Ps. 56, Gal. 5

Ps. 56 Gal. 5

Ps 56

Daavidin ahdingot jatkuvat edelleen. Hän kärsi peloista. Pelko on osa elämään kuuluvista tunteista. Mekin koemme pelkoa eri tilanteissa enemmän tai vähemmän. Siksi kai Raamatussa sanotaan usein ”älä pelkää”. Se sanotaan pelkääville. Pelon tunnetta ei tarvitse hävetä. Jumalan Sana on vahva turva pelkääville. Daavidkin kirjaa kokemuksenaan ”Jumalaan minä luotan enkä pelkää” (5).

Gal 5

Tässä luvussa on tuttu kohta ensimmäisessä jakeessa ”Vapauteen Kristus vapautti meidät… älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Jakeessa 4 Paavali sanoo suoraan, että galatalaiset ovat joutuneet eroon Kristuksesta, he ovat langenneet pois armosta. Paavali ei kaihda kertoa, millaista on lihan eli langenneesta ihmisestä lähtevät teot. Lisäksi Paavali listaa Hengen hedelmät. Hedelmien listan äärellä on helppo tuntea huonousoloa. On syytä muistaa, että ne ovat Hengen hedelmiä, ei meidän omia hedelmiä. Huuh!

Pirkko

Ps. 55, Gal. 4

Ps. 55 Gal. 4

Ps 55

Daavidin ahdinko jatkuu. Entinen läheinen (olisiko ollut kuningas Saul) vainosi. Jakeessa 23 on päätös tuskailulle: ”Heitä taakkasi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen.” Toimiva ohje meillekin tänään.

Gal 4

Tässä luvussa pysähdyin galatalaisten yhteen ongelmaan, vallan käyttöön. Jakeissa 17-18 tulee esille, että heidän intonsa oli suuntautunut ryhmän sisälle, innostuneitten omaksi hyväksi. Eikä vallan ja aseman väärinkäyttö ole myöhemmissä kristillisissä kirkkokunnissakaan historian aikana ollut vieras asia. Olen Paavalin lailla ymmällä (20), kun luen tällaisesta tai kuulen uutisia. Rukoillaan, että vinoutunut vallankäyttö voisi haurastua ja vinoutuneen vallankäytön kohteet ja uhrit saisivat avun ja suojan.

Pirkko

Ps. 54, Gal. 3

Ps. 54 Gal. 3

Ps 54

Pahan ja jumalallisen välinen taistelu on koko ajan olemassa. Paha on kertaalleen voitettu Jeesuksen ristillä ja se voitto pitää. Meidän mahdollisuutemme tänään on kiittää kaikesta, mitä olemme saaneet ja mitä Raamattu meille lupaa. ”Jumalani on auttajani”. (6)

Gal 3

Paavali ei imartele galatalaisia puhutellessaan heitä mielettömiksi, vanhemmassa käännöksessä taisi olla ilmaisuna älyttömät galatalaiset. Tällaista suoranuottista opin raikkauden valvonnaksi tarkoitettua nimittelyä tarvitsemme mekin, jos tai kun perusasioissa liiraa ja lipsuu. Sovellus voisi olla ”Te älyttömät -laiset tai -läiset! Jos kovin liiraa jossain, olisimme pelastuneina silti perillisiä, mutta oman elämän ja seurakuntaelämän voima kai heikkenisi.

Jakeesta 26 alkaen Paavali muistuttaa, että olemme Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa riippumatta kansallisuudestamme, sukupuolestamme tai yhteiskunnallisesta asemastamme. Missä kohtaan tämän tosiasian tänään?

Pirkko