2. Sam. 24, Hepr. 10

2. Sam. 24

Daavid teki Herran silmissä virheen, kun laski väkeä, ilmeisesti erityisesti sotaväen määrää. Tulosraportti sisälsi ainakin sen suuntaista mainintaa. Tämä oli jostain syystä raskas moka, koska Herra rankaisi kansaa tappavalla rutolla. Laskennan tulos taisi siis jäädä varsin lyhytaikaiseksi. Tämä laskenta on vaikeasti avautuva asia, mutta luulen, että uskon mukaan vaeltaminen ei sisällä luonnollisten faktojen listaamista. ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni” on uskon mukainen periaate. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo” Josko tässä opeteltiin näitä periaatteita.

Hepr. 10

Näitä aikoja varten ovat vahvaa evästä jakeet 23 -24: ”Pysykää horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen antaja on uskollinen. Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin.” Oli elämä millaista tahansa, meillä on oikeus tunnustaa toivoa, koska toivolla on perustelu ja perusta. Se ei ole vain inhimillinen asenne. Kristuksessa meillä on toivo tänään ja tulevaisuudessa.

Pirkko

2. Sam. 23, Hepr. 9

2. Sam. 23

Tässä luvussa luetellaan Daavidin sankareita. Kunnostautumisia oli useaa lajia, tavallisin oli vihollisen tuhoaminen, mutta myös urhollisista palvelutehtävistä kerrotaan. Täältä 2020-luvun näkökulmasta kun lukee noita Daavidin sotien vaiheita, ei voi kuin ihmetellä, miten Jeesuksen sukupuun säilyminen on vaatinut taistelua. Jeesushan syntyi Daavidin juurivesana. Me elämme siitä, että voitto on jo saatu ristillä reilut 2000 vuotta sitten. Evankeliumi on ihmeesti säilynyt kaikki nämä vuodet. Kiitos kaikille taistelijoille ja sankareille kautta vuosisatojen. Nimilista on Jumalan tiedossa. Nyt on meidän vuoro. Toki meidän kykymme on saatu Jumalalta (2 Kor 3:5)

Hepr. 9

Aivan mahtava luku uuden liiton sisällöstä jakeesta 11 alkaen. Jeesus on kerran kuollut ja ylösnoussut ja se riittää. Kerran Hän tulee takaisin pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat (26). Jokohan piankin?

Pirkko

2. Sam. 22, Hepr. 8

2. Sam. 22

Daavidin ylistyslaulu on luvun otsikkona. Laulu ajoittuu tilanteeseen, jossa Herra oli pelastanut Daavidin Saulin ja kaikkien muiden vihollisten käsistä. Tuollainen tilanne pisti laulamaan 50 jakeen verran. Luvun jakeissa on viitauksia moniin psalmeihin ja Vanhaan testamenttiin. Sanoitus oli Sanan mukaista. Lukaisepa sanoitus kiitosmielellä siitä, että meidänkin vihollinen on jo voitettu ristillä.

Hepr. 8

Tämä luku vertaa vanhan ja uuden liiton toimintaa. Vaikka on uusi liitto, Jumala ei ole lakannut olemasta heprealaisten Jumala eikä heprealainen kansa, juutalaiset, ole lakannut olemasta Jumalan kansa. Pelastus on vain Kristuksessa ja sitähän koko tämä heprealaiskirje yrittää viestiä. Meillä ns. pakanoilla ei ole taakkana juutalaista kulttuuria. Monilla, ellei jopa kansoilla on ehkä jonkinlaiset rajoitteet hyväksyä evankeliumia. Soisin kyllä pelastuksen sanoman olevan kiinnostavampi suomalaistenkin keskuudessa. Mikähän keino toimisi, että Jeesus olisi vetovoimaisempi.

Pirkko