Tekijä: Pekka

2. Kun. 20

2. Kor. 13

Paavali viittaa (2. Kor. 13:1) Jeesukseen (Matt. 18:6), joka puolestaan viittasi Mooseksen sanoihin (5. Moos. 19:15): ”Jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla.” Tämä on tärkeä periaate hengellisesti ja ihan arkisen elämänkin kannalta, koska ihmisen luontoon näyttää kuuluvan se, että kovin helposti uskomme ns. ensimmäisen version asioista. Käsityksemme asiasta saattaa kuitenkin todennäköisesti muuttua, kun kuulemme toisen ja jopa kolmannenkin version. Asiat eivät monesti ole niin yksinkertaisia kuin ne aluksi näyttävät olevan, minkä vuoksi ei pitäisi kiirehtiä tekemään johtopäätöksiä yksittäisten lausuntojen perusteella.

Hengellisessä mielessä on tärkeää muistaa, että Jumala puhuu yleensä samasta asiasta useamman kerran. Jos siis joku profetoi sinulle, että sinun pitäisi esimerkiksi lähteä lähetystyöhön johonkin suuntaan, niin sen perusteella ei kannata lähteä ostamaan lentolippuja, mikäli asia tulee sinulle ensimmäistä kertaa vastaan. Jumala kyllä on puhunut asiasta aikaisemmin tai puhuu myöhemmin, jos ajatus on Hänestä. Kannattaa siis säilyttää harkinta ja maltti ja odottaa, että Jumala vahvistaa sanansa. Näin asian itse ymmärrän.

Pekka

2. Kun. 19

2. Kor. 12

Kirjoitan tätä aamuyön tunteina, kun yöunet jäivät kovin lyhyiksi. Monenlaiset huolet ja tekemättömät työt painavat mieltä. Yritin kääntää huolia ja murheita rukouksiksi. Ne tulivat kyllä sanoitettua ja vietyä Jumalalle, mutta rauhaa ja unta ne eivät kuitenkaan tuoneet näihin aamuyön tunteihin. Enemmänkin pohdiskelin, onko tämä vain osani, kun olen tällainen masennukseen taipuvainen flegmaattinen melankolikko. Mieleeni nousi ajatus askeesista – elämän pitäisi olla vieläkin yksinkertaisempaa ja niukempaa. En tiedä, auttaisiko se.

Niinpä kun tässä kuitenkin valvon, tartuin Raamattuun kirjoittaakseni tämän raamattukommentin. Herran tutut ja usein siteeratut sanat Paavalille tuntuivat hyvin lohdullisilta (2. Kor. 12:9): ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Millaiset fiilikset sinulla on tänään? Oletko voimiesi tunnossa vai heikkouden syövereissä? Niin tai näin, kyse ei lopulta ole sinusta tai minusta, vaan Jeesuksesta, johon saamme tänäänkin turvautua ja panna toivomme.

Pekka

2. Sam. 8

Mark. 3

Enpä ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että Jeesus oli huolissaan omasta turvallisuudestaan (Mark. 3:9). Vaikka hänellä oli opetuslapsensa, heitä ei kuitenkaan voine pitää turvamiehinä, jotka olisivat turvanneet hänen koskemattomuutensa. Ihmismassat olivat liikkeellä ja hän oli huomion keskipisteenä. Ei ole siis ihme, jos välillä tilanne saattoi vaikuttaa uhkaavalta. Toisaalta kotikaupungissaan Nasaretissa Jeesus kulki raivostuneen väkijoukon halki, kun hänet oli viety jyrkänteen reunalle ja häntä oltiin syöksemässä sieltä alas (Luuk. 4:28-30).

Ymmärrän nämä kaksi tilannetta niin, että on hyvä käyttää järkeä, mutta on hyvä myös luottaa siihen, että meistä pidetään huolta. Olen itse turvallisuushakuinen ihminen ja pohdin riskejä ja niihin varautumista välillä ehkä liikaakin. Jos kuitenkin kaikki tämä riskien kartoitus ja varautuminen alkaisivat rajoittaa elämää liiallisesti, silloin tästä ominaisuudesta olisi selkeästi haittaa. Ehkä sen takia jo nuorena kristittynä koin Jumalan puhuvan minulle tästä asiasta, kun koin Jeesuksen sanat vuorisaarnassa vahvasti (Matt. 6:33, KR38): ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

Elämä on Jumalan lahja. Emme voi elämää loppuun asti hallita. Siksi on hyvä turvautua Elämän antajaan.

Pekka