Tekijä: Pekka

2. Moos. 29 Joh. 11

”Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?»” (Joh. 11:25-26)

Perheessämme on vakiintunut tapa, että kuolemantapauksen kohdatessa kirjoitamme yleensä edellä mainitun Raamatunkohdan adressiin tai kukkalaitteeseen. Kyseiset jakeet ovat mielestämme hyvin lohdullisia ja rohkaisevia. Niissä tiivistyy myös hyvin se, mikä kristinuskossa on kaikkein keskeisintä. Niissä tulee myös hyvin esille iankaikkisen elämän ja jälleennäkemisen toivo. Lähes joka kerta näitä jakeita kirjoittaessamme mietimme myös sitä, miten ihmiset, jotka eivät tunne Jeesusta, voivat kohdata maallisen elämän päättymisen ilman tätä toivoa.

Kiitos, Jeesus, siitä, että sinä olet ylösnousemus ja elämä! Kiitos iankaikkisen elämän ja jälleennäkemisen toivosta!

Pekka

2. Moos. 28 Joh. 10

”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:9-10)

Wikipedian mukaan ”porttiteoria on käsitys, jonka mukaan laillisten tai ”mietojen” päihteiden käyttö toimii ”porttina” kovempiin aineisiin, eli johtaa ennen pitkää siihen, että niiden käyttäjä alkaa käyttää vaarallisempia huumeita.” Edelleen Wikipediassa todetaan, että ”on esitetty, että erilaiset riippuvuutta aiheuttavat aineet herkistävät aivojen mielihyväkeskusta ja saavat ne ”kaipaamaan” kovempia päihteitä.”

Jeesus on portti pelastukseen ja yltäkylläiseen elämään. Yltäkylläisyys ei ymmärtääkseni tässä tarkoita materiaalisesta rikasta ja ongelmatonta elämää, vaan henkisesti ja hengellisesti rikasta, merkityksellistä ja mielekästä elämää.

On myös toisenlaisia portteja, joita varas tarjoaa. Ne perustuvat mielihyvän vääränlaiseen etsimiseen ja kokemiseen ja voivat johtaa tuhoisiin riippuvaisuuksiin. Surullista on, ettei näitä portteja ole vaikea löytää. Surullista on myös se, etteivät ihmiset välttämättä tiedä ja ymmärrä, että nämä portit ovat surkeita korvikkeita todelliselle vaihtoehdolle (vrt. Ef. 5:18).

Kiitos, Jeesus, että sinä annat elämään mielekkyyden ja merkityksen, joka on niin paljon enemmän kuin mitä tämä maailma voi milloinkaan tarjota!

Pekka

2. Moos. 27 Joh. 9

”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: »Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?» Jeesus vastasi: »Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. [–]” (Joh. 9:1-3)

Synnin syvin olemus on, että elämme erossa Jumalasta. Synnin arkinen olemus puolestaan on, että teemme tai valitsemme väärin, jolloin rikomme Jumalaa, itseämme ja/tai lähimmäisiämme vastaan. Edellinen johtaa jälkimmäiseen, jolloin emme välttämättä edes ymmärrä, että yksittäiset tekomme ja valintamme voivat olla vääriä. Tässä tilanteessa emme välttämättä edes ymmärrä pyytää anteeksi vääriä tekojamme ja valintojamme, koska ei ole ymmärrystä Jumalasta ja hänen pyhyydestään. Toisaalta Jumalan yhteydessä elävä ihminen joutuu myös huomaamaan vääjäämättä, ettei hän pääse maallisen elämänsä aikana irti yksittäisistä synneistä. Hänellä on kuitenkin halu pyytää anteeksi ja tehdä parannusta asioista, jotka hän kokee vääriksi.

Jumalasta erossa elämisen seuraamus on iankaikkinen kadotus. Jeesus on tullut, että voisimme löytää yhteyden Jumalaan. Yksittäisillä synneillä on myös seuraamuksensa. Niiden kohdalla eivät kuitenkaan päde selkeät syy-seuraussuhteet. Ei voida yleisesti sanoa, että tuosta synnistä seuraa tätä. Asia on paljon monimutkaisempi.

Elämme syntiin langenneessa maailmassa, jossa kaikki ihmiset joutuvat kohtamaan kärsimystä, sairautta, kipua ja kuolemaa. Auttaako Jeesuksen vastaus opetuslapsille meitä pohtimaan sitä, miten elämän kipeiden asioiden keskellä Jumalan teot voisivat tulla julki? Tässä Raamatunkohdassa tapahtuu ymmärtääkseni fyysisen paranemisen lisäksi henkinen ja hengellinen paraneminen. Iankaikkisuuden kannalta tärkeintä on hengellinen paraneminen eli se, että ymmärrämme ja uskomme omalle kohdallemme Jumalan pelastussuunnitelman, joka kiteytyy Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Henkinen ja fyysinen paraneminen ovat myös tärkeitä ja mahdollisia, mutta niiden kohdalla meidän on myönnettävä, ettemme ainakaan vielä näe niitä niin paljon kuin haluaisimme. Hengelliseen paranemiseen on kuitenkin olemassa mahdollisuus joka hetki. Toivottavasti mahdollisimman moni ihminen voisi tähän mahdollisuuteen tarttua.

Rukoilen, Jeesus, sitä tänään, että saisimme yhä enemmän nähdä hengellisiä paranemisia eli että ihmisiä alkaisi tulla enenevässä määrin uskoon.

Pekka