Tekijä: Pekka

Ps. 119:1-48

Mark. 14

Jos oikein Wikipediasta ymmärsin, Psalmit on kirjattu muistiin 200-luvulla ennen Jeesuksen syntymää. Tanakin eli juutalaisten pyhien kirjoitusten kaanoniin ne on puolestaan liitetty noin vuoden 100 (Jeesuksen syntymän jälkeen) tienoilla. Jos nämä tiedot pitävät paikkansa, psalmit olivat Jeesuksen elinaikana olemassa kirjoitetussa muodossa, mutta niitä ei vielä ollut hyväksytty juutalaisten pyhiin kirjoituksiin.

Tämä asia alkoi mietityttämään, kun luin ylipappien ja lainopettajien toiminnasta (Mark. 14:1, 53-65). Ilmeisesti he eivät olleet lukeneet esimerkiksi päivän psalmitekstiä, kun he juonittelivat, miten he saisivat Jeesuksen hengiltä. Tai jos olivat lukeneet, niin ehkä he ajattelivat, että tämä ei nyt kuulu virallisesti hyväksyttyihin teksteihin. Samalla kuitenkin unohtui Mooseksen käskyistä esimerkiksi se, ettei lähimmäisestä saa antaa väärää todistusta (2. Moos. 20: 16). Heillä näytti olevan paremmin muistissa Herran nimen pilkkaamisesta langetettava kuolemantuomio (3. Moos. 24:16). Tämä määräsi Jeesuksen kohtalon, ja niin Jumalan pelastushistoria sai täyttymyksensä väärän tuomion perusteella.

Psalmia 119 on innostavaa ja rohkaisevaa lukea, mutta tarvitsen Pyhän Hengen apua, että sanat muuttuvat todelliseksi elämäksi. Tähän liittyen voisi myös lukea ja mietiskellä Jaakobin sanoja (Jaak. 1:19-25).

Pekka

Ps. 118

Mark. 13

Hieman ristiriitaiselta tuntuu lukea psalmin ajatuksia ja Jeesuksen kuvausta viimeisistä tapahtumista rinnakkain. Psalmin sävy on myönteinen, kiittävä ja ylistävä, koska Herra on tukenut ja auttanut niin monin tavoin erilaisissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa. Jeesuksen kuvauksen sävy taas on hyvin synkkä ja ahdistava. Tuskinpa kukaan ihminen haluaisi kokea niitä asioita, joista Jeesus puhuu ja opettaa. Kaiken tuskan ja ahdistuksen jälkeen on luvassa kuitenkin Ihmisen Pojan eli Jeesuksen paluu voimassaan ja kirkkaudessaan. Se on vapautuksen päivä kaikille häneen uskoville. Onneksi emme tiedä, milloin tämä päivä koittaa, vaikka monet ovatkin sitä yrittäneet arvuutella ja epäonnistuneet.

Ehkä voisi ajatella niin, että päivän psalmi antaa ikään kuin toivon kehykset päivän evankeliumitekstille. Saamme luottaa siihen, että Jumala on hyvä, hän tietää tilanteemme ja auttaa meitä kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Me emme ole yksin. Meitä on paljon. Jeesus on meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20).

Pekka

Jer. 12

Matt. 12

Kirjoitan tätä lauantai-iltapäivänä 26.2.2022 (ettei vain jäisi viimetippaan, kun tämä julkaistaan vasta huomenna). On käyty järvellä hiihtämässä, saunottu ja syöty hyvää ruokaa. Masu on täynnä ja raukaisee mukavasti fyysisen rasituksen jälkeen. Ulkona paistaa aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta ja hanget hohtavat valkoisena. Kuitenkin tämän kaiken yllä lepää synkkä pilvi, kun Venäjän johto päätti toissapäivänä käyttää aseellista voimaansa ja hyökätä Ukrainaan eliminoidakseen kokemansa uhkan ja hakeakseen turvallisuustakuita muiden turvallisuudesta ja elämästä piittaamatta.

Venäjän johdon järjenjuoksua on täysin mahdotonta ymmärtää. Venäjä on aseistautunut ns. hampaisiin asti. Kuka tai mikä tällaista valtiota ulkopuolelta haluaisi uhata? On täysin käsittämätöntä, miten sokeita Venäjän vallanpitäjät näyttävät olevan omalle toiminnalleen ja sille, miten heidän toimintansa aiheuttaa pelkoa ympärillään. Ehkä tämä toiminta on kuitenkin täysin tietoista: halutaan tavoitella Venäjän/Neuvostoliiton imperiumin loiston päiviä hinnalla millä hyvänsä käyttäen hyväksi pelon ilmapiiriä. Tämä historiaan perustuva metodi on ilmeisesti riittävän hyvin käytössä testattu ja hyväksi havaittu.

Surullista on se, ettei Venäjän johto ole halunnut oppia valtakunnan historiasta mitään. Historia ei ainakaan ulkopuolelta arvioiden ole kovin kunniakas. Päin vastoin, se on todella hirveä monilta osin. Venäjän kansa ja lukemattomat ulkopuolisetkin ovat kärsineet monin tavoin johtajista, joiden jalat ovat olleet tukevasti ilmassa ja joille oman edun tavoittelu muista piittaamatta on ollut kaikki kaikessa.

Jeesus opettaa päivän evankeliumitekstissä puista ja hedelmistä (Matt. 12:33). Venäjän johdolle ei voi viime aikojen tapahtumien perusteella antaa näilläkään kriteereillä kovin hyviä arvioita. Samalla on kuitenkin muistettava, että hyvän ja pahan välinen taistelu lähtee liikkeelle yksilötasolta, ja periaatteessa kuka tahansa voi sopivissa olosuhteissa ja paineen alla syyllistyä tekoihin ja asioihin, jotka ovat kauhistuttavia. Yksilön valinnoilla ja ratkaisuilla on yhteisölliset ja yhteiskunnalliset vaikutuksensa niin hyvässä kuin pahassa. On hyvä muistaa Paavalin sanat (1. Kor. 10:12): ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” Lisäksi on hyvä muistaa hengellisen taistelun luonne ja siihen liittyvä Jumalan taisteluvarustus (Ef. 6:10-18).

Herra Jeesus, siunaa tänäänkin Ukrainan ja Venäjän kansoja! Tee tyhjäksi Venäjän johdon suunnitelmat! Auta välttämään verenvuodatusta! Vaikuta sovinnollisuutta ja anna rauhasi!

Pekka