Tekijä: Pirkko

2. Sam. 22

Daavidin ylistyslaulu on luvun otsikkona. Laulu ajoittuu tilanteeseen, jossa Herra oli pelastanut Daavidin Saulin ja kaikkien muiden vihollisten käsistä. Tuollainen tilanne pisti laulamaan 50 jakeen verran. Luvun jakeissa on viitauksia moniin psalmeihin ja Vanhaan testamenttiin. Sanoitus oli Sanan mukaista. Lukaisepa sanoitus kiitosmielellä siitä, että meidänkin vihollinen on jo voitettu ristillä.

Hepr. 8

Tämä luku vertaa vanhan ja uuden liiton toimintaa. Vaikka on uusi liitto, Jumala ei ole lakannut olemasta heprealaisten Jumala eikä heprealainen kansa, juutalaiset, ole lakannut olemasta Jumalan kansa. Pelastus on vain Kristuksessa ja sitähän koko tämä heprealaiskirje yrittää viestiä. Meillä ns. pakanoilla ei ole taakkana juutalaista kulttuuria. Monilla, ellei jopa kansoilla on ehkä jonkinlaiset rajoitteet hyväksyä evankeliumia. Soisin kyllä pelastuksen sanoman olevan kiinnostavampi suomalaistenkin keskuudessa. Mikähän keino toimisi, että Jeesus olisi vetovoimaisempi.

Pirkko

2. Sam. 21

Edellisen kuninkaan Saulin aikaisia rikkomuksia hyvitettiin vääryyttä kärsineelle naapurikansalle. Kolmen vuoden nälänhädän tulkittiin johtuvan verivelasta. Velka maksettiin Saulin jälkeläisillä. Kova hinta. Tähän jos vertaamme omaa syntivelkaamme ja Jeesuksen verta maksuvälineenä Jumalalle itselleen meidän velasta, vetää hiljaiseksi. Miten tahansa ponnistelemmekaan muilla maksuvälineillä synneistämme, ei ole muuta käypää valuuttaa kuin Jeesuksen veri. Tätä on vaikea kokonaisuudessaan ymmärtää ajassa, ehkä taivaassa Jumalan pyhyyden äärellä tämä pohjimmiltaan avautuu.

Hepr. 7

Kirjoittaja rinnastaa Jeesuksen pappeuden Melkisedekiin. Minulle hiukan vieraampi hahmo tuo Melkisedek kyllä on. Käsitän hänet suoraan taivaasta maan päälle lähetettynä pappina, Aabraham piti häntä aikanaan kunniassa ja antoi hänelle kymmenykset.  Leeviläiset ja aaronilaiset papit olivat erilaista pappeuden laatua. Heprealaisille nämä pappeusasiat olivat tärkeitä selittää, jotta Jeesuksen asema avautuisi. Kun pappi vaihtui, vaihtui laki (jae 12). Jeesuksen jälkeen ei ollut siis enää olemassa vanhoja systeemejä. Kova paikka vanhalle perinteelle. Raahaammekohan mekin jotain vanhaa mukana niin, että Jeesuksen asema ja arvo pyrkivät hämärtymään.

Pirkko

2. Sam. 20

Taas kapinoidaan tässäkin luvussa. Kuin kuuntelisi päivän uutisia nykyajan erilaisista vastakkain asetteluista. Jokin kumma vimma ihmisryhmillä on löytää syitä olla olematta yhtä ja etenemättä ristiriitatilanteissa diplomatian keinoin. Kunpa itse osaisi olla ottaantumatta turhiin väittelyihin tai jakolinjoihin. Jeesus lupasi meille aikaa varten sisäisen rauhan, Hän tiesi, että sitä tarvitaan kaikenlaisen kuhinan keskellä.

Hepr. 6

Luvun lopussa kirjoitetaan toivosta. Toivo määritellään sielun ankkuriksi. Juuri näinä aikoina on syytä tarttua tähän. Jeesus on mennyt edeltä, Hän on meidän elävä toivomme. Tartutaan siihen tänäänkin.

Pirkko