Tekijä: Pirkko

Sak. 1

2. Kor. 4

Tässäkin luvussa Paavali kirjoittaa kirkkaudesta ja valosta. Jakeessa 7 on ilmaisu, että tämä aarre (Kristuksen kirkkaus ja valo) on meillä saviastioissa, ettei tuo suunnattoman suuri voima näyttäisi tulevan meistä. Saviastiaan vertautuminen on huojentavaa. Savessa on maa-aineksia, savi on muokattavaa, jopa astian hajoamisen jälkeenkin siitä saadaan uutta. Lohdullista. Jos joku intoutuisi kirkkaudellaan pöhöttymään itsessään, on syytä muistaa tämä saviastia -näkökulma.

Kirkkauden toivo on väliotsikkona luvun loppuosassa. Nykyisin toivo on teemana eri asiayhteyksissä, toki en ole paneutunut, mihin toivon kulloinkin ajatellaan perustuvan. Jeesuksen kautta saatu toivo on vahvalla pohjalla.

Toivoa tähän päivään – emme kiinnitä katsettamme näkyviin saviastioihin vaan näkymättömään, iankaikkiseen.

Pirkko

Hagg. 2

2. Kor. 3

Paavalin apostolin virkaa oli aliarvostettu Korintissa, siksi hän joutui tässä luvussa puolustelemaan asemaansa. Paavalilla ei ollut mitään suosituskirjeitä mukana, kun hän saapui Korinttiin. Lähdekirjani mukaan käytäntö oli, että juutalaisuuden opettajilla suosituskirje oli. Paavali määritteli Korintin seurakunnan olevan hänelle suosituskirje. Arvelen tuon ajatuksen olleen seurakuntaa nostattavaa ja epäilyksiä murtavaa.

Tämä luku on otsikoitu Raamatussani Uuden liiton kirkkaus (Suomen kansan Raamattu). Ymmärrän että helluntain jälkeisellä seurakunnalla on tällainen kirkkaus. Minulle se on hiukan ylevä sana. Arkisessa elämässä tunnen olevani kuin juutalainen peite kasvoilla (vert. ilmaisu jakeessa 14). Jumala pienenee, arki harmaannuttaa ajatukset ja usko jää jonnekin taka-alalle.  Aika-ajoin ”ai niin -ajatus” tosin tulee. Ai niin Jeesus, sinä voit; ai niin, Jeesuksen kanssahan tässä mennään; ai niin -syntinihän ovatkin jo sovitetut. Ovatkohan tämä jotain säteilyä siitä kirkkaudesta, joka meillä on?

Kirkkauden kokemuksia päivääsi.

Pirkko

Hes. 39

”Minä en myöskään kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra.” (jae 29)

Apt. 8

Seurakunnan vainoamisen joukkoilmiö jatkui. Edellisessä luvussa mainittiin Saulus -niminen nuori mies. Hän aktivoitui vainoamisessaan. Ilmeisesti hän oletti olevansa kovinkin oikealla asialla. Hän raastoi ihmisiä kodeistaan ja toimitti heitä vankilaan.

Tämä luku kertoo suurelta osin apostoli Filippoksen toiminnasta. Samariaan oli menty, kun Jerusalemissa oli edellä mainittuja vainoja. Näin vaino kääntyi evankeliumin parhaaksi, Sana levisi. Samariassa otettiin opetus vastaan ja siellä Pyhä Henki toimi elävällä tavalla. Jeesus oli näyttänyt mallia samarialaisten kohtaamisesta. Nyt oli apostolien vuoro hyödyntää saamaansa mallia.

Kiintoisaa oli Filippoksen kuuliaisuus mennä autiolle tielle. Tie ei ollutkaan ihan autio, vaan siellä oli etiopialainen hoviherra, joka sai uskon ja pelastuksen lahjan. Näin Sana levisi hänen mukanaan Etiopiaan. Yhden ihmisen kuuliaisuus ja yhden ihmisen pelastuminen ja siitä Sanan levisi. Emme ole mitättömyyksiä, vaikka välillä tässä maailmassa tuntee itsensä niin vähäiseksi, pieneksi piipittäjäksi.

Jeesus, auta meitä kuulemaan, mihin ja kenen luokse milloinkin olisi tarpeen hakeutua kertomaan Sinusta. Jeesus vahvista usko meissä ja herätä niissä ihmisissä, joille voimme kertoa Sinusta.

Pirkko