Tekijä: Pirkko

2. Aik. 2 Ilm. 19

2. Aik. 2

Luku kertoo temppelin rakennustyön valmisteluista.  Kuningas Salomo rakennutti temppelin, josta näky oli jo Daavidilla, Salomon isällä. Mielenkiintoista on, että lähes sama jae on niin jakeena yksi kuin luvun viimeisenä jakeena. Siinä kerrotaan, kuinka Salomo määräsi tai asetti työmiehet ja työnjohtajat. Varsin moni oli siis kuninkaalla töissä. Lisäksi osa temppelin rakentamiseen tarvittavasta työpanoksesta ja osaamisesta sekä materiaaleista tilattiin ulkomailta siellä hallitsevan myötämielisen kuninkaan tuella.

Vertauskuvallisesti ajateltuna olemme kaikki Taivaallisen kuninkaan palveluksessa. Ne, jotka ymmärtävät, että yhdessä rakennumme Jumalan temppeleinä, ovat valmiita yhteiseen rakennustyöhön. Tulee mieleen lastenlaulu ”Pienet rakentajat me, tiilen tiileen liitämme, temppelihin, jota maailma ei nää…”

Ilm.19

Tässä luvussa on käsittääkseni kuvausta tulevaisuudesta, Karitsan häistä, Jeesuksesta ratsastamassa valkoisella hevosella. Jeesukseksi ratsastajan tulkitsen sen perusteella, että hänen nimekseen mainitaan Jumalan sana (vrt. Joh 1:1). Näistä Ilmestyskirjan kuvaamista asioista lukiessa on kuin elokuvien katsoja, juoni ja tapahtumat eivät vaikuttaisi olevan katsojan vastuulla, vaan siinä kuuluisassa ”suuremmas käres”. Saamme sen tähden levossa lukea näistä.

Pirkko

2. Sam. 24

Daavid teki Herran silmissä virheen, kun laski väkeä, ilmeisesti erityisesti sotaväen määrää. Tulosraportti sisälsi ainakin sen suuntaista mainintaa. Tämä oli jostain syystä raskas moka, koska Herra rankaisi kansaa tappavalla rutolla. Laskennan tulos taisi siis jäädä varsin lyhytaikaiseksi. Tämä laskenta on vaikeasti avautuva asia, mutta luulen, että uskon mukaan vaeltaminen ei sisällä luonnollisten faktojen listaamista. ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni” on uskon mukainen periaate. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo” Josko tässä opeteltiin näitä periaatteita.

Hepr. 10

Näitä aikoja varten ovat vahvaa evästä jakeet 23 -24: ”Pysykää horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen antaja on uskollinen. Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin.” Oli elämä millaista tahansa, meillä on oikeus tunnustaa toivoa, koska toivolla on perustelu ja perusta. Se ei ole vain inhimillinen asenne. Kristuksessa meillä on toivo tänään ja tulevaisuudessa.

Pirkko

2. Sam. 23

Tässä luvussa luetellaan Daavidin sankareita. Kunnostautumisia oli useaa lajia, tavallisin oli vihollisen tuhoaminen, mutta myös urhollisista palvelutehtävistä kerrotaan. Täältä 2020-luvun näkökulmasta kun lukee noita Daavidin sotien vaiheita, ei voi kuin ihmetellä, miten Jeesuksen sukupuun säilyminen on vaatinut taistelua. Jeesushan syntyi Daavidin juurivesana. Me elämme siitä, että voitto on jo saatu ristillä reilut 2000 vuotta sitten. Evankeliumi on ihmeesti säilynyt kaikki nämä vuodet. Kiitos kaikille taistelijoille ja sankareille kautta vuosisatojen. Nimilista on Jumalan tiedossa. Nyt on meidän vuoro. Toki meidän kykymme on saatu Jumalalta (2 Kor 3:5)

Hepr. 9

Aivan mahtava luku uuden liiton sisällöstä jakeesta 11 alkaen. Jeesus on kerran kuollut ja ylösnoussut ja se riittää. Kerran Hän tulee takaisin pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat (26). Jokohan piankin?

Pirkko