Tekijä: Pirkko

Joel. 4

Tämän luvun jakeessa 10 on kannustava rohkaisu: ”Arka sanokoon: Olen rohkea soturi.” Aratkin on siis kutsuttu riviin. Herrassa voi rohkaistua niissä tehtävissä, joihin kukin on asetettu tai ehkä vasta asettumassa. Olet rohkea soturi.

Tit. 1

Taas pääsemme lukemaan toiselle kirjoitettua henkilökohtaista kirjettä, nyt Tituksen kirjettä. Olemme kuin tirkistelijöitä. Titus oli jätetty Kreetalle organisoimaan seurakuntien asioita. Kova paikka. Paavali ei puhu kovin kaunista kreetalaisista, vaikka monet kreetalaisten tässä listatut puutteet ja ominaisuudet sopivat varmaan mihin tahansa kansaan.

Paavali kehottaa Titusta nuhtelemaan kreetalaisia. Kuuntelisikohan nykysuomalainen tai nykyjokumuukansalainen nuhtelua sisältäviä puheita. Kenen pitäisi nuhdella niin, että kuunneltaisiin ja millä nuhteet voisi perustella varteen otettaviksi. Tulkittaisiinko nuhteet vihapuheeksi ja sitten riittäisi medialle otsikoita. Toki pelkistä nuhteista ei ylettömästi rakennu, tarvitaan armon sanojen kuulemista.

Kiitos armosta tänään, vaikka nuhteluunkin voisi olla aihetta.

Pirkko

Joel. 3

Joel ennustaa helluntain. Pietari viittaa helluntain puheessaan, että tämä on sitä, mitä on luvattu Joelin kirjassa (Apt.2:16). Pyhä Henki vuodatetaan kaikkiin ihmisiin: poikiin, tyttäriin, nuorukaisiin, vanhoihin, orjiin, orjattariin. Kuluneen kesän teemana on erään antoisan keskustelun myötä pyörinyt mielessäni ajatus kutsuttuna olemisesta. Jumala kutsuu nimeltä, siinä jäävät jalkoihin kaikki kulttuuriset luokittelut, vammojen mukaan luokittelut, body mass indexit ja ties mitä ryhmittelyjä me yhteiskunnissa rakennammekaan. Toki systeemimme vaatii luokitteluja mm. palveluja varten, mutta Jumala kutsuu nimeltä (Jes 43:1).

2. Tim. 4

Paavali kirjoitti Timoteukselle. Timoteus oli siis saanut henkilökohtaiset kirjeet. Jostain syystä me luemme Timoteukselle lähettyjä kirjeitä, vaikka vanha viisaus on, ettei toisten kirjeitä saa lukea. Timoteus on tekstin mukaan hengelliseltä rooliltaan evankelista. Paavali kehotti häntä saarnaamaan sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla erilaisin painotuksin.

Toivon, että tuo kehotus koski vain Timoteusta. Olen suunnattoman kiusaantunut, jos olen kommentoinut sanan mukaisesti jotain asiaa ja toinen hyökkää evankeliumia tai kai minua vastaan nokkelilla replikoinneilla ja omilla vastustavilla, teräväkielisillä viisauksillaan. Valitsen mieluummin olla hiljaa. Ymmärrän Paavalia jakeessa 15, kun hän kertoo Aleksandroksen kovasti vastustaneen puheita. Paavali toteaa jakeessa 16, ettei kukaan tullut avuksi hänen puolustautuessaan, vaan kaikki jättivät hänet. Herra auttoi Paavalia (17). Olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, miten hän siinä tilanteessa pelastui leijonan kidasta. Ehkä ihan oikean leijonan, huh.

Uskallankohan tulkita johtopäätökseksi, ettei evankeliumin julistaminen ole pohjimmiltaan yksilölaji, vaan seurakunnan tehtävä. Yhdessä teräväkielisenkin vastustuksen kestäminenkin on kevyempää.

Pirkko

Hes. 13

Tässä luvussa profeetta Hesekiel puhuu valheprofeettoja vastaan. He julistivat rauhaa ja sitoivat kansalaisia johonkin sellaiseen, mikä tuotti joillekin kuoleman. Kaikki heidän viestinsä oli valhetta ja jumalatonta ihmistä rohkaisevaa, mutta varmaan miellyttävämpää kuunnella kuin julistus kaiken tuhosta tai kansan syntisyydestä.  Miten tärkeää onkaan erottaa Jumalan puhe kaikesta hälystä ja suoranaisesta valheesta. Tätä meidän aikaa olen kuullut sanottavan totuuden jälkeiseksi ajaksi. En tiedä, mitä kaikkea sillä tarkoitetaan, mutta toisin päin käännettynä voisi aikamme suoraan nimetä valheen ajaksi. Jeesus sanoi olevansa Totuus – pitäydytään hänessä.

2. Kor. 13

Tätä kirjeen viimeistä lukua lukiessa pohdin jälleen kerran, kuinka ihmeellistä on evankeliumin asettuminen vanhan kulttuurin sisään. Kun Paavali oli julistanut evankeliumia Korintissa, siellä oli ollut omat lait, periaatteet, moraali ja monenlainen sählinki, mihin vain lihallinen ihmisluonto pystyy. Paavali olisi voinut kaiken nähtyään kääntyä 180 astetta ja todeta, antaa olla, mahdoton tehtävä. Mutta niin vain oli alkanut evankeliumi vaikuttaa. Paavali siunasi korinttilaisia kirjeensä lopuksi. Otetaan tämä tänä Pyhän kolminaisuuden päivänä meillekin: Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus, Pyhän Hengen osallisuus (=yhteys) olkoon teidän kanssanne (13).

Pirkko