Tekijä: Pekka

1. Moos. 3 Luuk. 15

Syntiinlankeemus (1. Moos. 3) ja tuhlaajapoikavertaus (Luuk. 15:11-32)! Näissä kahdessa näkyy todella vahvasti se kontrasti, joka on ihmisen väärien valintojen seurausten ja kiihkeästi eksynyttä lastaan odottavan Isän kaipauksen välillä. Ihmisen tie vie luonnostaan pimeyteen, vankeuteen ja kuolemaan. Isän suunnitelma vie valoon, vapauteen ja elämään.

Jos sinulla on aikaa ja mahdollisuus, niin voit googlettaa Jari Levyn kappaleen ”Sinä juokset vastaan”, joka löytyy YouTubesta Exitin esittämänä. Ainakin minun on sitä aika vaikea liikuttumatta kuunnella. Jari Levy on siinä hienosti sanoittanut, miten virheitä tehnyt ihminen voi tuhlaajapoikana palata Isän luo. Eikä vain pelkästään palata, vaan Isä juoksee vastaan!

Pekka

1. Moos. 2 Luuk. 14

”Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.” (1. Moos. 2:3)

”Herra Jumala sanoi ihmiselle: ”Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”” (1. Moos. 2:16-17)

Ihminen on alusta asti koetellut niitä hyvän elämän rajoja, joita Jumalan on hyvyydessään ihmiselle ilmoittanut ja asettanut. Huomenna luemme tästä tarkemmin (1. Moos. 3). Ihminen näyttää luonnostaan jatkuvasti käyttävän vapauttaan valita niin, että hän erkaantuu yhä kauemmaksi Jumalan tahdosta.

Katsoin pikaisesti Jumalan kymmentä käskyä (2. Moos. 20). Jos tulkitsin niitä yhtään oikein, niin nykylainsäädössä niistä on voimassa kolme (Älä tapa. Älä varasta. Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.). Näistä ihminen joutuu vastuuseen lain edessä ja hyvä niin. Muiden käskyjen osalta tällaista vastuuta ihmisellä ei ole. Tietysti voi aiheellisesti kysyä, ovatko kaikki käskyt sellaisia, että ne pitäisi lainsäädännössä huomioida, vai ovatko ne jopa lain yläpuolella? Ainakin yhdestä eli lepopäivän pyhittämisestä on tietoisesti ja laajasti luovuttu vain muutama vuosi sitten, kun kauppojen sunnuntaiaukiolo vapautettiin. Se lisäsi ihmisten vapautta kuluttaa, mutta sillä on myös selkeitä negatiivisia vaikutuksia, joista ei juurikaan julkisuudessa puhuta.

Länsimaisessa individualistisessa elämäntyylissä korostuvat yksilön oikeudet ja vapaudet eivätkä niinkään yksilön vastuut ja velvollisuudet. Jeesus kutsuu meitä kuitenkin varsin kovin sanoin kulkemaan vastavirtaan (Luuk. 14:25-35, vrt. Luuk. 9:23-26). Kutsuun sisältyy paradoksi: Jeesuksen seuraajasta tulee hänen orjansa, mutta hänestä tulee samalla vapaa. Länsimainen ihminen puolestaan luonnostaan luulee, että hän on vapaa, mutta hän on kuitenkin orja.

Auta, Herra Jeesus, meitä näkemään, mistä kaikesta sinä meidät vapautat! Anna meille ilo ja rauha seurata sinua ja palvella sinua ja lähimmäisiämme puhtain sydämin ja ajatuksin!

Pekka

1. Moos. 1 Luuk. 13

Luomiskertomuksessa minua on erityisesti puhutellut se, että jo siinä voidaan nähdä kolmiyhteinen Jumala, vaikkei sitä suoraan mainitakaan (ks. jae 26). Puhuttelevaa on myös se, että Raamatun toisessa jakeessa mainitaan Jumalan henki. Jeesus ja Pyhä Henki ovat siis olleet jo alusta mukana!

Monesti kuulee sanottavan, että ”kyllä minä uskon Jumalaan, mutta mitä merkitystä on Jeesuksella ja Pyhällä Hengellä”. Silloin voi todeta, että mitään ei ole luotu ilman Jeesusta ja Pyhää Henkeä. Kuva Jumalasta on vajaa, jos sitä ei ymmärretä kolminaisuuden kautta. Tämä on merkityksellistä myös uskon kannalta, koska Jeesuksessa Jumala on tullut kaikkia ihmisiä lähelle. Pyhä Henki puolestaan on puolustaja, jonka Jeesus on meille lähettänyt tähän maailmaan.

Ylistys ja kiitos sinulle tänäänkin, pyhä, kolmiyhteinen Jumala: Isä (Luoja), Poika (Lunastaja) ja Pyhä Henki (Eläväksi tekijä)!

Pekka