Tekijä: Pekka

Ps. 44 2. Kor. 6

Tänäänkin on pelastuksen päivä (vrt. 2. Kor. 6:2). Miten se näkyy ja/tai tuntuu? Onko se suuri uutinen? Ehkä se jossain päin maailmaa tai yksittäisten ihmisten elämässä on sitä, mutta länsimaisesta näkökulmasta katsottuna tämä suuri uutinen ei saa käytännössä lainkaan palstatilaa. Ehkä sitä palstatilaa olisi mahdollista ostaa ns. suurella rahalla, mutta onko se ylipäätään (taloudellisesti ja iankaikkisuuden kannalta) järkevää?

Oikeastaan on aika kummallista, ettei pelastuksesta yleisemmin puhuta, koska Jumala on laittanut iankaikkisuuden ihmisten sydämeen (Saarn. 1:11, KR38). Jokainen ihminen täyttää tuon sydämessä olevan iankaikkisuuskaipuun jollakin. Valitettavasti näitä vaihtoehtoja on paljon, ja valitettavasti oikea vaihtoehto eli  Jeesuksen valmistama tie iankaikkisuuteen näyttää monilta unohtuvan. Monet sen tietoisesti jopa kieltävät.

Evankeliumi eli pelastuksen hyvä sanoma menee kuitenkin tänäänkin eteenpäin ihmiseltä ihmiselle. Suurille informaatio- ja massakampanjoillekin voi olla paikkansa, mutta ehkä evankeliumi kuitenkin lopulta menee tehokkaimmin eteenpäin tavallisten ihmisten välityksellä, kun he elävät avoimesti ja rohkeasti Jeesuksen seuraajina myös ei-uskovien ystäviensä kanssa. Tässä meidän olisi ehkä hyvä muistaa Jumalan rohkaisevat sanat Joosualle (Joos. 1:9): ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.”

Pekka

4. Moos. 20 Apt. 4

Inhimillisesti on vaikea käsittää, miksi Jumala reagoi niin vahvasti Mooseksen ja Aaronin toimintaan Meriban kalliolla. He olivat varmasti hyvin turhautuneita kansan käyttäytymiseen ja vaatimuksiin, mikä ainakin osittain purkautui Mooseksen sanoissa jakeessa 10. Tilanteella oli dramaattinen vaikutuksen Mooseksen ja Aaronin elämään, koska Jumala ilmoitti heille, että ”te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä teille annan”.

Mitä tilanteessa olisi sitten pitänyt tapahtua? Olen tämän ajatellut itse niin, että Jumalan käsky oli hyvin selkeä (jae 8). Jumala sanoi, että ”puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä”. Sen sijaan Mooses puhui kansalle jollakin tavoin väheksyvästi, että ”tästäkö kalliosta meidän muka pitäisi saada teille vettä?”. Tuntuu siltä, että Mooses kiirehti tässä asioiden edelle. Hänen olisi pitänyt ensin tehdä Jumalan käskyn mukaisesti, ja ehkä vasta sen jälkeen purkaa turhautumistaan julkisesti tai sitten ei ollenkaan.

Itselleni tämä puhuu siitä, että väsymyksen, turhautumisen ja paineen alla kokeneellakin Jumalan ihmisellä voi olla vaara tai kiusaus lähteä toimimaan omista lähtökohdistaan (omasta tunnetilastaan), vaikka Jumalan ohje tai käsky olisikin hyvin selvä. Olisi hyvä muistaa, että kyse ei ole meistä, vaan kyse on Jumalasta. Johannes Kastaja sanoi hyvin Jeesuksesta (Joh. 3:30): ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Siinäpä meille on haastetta. Jumalan sanan ja Pyhä Henki kuitenkin auttavat meitä tässä.

Pekka

4. Moos. 17 Apt. 3

Pietari antaa päivän tekstissä esimerkin siitä, miten tulee toimia tilanteessa, jossa tapahtuu tunnusteko tai ihme. Kaiken tulee tähdätä siihen, että Jeesuksen nimi ja usko siihen tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi. Samalla on mahdollisuus kertoa ihmisille mahdollisuudesta mielenmuutokseen ja Jeesuksen seuraamiseen.

Rukoilen, Herra Jeesus, että voisimme nähdä enemmän tunnustekoja ja ihmeitä, niin että sinun nimesi tulisi kiitetyksi, kirkastetuksi ja kunnioitetuksi. Rukoilen, että tunnusteot ja ihmeet kääntäisivät ihmisten katseet, ajatukset ja elämät sinun puoleesi. Anna meille rohkeutta ja viisautta kertoa kaikille sinusta, Jeesus, riippumatta siitä, vaikutatko sinä tunnustekoja ja ihmeitä seurakunnassa tai arkisen elämän keskellä, koska ihmeistä suurin on se, kun syntinen ihminen löytää pelastuksen sinussa.

Pekka