Tekijä: Pirkko

Hes. 7

Profeetta Hesekiel on minulle varsin jäsentymätön Vanhan testamentin henkilö. Lähdekirjastani luin, että hän oli pakkosiirtolaisten profeetta ja monessa muussakin roolissa siellä. Samaan aikaan Jeremia oli Jerusalemiin jääneiden profeettana. Jumalan suurta rakkautta on ollut varustaa omansa profeetoilla, vaikka olikin joutunut sallimaan kansalle tällaisen onnettomuuden. Kun kaukana kotoa joku julistaa tuttua oppia ja sen pohjalta totuutta, voisi ajatella kansan identiteetin säilyvän ja kansaa houkuttavan kääntyä oman Jumalan puoleen. Samalla nuoremmat sukupolvetkin tulivat tuntemaan hengellisen perintönsä.

Tässä luvussa profetoidaan tulevasta. Jumalan unohtumisesta ja jumalisesta elämästä luopumisen seurauksena oli tulossa tuho. Kaikesta piti luopua. Tämän luvun lopuksi profeetta julisti Herran sanana: ”He tulevat tietämään, että minä olen Herra.” Tätähän Jumala haluaa viestiä edelleenkin.

2. Kor. 7

”Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitä Tituksen tulolla” (6). Titus toi viestiä, että Korintin seurakunnassa oli ikävöity Paavalia. Näin ymmärrän. Tieto, että joku kaipaa jossain, on mielenterveydelle tarpeellista. Kaipaus kertoo toisen ihmisen hyväksymäksi tulemisesta. Miten paljon jääkään viestimättä tuota kaipausta tai jopa ikävää elämän arjen tiimellyksessä.

Paavalikaan ei välttynyt masennukselta, näin tulkitsen. Oli ollut ulkoapäin tulevaa painetta ja sisällä pelkoa. Tällaisessa tilanteessa ei ole eduksi jäädä yksin, vaikka se olisikin houkutteleva valinta. Tituksen tulo merkitsi paljon ja tapaaminen oli enemmän kuin pelkkä työkokous.

Kenelleköhän voisin olla lohtua ja rohkaisua tuova ”Titus” tänään?

Pirkko

Valit, 2  Apt. 26

Val 2

Jos tässä luvussa kuvaillut asiat ovat todella tapahtuneet Jerusalemille tuolloin, on tuho ollut kauheaa. Nälänhätä on vienyt ihmiset tekemään hirveyksiä selviytyäkseen hengissä. Jumalaa syytetään tuhon aiheuttajaksi, silti valitus osoitetaan Hänelle.

Jumala kestää valituksen ja ymmärtää kärsivää ja auttaa ajallaan. Mikä on kärsimyksen tarkoitus – en osaa vastata. Jumalan puoleen silti käännyn ja uskon, että valituksella on rakastava kuuntelija.

Apt 26

Paavali sai kuningas Agrippalta luvan puhua puolestaan. Paavali kertoi, että hänen elämänsä oli ollut alusta alkaen, nuoruudesta asti kaikkien juutalaisten tiedossa. Paavali oli siis ollut paikallinen julkkis, ainakin juutalaisten keskuudessa. Näitä julkkisten kääntymyksiä Jeesuksen seuraajiksi on tapahtunut jo alkuseurakunnan ajoista lähtien. Kummallista oikeastaan on, miten paljon uskoa ja uskoviakin tavallaan vähätellään, silti jonkun julkkiksen kääntyminen, uskoon tulo on uutinen. Tämä kertonee pohjimmiltaan siitä, että kyse on iankaikkisen osoitteen muutoksesta, todellisesta kahden vaihtoehdon välillä valitsemisesta ja Jumalan olemassaolon tunnustamisesta.

Paavali ei ole unohtunut vieläkään, hän on siis maailmanlaajuinen kestojulkkis, koska oli saanut kohdata Jeesuksen ja muuttunut. Syksyn Mediamissio käyttää tätä samaa formaattia kirjassa, johon on koottuna muutostarinoita (näin olen kuullut). Millainen on kunkin meidän muutostarina tai tarinat uskon vaikutuksista ja merkityksestä elämäämme? Kukahan olisi kiinnostunut kuulemaan?

Pirkko

Valit, 1  Apt. 25

Val 1

Valitusvirret -kirjan ensimmäisessä luvussa valitetaan Jerusalemin kohtaloa. Valitukseen on paljon aihetta. Tappiota oli tullut, naurunalaiseksi joutumista tai sen kokemista. Luku loppuu: ”Lakkaamatta minä huokaan, sydämeni on sairas”. Oleellista on, että valitukselle on osoite ja sen myötä kuuntelija. Anna palaa, Jumala kuuntelee ja kuulee. Uskonpa vielä, että on Hänelle mieleistä, että valitamme asioistamme juuri Hänelle.

Apt 25

Paavalin syyttely jatkuu. Paavalille järjestyi kuningas Agrippan tapaaminen, koska Paavalia kohdeltiin kuin Rooman kansalaiselle kuului. Kiintoisaa on, että tekstiin on kirjoitettu jakeeseen 23, että kuningas saapui paikalle kaikessa loistossaan. Pukeutuminen kaikkeen loistoonsa on vaatinut valmisteluja, kaikki loisto kuvaa arvovaltaa ja asemaa. Asetelmaan voin kuvitella hiukan huvittavia piirteitä: olikohan Paavali päässyt edes käymään suihkussa ja miten ehkä vähemmän sliipattuna Paavali sai tavata kuninkaan. Tapaamisen tavoite oli, että kuninkaan olisi pitänyt saada selville, mistä Paavalia syytettiin. Heidän tapaamisensa kuvaus jatkuu huomisessa luvussa.

Uskon kysymykset eivät ole ihan helppoja maallisten tuomioistuinten ratkaistaviksi. Moni riita loppuisi tai estyisi kokonaan, jos molemmat osapuolet tunnustautuisivat syntisiksi ja Jeesusta tarvitseviksi. Jospa näkisinkin toisen henkilön Jumalan silmin, puhtaana. Minun syytökseni tai arvosteluni toista kohtaan haihtuisivat siihen paikkaan ja asiat voitaisiin sopia, jopa unohtaa. Kenet tänään näen Jeesuksen kautta, armon silmin?

Pirkko