Tekijä: Pekka

Sak. 1

Joh. 5

Seurakunnan historiassa eri puolilla maailmaa on ollut ja on edelleen vaiheita, jolloin ihmisiä on rukouksen avulla parantunut fyysisistä vaivoistaan merkittävissä määrin. Suomessa ja Suomen lähialueillakin tällaisia vaiheita on ollut, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että ns. kehittyneissä länsimaissa tapahtuu hyvin vähän.

Monilla meistä on kokemusta sairaiden puolesta rukoilemisesta. Olemme vaimoni Tuulan kanssa rukoilleet monien sairaiden ihmisten puolesta vuosien varrella, ja tälläkin hetkellä päivittäisellä rukouslistalla on useampi ihminen, joka on vakavasti sairaana – kahden ihmisen kohdalla nykylääketiedekään ei voi auttaa. Olemme nähneet silloin tällöin häivähdyksiä Jumalan parantavasta voimasta, kun ihmiset ovat kokeneet parantuneensa jostakin vaivasta. Tällaiset tilanteet ovat olleet suuria ihmetyksen ja kiitoksen aiheita. Suhteessa rukousten määrään näitä tilanteita on kuitenkin ollut varsin vähän.

Mikä meitä sitten motivoi edelleen rukoilemaan sairaiden puolesta, jos rukousten ”hyötysuhde” on näin heikko? Ensiksi Jeesuksen esimerkki rohkaisee rukoilemaan. Toiseksi aina silloin tällöin jotakin on tapahtunut. Kolmanneksi, kun rukoilee ihmisen fyysisen sairauden paranemisen puolesta, ihmisen elämässä voi tapahtua jotakin muuta merkittävää, vaikkei fyysistä paranemista tapahtuisikaan. Fyysinen paraneminen on kuitenkin vain yksi osa-alue henkisen ja hengellisen paranemisen rinnalla. Lopulta tärkeintä on, että meillä on suhde elämän lähteeseen (Joh. 5:26), Jeesukseen, joka on kukistanut kuoleman vallan (1. Kor. 15:20-22).

Pekka

Hagg. 2

Joh. 4

Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisessa on varsin mielenkiintoinen kohta, jossa Jeesus sanoo, että Isä tahtoo sellaisia rukoilijoita, jotka rukoilevat ”hengessä ja totuudessa” (jakeet 23-24). Mitähän tämä mahtaisi tarkoittaa?

Itselleni tulee mieleen toinen evankeliumien kohta (Matt. 22:29, vrt. Mark. 12:24): ”Jeesus vastasi heille: ’Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.'” Jos emme sitoudu Raamattuun ja sen ilmoitukseen eikä meillä ole ymmärrystä Jeesuksen lahjaksi antamasta syntien sovituksesta emmekä elä Jumalan valtakunnan ja Pyhän Hengen todellisuudessa, niin on käytännössä mahdotonta rukoilla hengessä ja totuudessa.

Hyvä uutinen on, että saamme kaikki rukoukseen tarvittavat asiat lahjaksi, kun käännymme Jeesuksen puoleen. Jeesus antaa meille synnit anteeksi ja Pyhä Henki tekee Raamatun sanan ja rukouksen meille eläväksi. Ei tarvitse itse pinnistellä, vaan voi yksinkertaisesti pyytää: ”Tule Herra Jeesus! Tule Pyhä Henki!” Voi olla vain ihan hiljaa, jos ei itselle tule mitään mieleen. Omasta kokemuksestani voi todeta, että yleensä kyllä alkaa tulla monenlaisia asioita mieleen. Vaikeinta tässä taitaa olla pysähtyminen. Ei näiden hetkien tarvitse edes olla kovin pitkiä. Pienikin hetki voi olla hyvin merkityksellinen, kun Pyhä Henki johdattaa.

Pekka

Hagg. 1

Joh. 3

Kertomus Jeesuksen ja Nikodemoksen kohtaamisesta sisältää varmasti monenlaisia näkökulmia. Itselleni tästä kohdasta tuli tänään erityisesti mieleen se, miten hienosti kertomuksessa tulee esille Jumalan kolminaisuus (esimerkiksi jakeet 8 ja 16): Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Itselleni on syntynyt ymmärrys, että monet ihmiset voivat jutella varsin helposti ja sujuvasti Jumalasta, mutta Jeesus on jo hieman hankalampi tapaus. Kun puhe siirtyy Pyhään Henkeen, mennään alueelle, joka tuntuu olevan monille ihmisille ihan ns. ufojuttuja. Pelastusta ei kuitenkaan ole ilman Jeesusta, ja ilman Pyhää Henkeä oikeastaan mikään ei ole hengellisesti mahdollista.

Rukoillaan, että mediamission aikana erityisesti Jeesuksen ja Pyhän Hengen merkitys aukeaa mahdollisimman monille ihmisille!

Pekka