Hes. 12, 2. Kor. 12

Hes. 12

Olipa vaikuttava luku. Hesekielen ennustuksia vähäteltiin, ajateltiin, että profeetta puhuu kaukaisista asioista. Ihan sama analogia kuin Jeesuksen toisen tulemisen suhteen, on pilkkapuhetta esim. eipä ole tullut vaikka lupasi. Ihmismieli pyrkii mitätöimään Jumalan ilmoitusta. Luvun lopussa on vahva lause: ”Jokainen sana, jonka minä puhun, toteutuu, sanoo Herra, Herra.”

2. Kor. 12

Paavalin puolustautuminen jatkuu. Nyt hän kertoo ilmestyksistään, joita muka hänen tuntemansa mies oli nähnyt. Itsestäänhän hän kertoo. Silti hän ei halunnut kerskata näystä vaan heikkoudestaan. Kaiken luulottelun kitkemiseksi Paavali oli ollut tämän seurakunnan kohdalla tarkka, ettei seurakunta elättänyt Paavalia (15). Ehkä korinttilaiset olivat omassa kulttuurissaan nähneet manipulointia, hyödyn tavoittelua, jopa riistoa niin, että epäilys Paavaliakin kohtaan oli syntynyt. Tämä seurakunta ei ollut kyllin kypsä vielä taloudelliseen työyhteyteen. Eikä Tituskaan Korintissa ollessaan pyrkinyt hyötymään seurakunnasta (18). Viisasta toimintaa.

Jos Paavali olisi valittanut heikkoudestaan tai kokemistaan vääryyksistä, se olisi voitu tulkita säälin ja rahan tavoittelemiseksi. Heikkoudesta kerskaaminen, niin kuin Paavali teki, voisi ajatella vievän pohjan hyötymiseen liittyvältä luulottelulta. Rakkaudellinen asenne ei manipuloi eikä pyöritä.

Pirkko

Hes. 11, 2. Kor. 11

Hes. 11

Luvun lopussa todetaan: ”Minä kerroin pakkosiirtolaisille kaiken, mitä Herra oli minulle näyttänyt”. Tässä on yksi todentuma Hesekielen saamien näkyjen tarkoituksesta. Kuulijoiden on täytynyt ymmärtää Jumalan suuruutta, kun profeetta on kertonut näyistään. Pakkosiirtolaiset olivat jo eläneet todeksi, miten näyt ja ennustetut asiat Jerusalemin tuhosta ja pakkosiirtolaisuudesta olivat toteutuneet. Näyt vahvistivat Hesekielen asemaa tehtävässään, näin uskon.

2. Kor. 11

Paavali joutuu tässä luvussa puolustamaan korinttilaisille toimintaansa ja kutsumustaan. Paavali päätyy listaamaan kirjeeseen monenlaiset vaarat ja uhat, joita hän on työssään kokenut. Paavalin kutsun on täytynyt olla hänelle itselleen hyvin vahva ja selkeä. Arvelen, että muutoin ensimmäisen ruoskinnan jälkeen viimeistään, olisi ollut hyvä syy heittää homma sikseen. Kunpa kukaan Sanan opettaja, julistaja tai johtaja ei jäisi yksin milloinkaan tai ainakaan silloin, jos on jonkinlaista vääntöä tai säätöä seurakunnassa. Kenen puolesta tänään voisimme rukoilla tai lähettää vaikka viestin, että tukena ollaan?

Pirkko

Hes. 10, 2. Kor. 10

Hes. 10

Tässä luvussa profeetta näkee kerubeja ja Herran kirkkautta. Kerubit on kuvailtu varsin yksityiskohtaisesti, heillä on neljät kasvot ja kulkevat pyörillä. Oikeastaan hiukan huvittaa nuo pyörät. Mitähän symboliikkaa näissä on kätkettynä, kun ne on tekstiin jätetty.

Nuo neljät kasvot on mainittu jo ensimmäisessä luvussa Hesekielen kirjaa ja mainitaan Ilmestyskirjassa 4: 7. Eräs pastori opetti, että neljä evankeliumia voidaan rinnastaa myös näiksi neljiksi kasvoiksi. Johannes on kotkan kasvoinen, Luukas ihmiskasvoinen ja olikohan Matteus leijonan kasvoinen ja Markus häränkasvoinen. Kiintoisa ajatus.

2. Kor. 10

Tässä luvussa on opetusta siihen, mitä aikanaan oivalsin, kun pohdin, miten vähän ketään lähimmäistä tai kaukaistakaan rakastin.  Minä äkkäsin tuolloin, että jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Jumalan rakastama minusta ja minun kylmyydestäni huolimatta. Näin vapauduin paineesta olla rakastava lähimmäinen, ja voin katsoa toisia ihmisiä Jumalan luomina. Jae 7 tuo käsittääkseni juuri tähän ajatusmalliin tukea: saman Kristuksen pelastamia olemme, minä sekä sinä.

Pirkko