Tekijä: Pirkko

Jer. 48  Apt. 20

Jer 48

Tässä luvussa kerrotaan Mooabin maan ja kansan tuhosta, joka johtui kansan käyttäytymisestä. Olen sanaton, kyvytön kommentoimaan ilmiötä. Tuho koski koko kansaa. Onkohan Jumalan näkökulmassa myös kansa sen lisäksi, miten me ajattelemme. Me taidamme korostetusti ajatella, että kyse on yksilön elämästä ja valinnoista, mitä tulee suhteessa Jumalaan, Sanaan, Jeesukseen, nöyrtymiseen.

Apt 20

Apostolien teoissa on apostolien urakehityksen ja uran aikaisten tapahtumien kuvausta sellaisenaan. Millaisenakohan Jumala näkee meidän hengellisen uramme? Arvelen, että itse näemme tai tulkitsemme omamme vaatimattomaksi elämässä rämpimisen keskellä. En ole sitä enkä ole tätä, en ole tehnyt sitä tai tätä, ei minusta ole. Onko tuttua? Toivottavasti ei.

Totta on, ettemme ole alkuseurakunnan apostoleja. Meidät on kutsuttu tätä, tällaista aikaa varten, palvelemaan nyt. Me emme ehkä näe tai ymmärrä, mikä merkitys on rukouksella ja ylistyksellä tai jo sillä, että Pyhä Henki asuu meissä ja on meissä siellä, missä olemme ja toimimme kukin tahollamme. Hengellinen todellisuus on edelleen olemassa niin kuin se näyttäytyi apostolien aikaan, jopa vahvoina vastakkain asetteluina hengellisyyden ja pakanallisuuden kohdatessa.

Pysähdyin jakeisiin 28-31. Paavali kannustaa kuulijoita pitämään huolta itsestään ja seurakunnasta, jonka Herra on verellään itselleen lunastanut. Paavali kertoo heille jo etukäteen, että samasta joukosta nousee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä opettaen totuudenvastaisia oppeja. Aikamoinen ihme on, että vielä tänä vuonna, tällä vuosikymmenellä meillä on Raamattu, jossa perusevankeliumi on luettavissa. Johonkin noiden valheopettajien opit ovat sammuneet ja sammuvat siinä määrin, että Jeesuksella on edelleen opetuslapsia verellään ostamassaan seurakunnassa. Seurakuntien oppien painotuserot eivät mitätöi Jeesusta.

Jeesuksen veren suojassa tänään, Sanan voimassa (jae 32).

Pirkko

Jes. 57 Ilm. 13

Jes 57

Tässä luvussa 57 kuvataan Herran näkökulmasta kansan luopumuksesta johtuvaa käyttäytymistä, johon vaikuttaisi ihmeesti löytyvän energiaa. Uhrataan ja palvellaan, mutta ties mitä jumalia. Jakeessa 13 kysytäänkin ”Kun huudat apua, pelastaako sinut tuo jumalien joukko”. Terävä kysymys, johon kuulijoiden on ainakin mielessään pitänyt vastata.

Luvun loppuosa tuo esille armahtavan Ylhäisen, Pyhän ja Korkean asenteen, jossa on lupaus rauhasta ja parantumisesta. Suuntaudutaan tänään Ylhäiseen, Pyhään ja Korkeaan, hänellä on meille antaa.

Ilm 13

Tässä luvussa kuvataan pedon tai petojen toimintaa ja valtaa ihmisiin, kaikkiin niihin ihmisiin, joiden nimet eivät ole Karitsan elämänkirjassa (jae 8). Oletan, siis vain oletan, että hengellinen erottelukyky vaikuttanee vahvasti, etteivät Herran omat kumarra näitä petoja. Jakeessa 10 sanotaan suoraan, että ”nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa”. Pyhän Hengen sinetti ei meistä irtoa, vaikka olisimmekin ymmällä tällaisissa vaikeissa olosuhteissa. Näin emme ole yksin missään vaiheessa, Jeesus on Pyhässä Hengessä kanssamme maailman loppuun saakka (Mt. 28:20). Seurakuntayhteys on myös vahva tuki kaikissa vaiheissa. Tämän sunnuntain teema on Kristus, kirkkauden säteily. Voittajan säteily, olemme Hänessä.

Pirkko

Jes. 56 Ilm. 12

Jes 56

Tässä luvussa on ihana lupaus, että muukalainenkin on hyväksytty Herran temppeliin (jae 6). Herra lupaa hyväksyä muukalaisten uhrit ja sallia menemisen pyhälle vuorelle. Herran temppelissä saavat kaikki kansat rukoilla. Me nykyajan muukalaisina saamme turvautua Jeesuksen täydelliseen uhriin. Evankeliumi on myös pakanoita, eli meitä varten, rukous ja seurakuntaan kuuluminen on etuoikeutemme. Nykyiselläänkin nettikirkkoon voi osallistua itsekseen tai jonkun ystävän kanssa, opetukset löytyvät Youtubesta, rukouspyyntöjä voi lähettää. Et ole yksin ja irrallaan.

Ilm 12

Tämän luvun tapahtumien ajoitus on minun ymmärrykselleni vaikea. Tässä on kuvattuna kuin Jeesuksen syntymä, Paholaisen heittäminen taivaasta ja Jumalan kuninkuuden voittaminen ja Voidellun vallan saaminen. Käsittääkseni nämä tapahtumat ovat Raamatun historiassa eriaikaisia. Taivaassa on toki iankaikkisuus, siellä ei ole aikajärjestystä kai samalla tavalla kuin meillä. En ymmärrä, mutta iloitsen jakeen 11 mukana: ”He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton.” En ole kovin kilpailuhenkinen, silti voitosta osallisuus tuo iloa tänään.

Pirkko