Tekijä: Pekka

2. Sam. 11 Tit. 1

Toisen Samuelin kirjan mukaan Daavidilla oli ensin kaksi vaimoa (2:2) ja sitten kuusi (3:2-5), ja näiden lisäksi ”hän otti vielä useita vaimoja ja sivuvaimoja” (5:13). Vaimojen ja sivuvaimojen tarkka määrä jää tässä kohdassa tarkemmin määrittelemättä, eikä Raamatussa sitä yksiselitteisesti tämänkään jälkeen kerrota.

Kansanlähetyksen Uusi Tie -lehden numerossa 8-9/2021 oli juuri artikkeli moniavioisuudesta Vanhassa testamentissa. Artikkelin keskeinen viesti oli, että jostain syystä Jumala salli moniavioisuuden Vanhan testamentin aikana, vaikka se ei ollut Jumalan luomistahdon mukaista. Uuden testamentin aikana moniavioisuutta ei juurikaan enää ollut.

Daavidilla oli siis jo vaimoja ja sivuvaimoja ”tupa” täynnä. Miksi hänen piti vielä saada Urian vaimo Batseba? Oliko hän väärässä paikassa, kun hän ei ollut sotajoukkojensa mukana? Valvottiko joutilaisuus häntä keskellä yötä? Missä hänen vaimonsa ja sivuvaimonsa olivat?  Miksi hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaikka hän sai tietää, että kyse oli toisen miehen vaimosta? Oliko valta sokaissut Daavidin niin, ettei hän pystynyt näkemään tekojensa seurauksia? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joihin voi vain yrittää arvailla vastauksia.

Kaikessa karmeudessaan kertomus osoittaa ainakin sen, että Daavid oli hyvin inhimillinen hahmo heikkouksineen. Vaikka Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies (Apt. 13:22), hän hävisi tämän (hengellisen) taistelun tennistermein 6-0. Hävityllä taistelulla oli valitettavan suuria vaikutuksia monen ihmisen elämään.

Tämän päivän teemaan sopisi hyvin virsi 438. Sen voisi laulaa tai ainakin sen sanoja mietiskellä päivän rukouksena.

Pekka

Ps. 50 2. Kor. 12

Psalmin 50 jaetta 15 sanotaan Taivaan Isän puhelinnumeroksi. Pekka Simojoki on tehnyt siitä jopa hyvin tarttuvan lastenlaulun, joka kertosäkeessä lauletaan: ” Soita viisi, nolla, yksi, viisi, niin Taivaan Isä kuuntelee. Soita viisi, nolla, yksi, viisi ja huolet kyllä huojenee.”

Kyseisessä jakeessa puhutaan avun huutamisesta hädän päivänä. Hankalissa tilanteissa olisikin hyvä aina muistaa lyhyin mahdollinen hätärukous: ”Jeesus, auta!”. Oma kokemukseni on, että tuo rukous toimii yllättävän hyvin. Toki Jumalan puoleen voi kääntyä kaikenlaisissa elämäntilanteissa – ei vain hädän hetkellä.

Paavali iloitsee päivän tekstissä mm. heikkoudesta (2. Kor. 12:6-10), koska Herra oli hänelle sanonut (jae 9): ”Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Jumalan valtakunnassa monet asiat menevät päälaelleen: ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi (Matt. 19:30, 20:16 ja Luuk. 13:30), maailman viisaus onkin Jumalan silmissä hulluutta (1. Kor. 1:18-31) jne.

Herra Jeesus, auta meitä heikkoja ja monin tavoin vajavaisia lapsiasi näkemään tämä maailma ja ihmiset sinun armosi, rakkautesi ja totuutesi silmin! Me tarvitsemme sinun antamasi hengelliset silmälasit, toivon ja voiman (vrt. Ef. 1:17-23).

Pekka

Ps. 49 2. Kor. 11

Noin vuosi sitten edesmennyt laskentatoimen professori Jarmo Leppiniemi kirjoitti Rahoitus-oppikirjansa esipuheen lopussa vuonna 2000 seuraavasti: ”Nyt opiskeltavana olevan asiakokonaisuuden tärkeyttä ei tarvitse muulla tavoin korostaa kuin toteamalla vielä kerran: nyt on kysymys rahasta.”

Rahasta kirjoitetaan ja puhutaan paljon. Näkökulmat taitavat yleensä liikkua ääripäissä: rahaa on joko liikaa tai liian vähän. Määritelmällisesti raha on vaihdon väline, arvon mitta ja arvon säilyttäjä. Itse olen aina hieman ihmetellyt tuota viimeistä määritelmää, koska on raha itsessään harvoin säilyttää arvoaan ainakaan pidemmän ajan kuluessa. Rahan arvokin on osittain kuvitteellinen asia, koska sitä ei ole käytännössä sidottu mihinkään, vaan rahan arvo perustuu ja on perustunut jo monta vuosikymmentä täysin luottamukseen. Itse asiassa vuonna 2008 finanssikriisin yhteydessä ymmärtääkseni ensimmäisen kerran modernin historian aikana oltiin tilanteessa, että maailman rahoitusjärjestelmä oli kaatua, kun luottamus hävisi markkinaosapuolien väliltä. Käytännössä maailman keskuspankit pelastivat tilanteen, kun ne antoivat yhteislausuman, että rahoitusjärjestelmän toimivuus turvataan kaikissa tilanteissa. Sen jälkeen onkin eletty erikoisia aikoja, kun keskuspankit ovat ”pumpanneet” rahaa markkinoille erinäisten velkakriisien ratkaisemiseksi ja taloudellisen kasvun aikaansaamiseksi. Selkein seuraus on ollut varallisuusarvojen merkittävä kasvu.

Raamatun näkökulma rahaan on varsin erilainen verrattuna siihen, miten rahasta ja sen merkityksestä tavallisesti tai yleisesti keskustellaan. Päivän psalmissakin tulee esille se, etteivät raha, rikkaus eikä omaisuus viime kädessä auta ihmistä. Itsessään ne eivät ole hyviä tai pahoja, vaan ne ovat välineitä, joita voidaan käyttää hyvin tai huonosti.

Raamattu varoittaa panemasta toivoa epävarmaan rikkauteen (1. Tim. 6:17). Paavali kirjoittaa Timoteukselle varsin pitkästi rikkauden houkutuksista ja vaaroista (1. Tim. 6). Samalla hän antaa selkeitä ohjeita, miten rikkautta olisi hyvä käyttää. Jeesuskin kehottaa kokoamaan aarteita taivaaseen (Matt. 6:19-21).

Sitten on vielä hankala kysymys siitä, kuka on rikas. Tässä kysymyksessä keskeinen käsite on referenssipiste eli se, mihin vertaan omaa asemaani. Kehitysmaiden ihmisiin verrattuna olen upporikas, mutta länsimaiden rikkaimpiin ihmisiin verrattuna olen köyhä kuin kirkon rotta. Erot ovat siis valtavia. Itse olen kuitenkin päätynyt ajattelemaan niin, että on parempi verrata itseään niihin ihmisiin, joilla ei ole käytännössä mitään. Tällöin perspektiivit on paljon helpompi pitää iankaikkisuudenkin kannalta järkevinä ja kohtuullisina. Ehkä se myös antaa enemmän motivaatiota toimia lähimmäisten hyväksi.

Pekka