Tekijä: Pekka

Ruut. 3

Ilm. 10

Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu kertoo sukulunastajasta seuraavasti:

”Sukulunastaja oli läheinen omainen, joka vapaaehtoisesti otti kantaakseen laajennettua perhettä koskevan vastuun. Laki (5. Ms. 25:5-10) sääti, että aviomiehen kuollessa nainen voi avioitua miesvainajansa veljen kanssa. Noomilla ei kuitenkaan ollut enää poikia jäljellä. Sellaisessa tapauksessa miesvainajan lähimmästä sukulaisesta saattoi tulla sukulunastaja, joka avioitui lesken kanssa. Lähimmän sukulaisen ei kuitenkaan ollut pakko mennä lesken kanssa naimisiin. Jos hän torjui avioitumisen, seuraavaksi lähin sukulainen saattoi tulla sukulunastajaksi. Jos kukaan ei tullut lesken sukulunastajaksi, hän todennäköisesti päätyi loppuelämäkseen köyhyyteen, sillä israelilaisessa kulttuurissa perintö siirtyi lähimmän miessukulaisen pojalle, ei vaimolle. Jotta kukaan ei jäisi heitteille, laissa oli säännöksiä jälkikorjuusta (3. Ms. 19:9-10, 23:22, 5. Ms. 24:19, vrt. Ruut. 2:3,7) ja sukulunastuksesta.”

Edelleen Sana elämään -kommentaariraamattu kertoo Noomin neuvosta Ruutille (Ruut 3:3-5):

”Noomin neuvo voi vaikuttaa merkilliseltä, mutta hän ei tarkoittanut mitään viettelemiseen liittyvää. Noomi kehotti Ruutia toiminaan israelilaisten tavan ja lain mukaan. Oli tavallista, että palvelusväkeen kuuluva makasi isännän jalkojen juuressa ja myös jakoi osan hänen peitteestään. Tapaa noudattamalla Ruut viestitti Boasille, että tämä voisi toimia sukulunastajana, eli voisi etsiä jonkin avioitumaan Ruutin kanssa tai ottaa hänet itse puolisokseen. Kyse oli siis suvun asioiden hoitamiseen liittyvästä tavasta, ei romantiikasta.”

Voisi siis ehkä todeta, että Noomi ja Ruut toimivat hyvin aktiivisesti silloisessa, hyvin miesvaltaisessa kulttuurissa. En tiedä, voiko niin sanoa, mutta nykyajan näkökulmasta voisi ajatella Ruutin kosineen Boasta, mikä tuohon aikaan oli varmaankin ennenkuulumatonta. Boas ei kuitenkaan loukkaantunut (Noomin ja) Ruutin toiminnasta, vaan ryhtyi aktiivisesti ajamaan asiaa. Näyttää siltä, että Ruut oli omalla olemuksellaan ja toiminnallaan saavuttanut Boaksen arvostuksen ja kunnioituksen.

Mitä tästä voisi oppia? Itselleni tulee ainakin mieleen, että silloin, kun on toiminnan aika, on parempi toimia kuin jättää toimimatta. Tunnistan monesti itsessäni arkuutta ja epävarmuutta – ehkäpä jopa liiallista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan – erilaisissa tilanteissa, mikä estää ottamasta toiminnan askeleita rohkeasti ja nopeasti. Monissa tilanteissa olen jäänyt miettimään, miten olisi ollut hyvä toimia. Itselleni se on merkki siitä, että jotakin sellaista, mikä olisi ollut hyvä tehdä, on jäänyt tekemättä.

Pekka

Ruut. 2

Ilm. 9

Ruutin kirjassa huomioni kiinnittyy siihen, miten ystävällisesti, arvostavasti ja kunnioittavasti Ruut, Noomi ja Boas puhuvat toisilleen. Samoin huomioni kiinnittyy siihen, miten ahkerasti ja nöyrästi Ruut tekee töitä ja pitää huolta anopistaan. Sana elämään -kommentaariraamattu toteaakin, että ”Jumala käytti moabilaista Ruutia mallina aidosta hengellisyydestä” aikana, jolloin ”Israel oli taantunut hengellisesti alas”.

