Tekijä: Pirkko

Neh. 10 Mark. 12

Neh 10

Kansa sitoutui noudattamaan lakia ja sitoumus sinetöitiin. Luvussa on pitkä lista sinetöijien nimiä. Julkinen kannanotto lienee tukenut monia kansalaisia sitoutumisessa Jumalan laiksi ymmärrettyihin sääntöihin. Jumalan kunnioitus ilmeni hyvin käytännöllisinä, toteutettavissa olevina toimintatapoina. Vastuita jaettiin jopa arvalla. Eittämättä tulee mieleen Uuden testamentin puolelta seurakunta ja seurakunnan vertaaminen ruumiiseen, jossa on monia vastuita ja tehtäviä, erilaisia jäseniä. Sinä ja minä olemme yksi osa jotain suurempaa, ihan tavallisina ihmisinä Jeesuksen tähden. Meidän ei tarvitse tukehtua näköalattomuuteen.

Mk 12

Tässä luvussa Jeesus opetti vertauksen kautta viinitarhan omistajasta, joka jätti viinitarhan vuokraviljelijöille. Omistajan palvelijat tulivat noutamaan satoa. Palvelija toisensa jälkeen pahoinpideltiin, jopa tapettiin, kun ei ollut kunnioitusta viinitarhan omistajaa kohtaan. Lopulta omistaja lähetti oman poikansa ja oletti, että sentään omistajan poika saisi kunnioituksen. Hänetkin tapettiin. Tämän vertauksen kautta Jeesus ilmaisi edellisen luvun murhan suunnittelijoille heidän oman ajattelunsa tilan. Tyylikäs tapa tulla ojennetuksi. Pyhä Henki ojentaa meitäkin hienotunteisesti, jos ajattelussamme pöljyys pääsee vallalle. Tarvitsemme Jumalan oikomishoitoa kuka missäkin asiassa.

Pirkko

Neh. 9 Mark. 11

Neh 9

Luku on otsikoitu Suuri synnintunnustus. Luvussa kerrataan kansan historiaa sekä lankeemusten että siunausten osalta. Vaikka oli eletty siunausten keskellä, ”meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme eivät ole noudattaneet sinun lakiasi eivätkä kuunnelleet sinun käskyjäsi ja todistuksiasi, joilla olit varoittanut heitä” (jae 34, Suomen kansan raamattu 2012). Tämä sama ilmiö jatkuu edelleen monissa maissa. Voisikohan yhteinen syntien tunnustaminen ja uuden suunnan ottaminen olla mahdollista kansakuntana? Jumala ei suuressa laupeudessaan ja armossaan ole tehnyt meistä loppua, eikä hän hylkää. (vrt. jakeet 30-33). Armoa siis riittää tällekin päivälle.

Mk 11

Ihmeekseni kiinnostuin ylipappien ja kirjanoppineiden pohdinnoista, kun he miettivät, miten saisivat Jeesuksen surmatuksi (jae 18). Eikös tämä joukko ollut lukenutta ja oppinutta väestön osaa? Ja ihan yksissä tuumin he suunnittelevat murhaa. Miten oli päässyt Mooseksen saamat kivitaulut unohtumaan? Älä tapa sisältää käsittääkseni ajatuksen älä murhaa äläkä murhauta. Mihin sokeuteen voi ryhmässä päätyäkään, kun on kyse pelosta oman aseman menettämisestä, suosion heikkenemisestä, systeemien säilyttämisestä. Mitä jos Jeesuksen asema vain olisi hyväksytty ja annettu Hänelle kuuluva kunnia. Mikä olisi muuttunut? Entä nykyisin, mikä muuttuisi?

 

Pirkko

2. Aik. 8 Matt. 3

2 Aik. 8

Temppelin valmistuttua alkoi maan ja sen kaupunkien suojaaminen sekä kaupunkien roolittaminen eri tehtävin. Kuninkaasta kerrotaan, että hän uhrasi säännöllisesti temppelissä niin kuin Mooses oli käskenyt. Papit toimivat vastuittensa mukaan. Kuningasta toteltiin (jae 15). Yhteiskunta ja sen hengellinen elämä vaikuttavat olleen järjestyksessä.

Nykyisin epäjärjestys kuuluu saavan tilaa siellä ja täällä. Meidän on mahdollista olla Pyhän Hengen kautta sisäisesti järjestyksessä monenlaisten ulkoisten sählinkien keskellä. Kiitos siitä.

Mt 3

Tässä luvussa on Johannes Kastajasta kertova tuttu teksti, Johannes K. oli varsin rohkea julistaja. Hän uskalsi puhua suuria ja suoraan. Mutta kun Jeesus tuli kastettavaksi, Johannes ymmärsi asemansa. Uskallan arvailla, että Johannes tarvitsi omaa loppuelämäänsä varten kokemuksen kaikesta siitä, mitä tapahtui Jeesuksen kasteen yhteydessä. Tekstissä tosin kerrotaan, että Jeesus näki kyyhkysen laskeutuvan, kunpa Johanneskin olisi nähnyt. Jumalan äänikin kuului, ehkä Johanneskin kuuli.

Jeesus, anna meidän nähdä ja kuulla sinulta kaikki tarpeellinen.

Pirkko