmärtää. Jos sitä yrittää järkeillä, niin yritykseksi se kyllä taitaa jäädä. Onneksi Jumala puhuu meille muutenkin kuin järjen kautta. Järki on meille annettu lahja, ja sitä on hyvä käyttää. Jumalan pelastussuunnitelma ei kuitenkaan avaudu järjelle vaan uskolle. Jeesus puhuu lapsen kaltaisuudesta (ks. esim. Matt. 18:3-4 ja 19:14). Itse ajattelen, että vaikka en järjellä voi täysin ymmärtää Jumalan pelastussuunnitelmaa, niin haluan kuitenkin lapsen kaltaisesti luottaa siihen, että se on totta. Elämän matkan varrella olen siitä saanut vakuuttua monta kertaa (vrt. esim. Joh. 7:17). Omat kokemukset, ystävien kertomukset ja seurakuntayhteys ovat olleet siinä keskeisiä asioita.

Pekka

2. Kun. 22

Gal. 2

Galatalaiskirjeen toisen luvun jae 20 oli ensimmäisiä jakeita, jonka opettelin ulkoa aikanaan uskoon tultuani. Monesti siihen olen palannut ja edelleenkin palaan. Haluaisin, että elämäni kuvastaisi jakeen sisältöä ja ajatusta. Käytäntö ja oma kokemus on sitten jotakin muuta. Itse olen päätynyt ajattelemaan, että jae on rukous: minusta itsestäni ei tähän ole, mutta Jeesus voi antaa minulle voimia edes hiukkasen tavoitella Paavalin sanojen mukaista elämää.

Edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen sanoi muistaakseni niin, että jos me näkisimme oman elämämme Hengen hedelmät (Gal. 5:22), me söisimme ne itse. Näin ei kuitenkaan onneksi ole. Tämä on meidän parhaaksemme, koska näin emme kiinnitä katsettamme hedelmiin vaan Jeesukseen.

Pekka

2. Kun. 21

Gal. 1

Galatalaiskirjeen kirjoittamisen ajankohdasta ja vastaanottajista on selitysoppaissa erilaisia tulkintoja. Siitä kuitenkin näyttää vallitsevan yksimielisyys, että kirjeen päämääränä on ”osoittaa judaistien oppi vääräksi. Judaistit opettivat, että pakanoiden tuli paitsi uskoa myös ympärileikkauttaa itsensä pelastuakseen.” Alkuseurakunnassa aiheutui ristiriitoja siitä, mikä oli pakanuudesta kääntyneiden suhde juutalaisten lakiin. Kirjettä voidaan pitää perusteoksena kristillisestä vapaudesta eli siitä, mitä on vapaus Jeesuksessa: ”kuinka kristitty on vapaa laista ja synnin voimasta ja voi palvella elävää Herraa”. (Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu, s. 2410.)

Kirjeen perusasetelma tulee ilmi melkein heti alussa alkutervehdyksen jälkeen (jakeet 6-10). Paavali käyttää voimakkaita sanoja puolustaakseen julistamaansa evankeliumia, jonka hän oli saanut, ”kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle” (jae 12). Paavalin julistama evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen (jae 11) eikä Paavali pyri olemaan ihmisille mieliksi (jae 10), koska silloin hän ei olisi Kristuksen palvelija (jae 10).

Voisi varmaankin ajatella niin, että Paavali käyttää omaa kääntymystään ja elämänhistoriaansa esimerkkinä siitä, miten vain Jeesus voi saada aikaan ihmisen elämässä muutoksen, jolla on todellista merkitystä. Muutoksen lähde on ihmisen ulkopuolella Jeesuksessa eikä ihmisessä. Sen vuoksi evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Jos tästä lipsutaan, niin silloin pyritään olemaan ihmisille mieliksi.

Useimmilla meistä on oma tarinamme siitä, miten jossakin vaiheessa elämää on tullut siihen tilanteeseen, että on ymmärtänyt, ettei ihmismielen mukainen elämä enää tyydytä, vaan kaipaa jotakin enemmän ja syvempää. On erinomaista, jos ja kun kaipuu on johtanut Jeesuksen luo. Valitettavasti tuo kaipuu voi johdattaa myös muualle, koska kilpailevia, ihmismielen mukaisia vaihtoehtoja on. Sen vuoksi on tärkeää, että aito ja puhdas evankeliumi on esillä laimentamattomana.

Auta, Herra Jeesus, meitä, että voisimme omalla paikallemme viedä eteenpäin hyvää sanomaa sinusta armolla, rakkaudella ja totuudella!

Pekka