Tekijä: Pirkko

1. Moos. 28

Jaakobin pakomatka enonsa perheen luo alkaa. Hänelle on annettu neuvo ottaa sieltä serkku vaimokseen. Matkalla Jaakob näki unen, joka rohkaisi häntä. Inhimillisesti ajateltuna petturi ei olisi ansainnut tällaisia lupauksia. Vai oliko niin, että kun siunaus oli annettu, Jumala toimi sen siunauksen mukaan.

Jumalan aktiivisuus Jaakobia kohtaa on rohkaisevaa. Missä sotkuissa olemmekaan tai niistä pakomatkalla, Jumala voi puhua ja ilmestyä.

Ilm. 21

Tämän päivän teemana on uusi taivas ja uusi maa sekä uusi Jerusalem. On huomion arvoista, että kyseessä ovat uudet, ei suinkaan entisen maan ja vanhan Jerusalemin korjaillut versiot. Minulle tulee mieleen Paavalin opetus uudesta luomuksesta (2 Kor 5:17). Vanha on kadonnut ja uusi on tullut sijaan. Tätä, että olen uusi luomus, ei tule useinkaan ajatelleeksi arkisessa (ei niin tyylipuhtaassa) elämässä, mutta näin Jumala näkee meidät, uudesti syntyneet omansa. Uskonnollisuus pyrkii korjailemaan vanhaa ja kelpaamaan sen tuotoksella, mutta Kristuksessa Jumala loi meidät uusiksi. Uudeksi luominen on siis Jumalan vastuulla olevaa, me emme pysty rakentamaan uutta itse. Siis lepo Herrassa tässäkin asiassa.

Pirkko

1. Moos. 27

Tässä luvussa on kertomus vanhan Iisakin huijaamisesta. Rebekka, Iisakin vaimo, neuvoo, miten Iisakia voi pettää ja Jaakob sai esikoissiunauksen. Olen joskus miettinyt, oliko tämä petos tarpeen? Miten vanhempi olisi palvellut nuorempaa (1 Ms 25:23) ilman petosta. Vuosisatojen veljesviha jäi seuraukseksi Jaakobin heimon ja Esaun (Edomin) välille. Jaakob suostui äitinsä juoneen, vaikka epäröikin sen onnistumista. Kyselen mielessäni myös, kuuluiko Rebekan puuttua isän ja pojan väliseen suhteeseen.

Äitinä pohdin, mihin asioihin minun kuuluu puuttua ja missä asioissa vetäytyä sivummalle, vaikka suu ja pää olisi täynnä niin hyviä ja tarkoituksenmukaisia neuvoja seuraavalle sukupolvelle. Jotkut neuvot otetaan vastaan ja jotkut neuvot saavat heidät mitätöimään neuvot sekä neuvojan. Oman vastuun ja toisten rajojen tunnistamisessa  on viisauden anomisen paikka.

Ilm. 20

Tämän luvun otsikoita ovat Tuhatvuotinen valtakunta, Saatanan lopullinen tappio ja Viimeinen tuomio. Vahvoja asioita kommentoitavaksi. Näistä teemoista taitaa olla maailman kuulua taidettakin tehtynä. Kun luen tätä lukua ja etsin, millainen vastuu näistä asioista on yksittäisellä uskovalla tai seurakunnalla, en löydä roolitusta. Toimijat ja vastuulliset ovat taivaallisia, valtaistuimella istuvia ja heillä on tuomiovalta.

Sijoitan itseni niihin, jotka ovat mukana ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja joihin toisella kuolemalla ei ole valtaa (jae 6). Lohduttavaa ja pelottomuutta tuottavaa on, että saamme uskoa jo nyt ja antaa kunnian Vapahtajallemme, hänen verelleen ja luottaa, että olemme Hänessä turvassa näissä ihmistä suuremmissa tapahtumissa.

Pirkko

Aam. 5

Luku on otsikoitu kuolinvirsi Israelille. Jakeessa 6 kannustetaan etsimään Herraa, niin kansa saisi elää. Jakeet 8-9 sisältävät ylistystä Luojalle. Jakeessa 14 ohjataan pyrkimään hyvään, silloin Herra Sebaot olisi oleva kansan kanssa. Ovatkohan nämä muutamat lauseet synkähkön kuolinvirren sisällä yhtään lohduttaneet tai kutsuneet kääntymään?

Opetusta ja saarnoja kuunnellessa on usein jokin kohta, jopa sivulauseen puolikas, joka osuu kohdalle ja jää mieleen ehkä loppuiäksi tai ainakin joksikin aikaa rakentamaan ja kantamaan. Jumalan Sana ei tyhjänä palaa.

Hepr. 3

Heprealaiskirjeen ensimmäisessä luvussa mainitaan jakeessa 3, että Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Tässä luvussa jakeessa 4 sanotaan, että jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken.

Nyt tämä kommentointi jatkuu todella huteralla ymmärryspohjalla. Anteeksi oikeat fyysikot, en ymmärrä avaruuden massoja ja nopeuksia ja painovoimia, mutta pohdin silti. Nimittäin kuulin joskus pimeästä aineesta vai oliko energia, jonka väitettiin pitävän maailmankaikkeuden kappaleita koossa ja liikkeessä. En tiedä, miksi nimi on pimeä. Entä jos voima onkin Jumalan kirkkaus ja hänen sanansa. Minua ei kummeksuta, jos Jumala onkin se koossa pitävä voima. Paavalin kirjeessä kolossalaisille 1:17 on sama ajatus: ”Hän pitää kaiken koossa”. Fyysikot jatkakoot tutkimista, minä jatkan jalat maassa Jumalan voimassa.

Tämän sunnuntain aihe on Etsikkoaikoja. Kunpa löytyisi Jeesus Kristus jollekulle tänäänkin pelastajaksi kaikkine koossa pitävine voimineen ja niine kirkkauksineen, joita ihmisellä on mahdollisuus täällä maan päällä todeksi elää.

Pirkko