Tekijä: Pirkko

2. Kun. 5

Kun luen kertomusta sotapäällikkö Naamanista ja hänen vaimonsa palvelijasta, peilautuu mieleen Joosefin elämä. Tässä kerrotaan pienestä tytöstä, joka oli ryöstösaaliina tuotu Israelista, joutunut palvelijaksi Naamanin perheeseen, vieraaseen kulttuuriin. Naaman tarvitsi parantajaa spitaalilleen. Pieni, vierasmaalainen, palvelija ja vielä tyttö, mutta hänellä oli merkityksellinen sanoma herransa tilanteeseen. Hän tiesi, että Israelissa on profeetta, joka voisi auttaa. Jakeet 4 ja 5 kertovat, että suuri sotapäällikkö ja kuningas keskustelivat pienen tytön puheista. Tuossa asemassa olevien ei luulisi piittaavan palvelustytön puheista.

Pienen tytön sanat saivat Syyrian kuninkaan kirjoittamaan Israelin kuninkaalle kirjeen, kirje sai Israelin kuninkaassa voimakkaan tunnereaktion, jonka perusteella profeetta Elisa viesti Israelin kuninkaalle omista mahdollisuuksistaan. Pienen tytön sanat saivat Naamanin palvelijoineen matkustamaan Israeliin. Ja siellä Naaman saikin avun ja lisäksi uskon Herraan. Arvelen, ettei sotapäällikkö Naamanilla ollut kokemansa jälkeen intoa uusiin ryöstöretkiin Israeliin. Pienen tytön lauseilla oli hengellinen ja ehkä myös sotilaspoliittinen vaikutus entisen kotimaansa eduksi.

Miten mitättömäksi, pieneksi, jonkun järjestelmän orjuuttamaksi itsemme koemmekaan, meillä on silti sanoma. Sanoman tuoja voi olla vaikka lapsi, joka tietää, että Jeesus parantaa ja auttaa. Sanoma on oleellinen, ei sen välittäjän asema. Kenen olisi tänään tarpeen kuulla Jeesuksen mahdollisuuksista?

Ilm. 2

Tässä luvussa on viesti neljälle eri seurakunnalle, jotka olivat vinoutuneet eri tavoin. Oli vinksahdus mitä tahansa, lääkkeeksi tarjottiin ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnalle…” (jakeet 7, 11, 17 ja 29). Tulkitaan näitä Ilmestyskirjan seurakuntia tuohon aikaa eläneiksi, seurakunnan historiana ja elämänkaarena tai mitä niitä tulkintoja onkaan, Jumala äänen kuuleminen on seurakunnalle tärkeä ominaisuus. Jeesus on seurakunnan pää. Seurakunnalle tarkoitettua Jumalan ääntä, Hengen puhetta voi tulla kuulemaan yhteisiin kokoontumisiin. Jumala puhuu tavalla ja toisella. Kuuntelemisiin!

Pirkko

1. Kun. 13 
Tässä luvussa kerrotaan Juudan profeetasta, joka oli saanut Herralta ohjeet olla syömättä ja juomatta Beteliin suuntautuneen työmatkan aikana. Profeetta oli tullut Juudasta Beteliin Herran lähettämänä (jae 1). Profeetan työtehtävien jälkeen kuningas pyysi häntä aterialle, mutta profeetta kieltäytyi vedoten Herran antamiin ohjeisiin. Mutta sitten paikallinen Betelin profeetta kuuli tapahtumista, otti selkoa Juudan profeetan kotimatkasta ja kertoi valheellisesti saaneensa enkeliltä Herran sanan, että Betelin profeetan pitäisi tuoda Juudan profeetta taloonsa syömään ja juomaan. Liekö tässä ollut taustalla ammattikateus: ylikylän profeetta oli kutsuttu, vaikka paikallinenkin toimija olisi ollut. Itselleen vahingoksi Juudan profeetta uskoi valheen ja toimi toisin kuin Herra oli häntä ohjeistanut. Ylhäältä oli saatuna Herran ohje, mutta viereltä tullut valhe kuulosti Juudan profeetan korvaan uskottavalta. Olihan viesti tullut mieheltä, joka esittäytyi kollegaksi.

Raamatun alkulehdillä asetelma on samankaltainen. Ylhäältä Herra oli antanut Aatamille ja Eevalle ohjeet, mutta Eeva kuunteli viereensä tullutta käärmettä. Noin korvan korkeudelta tuleva viesti vaiensi Herran antaman ohjeen. Tämän ilmiön kanssa mekin elämme. Raamatun väitetään vanhentuneen ja mitä kaikkea Jumalan Sanaa vähättelevää kuulemmekaan korvamme korkeudelta. Mitätöivien viestien vakuudeksi vedotaan milloin mihinkin. Se mitä Herra on sanonut pitää ja kestää. Sen mukaan voimme rakentaa ajatteluamme, työstää vakaumuksia ja tehdä valintoja, nostaa katse ja ojentautua ylösnousemusvoimassa tänäänkin, oli elämämme tilanne mikä hyvänsä.

Joh. 17
Jeesuksen jäähyväisrukous tai ylimmäispapillinen rukoushan se tässä.  Kommentointi lienee turhaa, joten luetaanpa tämä oikein ajatuksella. Annetaan Jeesuksen rukouksen siunata ja nostaa meidät ylösnousemuksen näköalaan.

Pirkko

2. Sam. 22
Tämä luku on Daavidin voittolaulu, kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä (jae 1). Alaviitteistä ja sisällöstä päätellen tämä laulu on kuin tiivistelmä monista Daavidin psalmeista. Päivän läksynä voisi olla tutkia, millainen oli Herra Daavidin kokemana. Tässä vähän alkua: vuorilinna, kallio, pelastuksen sarvi, turvapaikka. Poimi näitä lisää lukiessasi tätä lukua. Hän on kaikkea samaa myös meille, koska Hän ei muutu. Oleellisinta ja haastavinta on, että Hän saa meidän asenteissamme aseman olla Herramme. Tämän laulun perusteella Daavidilla, kuninkaalla oli Kuningas.

Joh. 3
Luvun alussa on Jeesuksen ja Nikodemoksen kohtaaminen yöllä. Juutalaisen oppineen, Israelin opettajan elämän piiriin oli tullut hänen käsityskykynsä ylittänyt ilmiö, Jeesus. Jeesus ei närkästynyt tälle oppineelle, vaan vastasi Nikodemokselle jakeessa kolme, vaikka tekstin mukaan Nikodemus ei ollut mitään kysynytkään, ihmetellyt vain ääneen Jeesuksen tekoja. Jeesuksen vastaus sisälsi opetuksen uudestisyntymisen tarpeesta, jos mieli päästä näkemään Jumalan valtakuntaa. Uudestisyntymisen paikalle on tarjoiltu kristikunnan historiassa ja tarjoillaan nykyisinkin monenlaisia korvikkeita ja lisiä, vaikkapa kuulumista johonkin tai käyttäytymistä. Hengellinen uudestisyntyminen ei ole pohjimmiltaan mitään näistä eikä muistakaan tempuista. Uudestisyntymisen määrittelyyn en kykene, se on osin sanoilla tavoittamaton, silti koettavissa ja elettävissä. Jeesus on ovi ja tie, sen ymmärrän. Uudestisyntynyt saa elää kolmiyhteistä Jumalaa todeksi vaikkapa Daavidin kokemuksien kaltaisesti yllä mainitun 2. Sam. 22. luvun mukaan.

Pirkko