Tekijä: Pirkko

Ps. 53 Gal. 2

Ps 53

Psalmin viimeisessä jakeessa on odotus siitä, että Jumala palauttaa kansansa ennalleen. Iloa tiedetään tulevan silloin. Mitä kaikkea Daavidille tuo ennalleen asettaminen lienee tarkoittanut, itse ajattelen sen tarkoittavan yhteyden palauttamista ihmisen ja Jumalan välille. Tämä ennalleen palauttaminen tapahtui Jeesuksen uhrissa ja Pyhän Hengen vuodatuksessa. Meillä on suora rukousyhteys Kaikkivaltiaan kanssa ja johdatus sekä varustus elää suoraan Hänestä. Tänäänkin.

Gal 2

Paavali pohjusti luotettavuuttaan evankeliumin asioissa galatalaisille. Hän kertoo, kuinka hän oli testannut saamansa opetuksensa muiden apostoleiden edessä oman apostolin uransa alussa. Hänet hyväksyttiin (9). Tällainen toimintatapa suojasi niin häntä itseään kuin kaikkia seurakuntia. Me voimme nyt testata omaa ajatteluamme, johon on voinut elämän aikana tarttua perinteitä eri herätysliikkeistä. Jae 16 sisältää vanhurskauttamisopin perusteet: olemme vanhurskautettuja vain uskosta Jeesukseen Kristukseen, vaihtoehtoinen käännös on Jeesuksen Kristuksen uskon kautta. Tämä vaihtoehtoinen käännös on jopa vielä syvempi ilmaus. Tässä on mietittävää tälle päivälle.

Pirkko

PS. tuo vaihtoehtoinen käännös sanotaan Suomen kansan Raamatussa (en mie muuten tietäis)

Ps. 52 Gal. 1

Ps 52

Luvun viimeiset jakeet ovat rohkaisuna tälle päivälle. ”… minä turvaan Jumalan armoon aina ja ikuisesti. Minä kiitän sinua aina siitä, mitä olet tehnyt ja panen toivoni hurskaittesi edessä sinun nimeesi, sillä se on hyvä.” (Suomen kansan Raamattu). Mitään muita todellisia, kantavia ja riittävän vahvoja turvan lähteitä ei ole olemassa. Tätä kaiketi Jumala halusi sanoa Moosekselle antamassaan lain taulussa ihan ensimmäiseksi ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi”.

Gal 1

Galatalaiset asuivat käsittääkseni nykyisen Turkin alueella, siellä ainakin on kartan mukaan Galatia. Sillä suunnalla oli muitakin seurakuntia, joille Paavali kirjoitti ja sille maantieteelliselle Vähä-Aasian suunnalle oli kirjeitä myös Ilmestyskirjan alkuluvuissa. Mitähän sen seudun kristillisyydelle oikein tapahtui, varmaan kirkkohistorioitsijat osaisivat vastata. Ihme, että meillä on vielä käsitykseni mukaan varsin selkeää, Raamatun mukaista kristillisyyttä. Toki meilläkin Suomen kristillisissä piireissä on ollut ja on pieniä vinoumia, joissa Jeesuksen ristin kuolemalla saatuun täydelliseen uhriin lisäillään jotain soopaa, esim. käyttäytymisvaatimusta tai jonkin sortin suoritusta. Näillä lisäyksillä kuulutaan johonkin ryhmään, pelastuksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Galatalaisille Paavalin piti opettaa uudelleen, mikä on kristillisen hengellisyyden ydintä. Perusasia tulee esille jo luvun alkujakeissa. ”Armo ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, häneltä, joka antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä maailmanajasta Jumalan, meidän Isämme tahdon mukaan. Hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Aamen.”

Tässä on meille perusta tälle päivälle ja koko lopulle elämällemme täällä ajassa. Todellinen perusta, eikä tämä perusta sisällä mitään soopaa. Ole levossa ja siunattu tänään.

Pirkko

Ps. 51 2. Kor. 13

Ps 51

Tämä on tuttu Daavidin katumuspsalmi. Daavid katuu ja on verivelassa, siis tietää murhanneensa. Hänen kokemustaan saamme käyttää edelleen synnin ja syntisyyden tunnustuksena. Meillä on kaiken kattava uhri, Jeesuksen ristinkuolema täydellinen uhri, jolla Jumalaa vastaan tehty rikkomus, ihmiskunnan syntiinlankeemus, on hyvitetty. En tätä kokonaisuudessaan tajua älyllä, mutta elän ja rakennun siitä. Saan siitä levon kohdata omia syntisyyden ilmentymiä ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Jeesuksen veren suojassa, Pyhällä Hengellä varustettuna tänäänkin.

2 Kor 13

Tämä luku on otsikoitu Suomen kansan Raamatussa Itsensä koetteleminen. Itsensä tutkiminen ja koetteleminen on aihe, jota en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Jos katson itseeni, löydän kriittisesti tarkastellessa ihan painokelvotonta. Jos kysyn itseltäni, kuka on pohjimmiltaan minun turvani ja Herrani, vastaus on Jeesus. Tätäkö tarkoitetaan? Saan iloa ja sisäistä elämän liikettä sydämeeni, kun luen Raamattua, rukoilen tai kuuntelen saarnoja, Sanan opetusta. Pyhä Henki pitäköön minusta ja Sinusta huolta, pitäköön Hän meidät sisäisesti elävinä. Omia konsteja ei siihen ole. Jumala-suhteen toinen osapuoli, itse Kaikkivaltias on suhteessa aktiivisempi osapuoli, siihen saan luottaa.

Pirkko