Tekijä: Pekka

Sef. 1

2 Piet. 3

Päivän molemmissa teksteissä puhutaan Herran päivästä. Mihin ne viittaavat?

Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatun mukaan Sefanja todennäköisesti profetoi vuosina 640-620 eKr:ta. Monien asiantuntijoiden mielestä Herran päivä tässä kohdassa viittaa sekä juutalaisten pakkosiirtolaisuuteen Babyloniassa vuosina 597-538 eKr. että lopunaikoihin. Pietari puolestaan viittaa Jumalan tuomiopäivään ja Jeesuksen toiseen tulemukseen eli päivään, jolloin aika maan päällä loppuu.

Niin, jonakin päivänä aika loppuu. Yksilön kohdalla se tapahtuu, kun maallinen kuolema kohtaa tai Jeesus tulee takaisin. Ihmiskunnan kannalta se loppuu, kun Jeesus tulee takaisin.

Monet suhtautuvat tähän ajatukseen pilkaten ja vähättelevästi (jae 4). Pietari käyttää oikeastaan koko luvun siihen, että hän perustelee, miksi näin ei kannata ajatella. Lisäksi hän rohkaisee meitä odottamaan ja jouduttamaan tuon päivän tuloa (jae 12) ja luottamaan Jumalan lupaukseen uudesta taivaasta ja maasta (jae 13). Matteuksen ja Markuksen evankeliumien mukaan voimme olla mukana jouduttamassa Herran päivän tuloa viemällä evankeliumia eteenpäin (Matt. 24:14, Mark. 13:10).

Tule Herramme Jeesus Kristus! Auta meitä odottamaan ja jouduttamaan toista tulemustasi!

Pekka

Hab. 3

2 Piet. 2

Toisen Pietarin kirjeen toinen luku on tiukkaa tekstiä. Se tuntuu huipentuvan jakeeseen 19: ”He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia: kenen voittama ihminen on, sen orja hän on.”

Vapaus ja orjuus on vahva sanapari. Vapautta ja oikeuksia tunnutaan nykyisin vaadittavan  lisää koko ajan. Mutta tuleeko näiden vapauksien ja oikeuksien kautta oikeaa vapautta vai orjuutta? Itse olen käyttänyt esimerkkinä televisiota, josta voi seurata 100 eri kanavaa. Onhan siinä valinnanvapautta, mutta onko siinä samalla television orjuutta?

Joskus aikanaan törmäsin sosiologian käsitteeseen vieraantuminen. Ihmisellä on vaarana vieraantua toisista ihmisistä ja yhteisöistä. Ehkä tähän voisi lisätä, että ihmisellä on vaarana vieraantua myös Jumalasta. Näin todellakin näyttäisi valitettavasti olevan – ihminen vieraantuu helposti elämän antajasta ja todellisesta elämästä.

Vain Jeesus voi meidät ”kirouksesta” vapauttaa. Jeesus itse sanoo (Joh. 8:32, 36): ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. [–] Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Jeesus ei vapauta meitä elämään itsekästä elämää, vaan Jumalan valtakuntaa ja toisia ihmisiä varten.

Pekka

Hes. 41

Luuk. 14

Luukkaan evankeliumin 14. luvun loppu (jakeet 15-35) on haastavaa tekstiä, joka uskoakseni laittaa meistä jokaisen ns. pienelle paikalle. Peruskysymys näyttäisi olevan, mitkä ovat oman elämäni prioriteetit. Elämässä on paljon merkityksellisiä ja tärkeitä asioita, jotka olisi hyvä hoitaa mahdollisimman hyvin (mm. ihmissuhteet, tehtävät ja vastuut). Hyvästä pyrkimyksestä voi tulla ns. parhaan vihollinen, jos Jeesus ja hänen seuraamisensa jää taka-alalle tai unohtuu kokonaan.

Ymmärrän itse tämän kohdan itse niin, että Jeesus käyttää varsin kovia sanoja korostaakseen sitä, että elämämme tärkein asia on olla hänen opetuslapsensa ja seuraajansa. Sitä kautta elämän muut asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin ja oikeaan tärkeysjärjestykseen. Jeesus kutsuu meitä olemaan kanssaan, jotta Jumala voi vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, ”että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi” (Fil. 2:13, KR38).

Tätä päivän tekstiä miettiessäni mielessäni alkoi soida virsi 315, jossa on sama sävel kuin virressä 432. Näiden virsien sanat sopivat hyvin päivän teemaan, ja ne voi laulaa tai lukea päivän rukouksena.

Pekka