Tekijä: Pirkko

2. Sam. 21

Edellisen kuninkaan Saulin aikaisia rikkomuksia hyvitettiin vääryyttä kärsineelle naapurikansalle. Kolmen vuoden nälänhädän tulkittiin johtuvan verivelasta. Velka maksettiin Saulin jälkeläisillä. Kova hinta. Tähän jos vertaamme omaa syntivelkaamme ja Jeesuksen verta maksuvälineenä Jumalalle itselleen meidän velasta, vetää hiljaiseksi. Miten tahansa ponnistelemmekaan muilla maksuvälineillä synneistämme, ei ole muuta käypää valuuttaa kuin Jeesuksen veri. Tätä on vaikea kokonaisuudessaan ymmärtää ajassa, ehkä taivaassa Jumalan pyhyyden äärellä tämä pohjimmiltaan avautuu.

Hepr. 7

Kirjoittaja rinnastaa Jeesuksen pappeuden Melkisedekiin. Minulle hiukan vieraampi hahmo tuo Melkisedek kyllä on. Käsitän hänet suoraan taivaasta maan päälle lähetettynä pappina, Aabraham piti häntä aikanaan kunniassa ja antoi hänelle kymmenykset.  Leeviläiset ja aaronilaiset papit olivat erilaista pappeuden laatua. Heprealaisille nämä pappeusasiat olivat tärkeitä selittää, jotta Jeesuksen asema avautuisi. Kun pappi vaihtui, vaihtui laki (jae 12). Jeesuksen jälkeen ei ollut siis enää olemassa vanhoja systeemejä. Kova paikka vanhalle perinteelle. Raahaammekohan mekin jotain vanhaa mukana niin, että Jeesuksen asema ja arvo pyrkivät hämärtymään.

Pirkko

2. Sam. 20

Taas kapinoidaan tässäkin luvussa. Kuin kuuntelisi päivän uutisia nykyajan erilaisista vastakkain asetteluista. Jokin kumma vimma ihmisryhmillä on löytää syitä olla olematta yhtä ja etenemättä ristiriitatilanteissa diplomatian keinoin. Kunpa itse osaisi olla ottaantumatta turhiin väittelyihin tai jakolinjoihin. Jeesus lupasi meille aikaa varten sisäisen rauhan, Hän tiesi, että sitä tarvitaan kaikenlaisen kuhinan keskellä.

Hepr. 6

Luvun lopussa kirjoitetaan toivosta. Toivo määritellään sielun ankkuriksi. Juuri näinä aikoina on syytä tarttua tähän. Jeesus on mennyt edeltä, Hän on meidän elävä toivomme. Tartutaan siihen tänäänkin.

Pirkko

2. Sam. 19

Tässä luvussa koskettavaa on, miten kuningas Daavid oli armollinen Saulin pojan pojalle Mefiposetille. Vaikka edellisen kuninkaan, Saulin käytös oli aikanaan ollut Daavidia vastaan, Joonatan, Saulin poika oli ollut Daavidin uskollinen ystävä. Nyt Joonatanin poika, Mefiposet sai syödä kuninkaan pöydässä. Poika oli rampa tapaturman seurauksena. Tämä on syvä kuva siitä, kuinka kaikkine vammoinemme saamme kuulua kuninkaan pöytään Jeesuksen tähden.

Hepr. 5

Hengellinen ravinto on aiheena luvun loppuosassa. Puhutaan Jumalan Sanan alkeista, maidosta ja toisaalta vahvasta ruoasta. Maito on niitä varten, jotka ovat kokemattomia vanhurskauden sanassa. Vahva ruoka on täysi-ikäisille, niille, jotka ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan. Kumpaankohan ryhmään pystyisi asettumaan. Usein evankeliumin perusasiat maistuvat hyvältä ja tuntuvat tarpeellisilta. Jeesuksen ristinkuoleman syvällistä merkitystä on vaikea ymmärtää, vaikka siitä elämmekin. Hyvän ja pahan erottaminen on monissa asioissa todella vaikeaa. Eettisissä ratkaisuissa on melkein aina molemmat puolet olemassa, jos vaivautuu miettimään. Vahva ruoka kiinnostaa ja maitoa voisi olla juomaksi.

Pirkko