Ruutin esimerkki kutsuu tutkistelemaan omaa vaellustani. Apostoli Paavali kirjoittaa (2. Kor. 13:5, KR38): ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” Paavalin kehotuksen voi nähdä liittyvän vahvasti Ilmestyskirjan tekstiin (Ilm. 9:20-21). Samoin nousee helposti mieleen se, mitä Paavali kirjoittaa galatalaiskirjeessä (Gal. 5:13-26). Tarvitsen Jeesusta ja Pyhän Hengen vaikuttamaa mielenmuutosta pystyäkseni elämään rauhassa, armollisesti ja toiveikkaasti itseni ja toisten ihmisten kanssa (vrt. Room. 5:1-11).

Pekka

Ruut. 1

Ilm. 8

Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatun mukaan Ruutin kirja ajoittuu Tuomarien kauden jälkeiseen aikaan (1375-1050 eKr.). Kirjan historiallisena taustana on ”Israelin historian pimeä vaihe, jolloin kansa eli omien mielihalujensa eikä Jumalan tahdon mukaan” (ks. esim. Tuom. 17:6). Kirjan kirjoittaja on tuntematon. Kirjan päämääränä on ”kertoa, miten kolme ihmistä (Ruut, Noomi ja Boas) osoittavat uskollisuutta Jumalaa kohtaan silloinkin, kun yhteiskunta heidän ympärillään on luhistumassa”.

Elimelek perheineen muutti Moabin maahan, joka sijaitsi Kuolleenmeren itäpuolella. Matkaa Betlehemistä Moabin pääkaupunkiin Diboniin, joka sijaitsi maan pohjoisosassa, kertyi linnuntietä noin 60 kilometriä. Kuollutmeri piti kuitenkin kiertää joko pohjois- tai eteläpuolelta, joten paikkakunnasta riippuen matkaa kertyi käytännössä enemmän.

Moabilaisten kantaisä oli Lootin vanhemman tyttären poika Moab (1. Ms. 19:36-37). Kommentaariraamatun mukaan israelilaisten ja moabilaisten suhteet olivat jännitteiset ja jopa vihamieliset. Voinee kai todeta, että Elimelek, Noomi, Mahlon ja Kiljon muuttivat elintasopakolaisiksi vihamieliseen naapurimaahan. He lähtivät siis tavoittelemaan parempaa elämää heidän kannaltaan ainakin osittain hankalaan ympäristöön. Kymmenen vuoden kuluessa perheen kaikki miespuoliset jäsenet kuolivat. Kuolinsyitä ei kerrota. Noomi jäi yksin moabilaisten miniöittensä Orpan ja Ruutin kanssa. Merkille pantavaa on se, miten vahva tunneside anopin ja miniöiden välille oli syntynyt, mikä tulee esille siinä vaiheessa, kun Noomi päättää palata takaisin Israeliin.

Ruutin ensimmäisen luvun äärellä jäin pohtimaan ihmisen ratkaisuja ja päätöksiä sekä Jumalan johdatusta. Inhimillisesti ajatellen voisi kai helposti päätyä tulkintaan, että Noomin perheen päätökset eivät olleet kovin viisaita. Isommassa kuvassa voi nähdä Jumalan ihmeellisen johdatuksen vaikeissakin vaiheissa, kun luemme Ruutin kirjaa ja Raamattua eteenpäin.

Ristin Voitossa oli 28.4.2023 Tanja Närhen kirjoittama artikkeli siitä, kuinka Jumala johdattaa. Artikkelin sisällön voi tiivistää kuuteen kohtaan:

1. 1. Jumalan sana ja sen ohjeet
   2. Järjen käyttö
   3. Neuvonantajat
   4. Pyhän Hengen antama rauha
   5. Olosuhteet
   6. Profetiat ja ilmestykset

Jokaisesta kohdasta voisi kirjoittaa enemmän, mutta ehkä nämä kuitenkin muistuttavat niistä eri näkökulmista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun miettii oman elämänsä ratkaisuja ja päätöksiä. Ehkä kuitenkin vielä totean sen verran, että profetioihin ja ilmestyksiin täytyy suhtautua terveellä varovaisuudella eikä perustaa omia päätöksiään pelkästään niiden varaan.

Pekka